Tänään juhlitaan minun ajatusteni lukijaa, parasta ystävääni, elämäni koiraa; Heka the pieni pesusieni täyttää tänään kokonaiset 6 vuotta! Tuntuu kuin olisin vasta saanut Hekan syliini, aika rientää ihan mieletöntä vauhtia. Minusta tuntuu, että Heka on kuin ikuinen pentu ja tuollaisena se saa minun puolesta vaikka pysyä koko loppuelämänsä.
Heka on kaikkea sitä, mitä olen toivonutkin. Jopa enemmänkin. Jokainen varmasti sen tietää tai ainakin muistaa, että allekirjoittaneen niskan/kaulan rajalle oikealle puolelle, on tatuoitu Hekan tassunjälki. Tuntuu ehkä kliseiseltä, mutta minun on ihoni ja minun on tuo elämäni koira ja paras ystäväni; Heka. "En mä vois kuvitellakkaan, ettei sua olis ollenkaan, mun elämässä. Happy birthday." Näin laulaa Tuuli ja tähän musiikkiin tein jo viime vuonna Hekasta synttärivideon ja laitan sen tähänkin näkyville.
Ko.kappaleessa korostuu mielestäni kaikki se, mitä ajattelen Hekan ja minun tähän astisesta yhteisestä taipaleesta. Onhan se ihan omanlaisensa ja erilainen verrattuna Jimiin, mutta ei se yhteiskunta sillä tavalla pyöri että kaikki koirat olisivat luonteeltaan samanlaisia. Vai mitä? Voi kuinka olenkaan kiitollinen tuosta koirasta onnellinen. Vaikka sen kanssa meinaakin välillä hermot keittää kiinni, on se siitä huolimatta vaan niin paras, pieni ja rakas.
Miten me juhlitaan tätä merkkipaalua? Olen ehkä vähän tylsä, mutta minkään sortin nakkikakkua en aio tuhertaa. Jos Hekalta kysytään, se ottaisi mieluummin kokonaisen vaniljarahkapurkin ja osaan jo melkein arvata sen menevän onnesta soikeana pitkin seiniä. Heka pääsi lisäksi mustiin & mirriin shoppailemaan ja sieltä se sai tuollaisen sinisen siilipallon. Muilla leluilla ei meillä nyt sitten ainakaan viikkoon leikitä - ne on menettäneet merkityksensä. Ainakin toistaiseksi. Meinasin ensiksi lähteä Hekan kanssa hallille aksailemaan, mutta meillä on toimintaa tiedossa kokonaisen viikonlopun täydeltä. Lauantaina lähdetään Kuopioon ACElle Tiian luokse, kontaktien workshoppiin. Melkein 2 tuntia pelkästään kontaktien hiomista ja nyt jos koskaan me saadaan Hekan juoksu A:ta vietyä iso harppaus eteenpäin. Sunnuntaina lähdetään ihan hetken mielijohteesta Janakkalaan, ei agility - vaan koiratanssikisoihin! Oikeasti, se on se viharakkaus-suhde josta tässäkin tilanteessa voidaan puhua. Hekan kanssa on pidetty koiratanssista luovaa taukoa melkein 3½ kuukautta, ihan sen vuoksi että se alkoi viime vuoden lopulla tursuta jopa korvista asti ulos. Se menee usein niin, että jos jommassa kummassa lajissa ei suju, toisessa voi hyvinkin napsahtaa planeetat kohdilleen. Agilityn suhteen ollaan menty alamäkeä ja lujaa ja uskon koiratanssitauon tehneen meille molemmille ihan hyvää. Siksi lähdemme kokeilemaan miltä tanssikehässä tuntuu nykyään, kun ilmoitin meidät freestyleen avo-luokkaan enkä htm:ään. Hekan uusi htm-ohjelma on aivan raakilevaiheessa ja freestylea on mielestäni helpompi improvisoida.
Meillä on musiikki joka on editoitu ja lähetetty kisajärjestäjälle, mutta ei ole ohjelmaa eikä olla edes treenattu. Jälkimmäistä en aio edes tehdä, mennään ihan fiilispohjalta. Ohjelmaa olen hahmottanut mielessäni ja tarkoitus on tehdä sellainen ns. hömppäpöljä-ohjelma ja hakea kivaa fiilistä meille molemmille. Jos Heka haukkuu, se ei meidän maailmaa tule kaatamaan. Kiva fiilis on nyt se pääasia ja tavoite. Tuloksesta viis.
En minä syyttä suotta käynyt n.vuosi sitten tatuoimassa Hekan tassua kaulaani. Saan kantaa elämäni koiraa mukanani aina. Ja ylpeydellä sitä kannankin.
Paljon onnea Hekalle!! :)) Huikea koira!
VastaaPoistaHeka kiittää!:)
Poista