Ja nyt ei suinkaan kyse ole omastani. Päivi kävi eilen kranioimassa Hekan. Edellisestä kerrasta oli vierähtänyt aikaa 2½ kuukautta (puolella kuukaudella yli sen rajan mitä pidän), mutta tälle viikolle kun ei ole mitään ihmeellisempää tiedossa ja sain vielä ajankin, niin tuli hyvään saumaan.
Viime kerralla Heka oli enemmän jumissa, sen rintarangassa oli pinkeyttä, vasen olkavarsi oli pahasti jumissa ja saman jalan ranteessa oli kiertymää. Heka onkin siitä lähtien tehnyt vähintään kerran viikossa erilaisia jumppaharjoituksia tasapainotyynyllä. Lisäksi olen entistä tarkemmin hieronut ja venytellyt sitä kisojen ja treenien jälkeen. Tammikuussahan tein vasta sen lopullisen päätöksen luopua kokonaan 2on 2offista A:lla ja opettaa sen tilalle juoksukontaktin. Päivi syynäsi Hekan tarkasti läpi ja melkoinen kivi vierähti sydämeltä, kun Hekan kroppa oli paljon paremmassa kunnossa kuin viimeksi. Rintarangassa ei ollut kireyttä eikä kummassakaan etujalassa/ranteissa ollut kiertymän kiertymää. Ristiselässä ja lantiossakaan ei ollut minkäänlaisia lukkoja kuten ei myöskään niskassa. Ainoastaan vasemmassa olkavarressa syvällä lihaksessa oli pienen pieni jumi, mutta se avautui sieltä todella helposti. Päivin sanojen mukaan Heka on nyt pääpiirteittäin loistavassa kunnossa. Laserhoitoakaan ei tarvittu tällä kertaa. Seuraavan hoidon ajoitan jonnekkin kesäkuun alkuun/puoliväliin. Ehkä suurin vaikutus Hekan parempaan kuntoon on se, että en enää pysäytä sitä A:n alastulolla. Se tuntui vaan niin hurjalta koska Heka tekee agilitya sata lasissa aina, se tulee hirveällä vauhdilla A:lle ja sitten pysähtyy kuin seinään. Päivikin allekirjoitti sen, että se oli todellakin Hekaa kohtaan oikea päätös luopua pysäytyksistä ja olen itsekkin enemmän kuin tyytyväinen siihen ratkaisuun. Aika tietysti näyttää, miten juoksu A tulee kisoissa toimimaan, mutta en aio murehtia sitä.
Kerrottakoon vielä myös sen, että Hekan 2 viikkoa sitten saama purema oikean takajalan reidessä ei ollut jättänyt minkäänlaisia vaurioita reiden lihaksistoon. Kaikki on senkin osalta kunnossa. Inhottavan näköinenhän se on edelleen, mutta bacipact-jauheella ja suojaamisella (silloin kun en ole itse paikalla) se on lähtenyt paranemaan kunnolla.
Nyt elellään muutama päivä ihan rauhassa, kunnes loppuviikosta palaillaan treenien pariin. Ollaan sovittu yhden koulutettavani kanssa kimppatreenit perjantaille ja lauantaina ollaan lemmikkikeskuksella esittämässä koiratanssia. En yhtään tiedä mitä aion siellä tehdä, koska tila tulee varmasti olemaan melko onneton. Ellei sitten olla ulkona. Sunnuntaina Heka pääsee pitkästä aikaa uimaan ja maanantaina....maanantaina...alkaa vihdoin ja viimein...UUSI VALMENNUSJAKSO TIIAN KANSSA! Ja se mikä tässä on hienoa on se, että muutamalla kerralla meillä on käytössä koko Haukkuvaaran halli ja päästään tekemään kisamittaista rataa.
Nauttikaahan näistä aurinkoisista päivistä, niin mekin tehdään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti