perjantai 28. helmikuuta 2014

Ihan näätää jäädä hyytyy tai painaa päätä tyynyy...

Helmikuun viimeinen päivä ja huomenna on jo maaliskuu. Apua. Kuluneella viikolla meinasi mennä maailmankirjat täydellisesti sekaisin, kun iski ihan kamala motivaatio-ongelma AGILITYN suhteen. Can't believe. Oltiin tietysti molemmat väsyneitä viime viikonlopun näyttelyrupeamasta, mutta ei se palautuminen kestä yhtä tai kahta päivää pidempään. Agilityssa riittää vino pino treenattavaa ja on ollut oikeasti melkoisen vaikeaa valita, että mitä voitaisiin treenata. Liikaa asiaa, liikaa kaikkea. Nyt vaan ei passaisi yhtään antaa itsensä lipsua, kun olen saanut niin hyvän tatsin päälle. Lisäksi olen uuden koulutusjakson alkaessa paneutunut enemmän koutsattavieni tavoitteisiin ja suunnitellut treenejä niiden pohjalta, omat treenailut on jääneet melkoisesti taka-alalle. No, tänään kuitenkin skipattiin se kotisohva ja paineltiin hallille.

Ollaan tehty boksiharjoituksia viimeksi 2½ viikkoa sitten ja se on ihan luvattoman pitkä aika. Vaikka olen saanut luvan kaltevoittaa boksia, en sitä tänään kuitenkaan tehnyt sillä halusin muistutella boksiin juoksemista ja vahvistaa oikeanlaista, ylös ponnistavaa laukkaa boksin ollessa maassa. Eipä sitä tarvinnut paljoa muistutella, Heka tiesi heti mistä on kyse ja boksiin juokseminen ja ponnistava laukka näyttivät tosi hyviltä. Täytyy vähän nyt kysellä tuosta kaltevoittamisesta, että miten se käytännössä tehdään ja mistä lähdetään liikkeelle. Hyvältä kuitenkin näyttää.


Ohjaustekniikoista treenattiin saksalaista sekä kepeille lähetystä + liikettä vasten. Tuo keppitsydeemi kannatti ehdottomasti ottaa treenin alle, vahvistin kohti tulemista ensin ihan pienillä pätkillä ja lopulta onnistuin pääsemään n. 1½ metriä keppien toiselle puolelle Hekan vielä pujotellessa. Vahvistelua se toki vielä vaatii ja reilusti, mutta suunta on oikea. Entä se saksalainen? Enää en juurikaan pelkää käyttää sitä, pieni pelko persiissä on kuitenkin edelleen olemassa, mutta itsevarmuuteni sen käyttämisen suhteen voimistuu koko ajan. Otin sitä ensin ihan pelkästään kahden aidan yhdistelmällä, mutta lopuksi tein sen vauhdista, pienellä radanpätkällä ja hienosti muuten onnistui. Siirryin vielä 1.kentälle, missä tehtiin viskileikkausta, takaaleikkausta ja hirttoa putkeen oikealta puolelta ohjatessa, joka on Hekalle se haasteellisempi puoli. En käytä sanaa "väärä", koska agilityssa ei ole väärää eikä oikeaa puolta. Viskileikkauksen kansa oli alkuun vähän ongelmia, en kääntänyt kroppaa tarpeeksi selkeästi jolloin Heka kääntyi hypättyään heti takaisin. Otin muutaman toiston ihan pelkästään lelun kanssa ja kun muistin olla kroppa kääntyneenä oikeaan suuntaan, silloin onnistui. Erityisen tyytyväinen olen noihin hirttoihin/takaaleikkauksiin. Heka ei yhtään epäröinyt tai jäänyt pyörimään putken suulle. Oli kyllä tosi kivat omatoimitreenit, paljon onnistumisia ja ennenkaikkea sain napattua motivaatiosta uudelleen kiinni. Irti en muuten enää päästä. Kotiin päästyämme päätin vielä hieroa ja venytellä Hekan. Nyt kun olen tehnyt tätä oikeastaan jokaisen treenin tai kisan jälkeen, olen huomannut varsinkin Hekan selkälihasten olleen paljon paremmassa kunnossa.

Palataan viime viikonloppuun vielä sen verran, että Minna oli saanut Hekan uuden seuratakin valmiiksi. Tältä se näyttää.

Päällikangas on mustaa, laminoitua, vedenpitävää tuulipukukangasta. Takin oikeassa liepeessä, reiden kohdalla on heijastinkankaasta ommellut kuviot; Hertta ja pataässä jotka esiintyvät myös ACEn logossa. Nuo olivat mielestäni parhaiten toteutettavissa.


Tässä vielä kuva takista miltä se näyttää toiselta puolelta. Vasemmassa liepeessä, tismalleen samassa kohdassa reiden tienoilla on minun suunnittelemani Heka-siluetti joka sekin on tehty heijastinkankaasta. Itseäni ärsyttää suunnattomasti se, että lähes kaikki rotutuotteisiin saatavat villakoiralogot ovat juuri niitä sellaisia, millaisiksi useimmat tavalliset kaduntallaajat tämäm rodun kuvittelevat; Jalkapampulat ja peffapallot. Ehkä se ärsytys johtuu siitä, että omat koirani eivät moisessa leikkauksessa ole ja en vaan pysty ajattelemaan että Hekan takissa olisi jokin pampulapuudeli. Tuo sama siluetti löytyy myös allekirjoittaneen takista ja niin ikään, Minnan Hekalle ompelemasta pannasta. Halusin Minnan kokeilevan takkiin uudenlaista vuorta ja kuten kuvasta näkyy, se on satiinia. Olen sen jo täällä maininnut, että materiaalina satiini on turkkiystävällisempää kuin esim fleece eikä se kuluta karvaa yhtään liukkautensa ansiosta. Jimillä ja Hekalla on lisäksi käytössään satiinipannat ja niiden hankkimisen jälkeen en ole juurikaan muunlaisia pantoja niillä käyttänyt. Nyt kelpaa edustaa ACEa kisakentillä. Takki on ns. ohuempi hieman villeämmille keleille ja sadeilmoille.

Maanantaina olin Jimin kanssa kaverikoiravierailulla kehitysvammaisten asumisyksikössä, kotikartanossa joka sijaitsee ihan meidän nurkilla. Kotiovelta sinne on matkaa vajaat ½ kilometriä. Kotikartano on nimensä mukaisesti todella kotoisa ja pieni paikka, juuri Jimille sopiva vanhainkotien ja vanhusten palvelukeskusten lisäksi. Olisi kyllä niin mahtavaa jos tästä saataisiin Jyväskylän kaverikoirille ihan vakituinen vierailukohde.

Siinäpä meidän kuulumiset ja jo 2 tunnin päästä käännetään kalenterit maaliskuun puolelle. Heka on tutustunut viime päivinä naksuttimen avulla tasapainotyynyyn. Ollaankin tehty tyynyn kanssa varsinkin takapääpainotteisia harjoituksia; Heka istuu tyynyn päällä, etutassut lattialla ja mennen välillä maahan sekä taas istumaan. Viikonloppuna olisi tarkoitus aloitella etupäällä tehtäviä tasapainoharjoituksia. Tämä on kivaa olohuonetreenailua ja vaihtelua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti