maanantai 3. helmikuuta 2014

Part 7: Los Contactos

Oujeah, tänään oli taas Tiian valmennus Haukkuvaarassa. Treenissä keskityttiin pääasiassa kontakteihin, eli los contactos.

Tässä ratapiirros. Jokainen sai itse valita, mitä haluaa tehdä; Kisanomainen treeni? Kontakteja höystettynä muutamilla esteillä? Vai pelkkiä kontakteja. Lisäksi piti miettiä jo hyvissä ajoin etukäteen, mikä juuri oman koiran kohdalla kontakteissa mättää ja mihin halutaan puuttua. Hekalla on oikeastaan keinu ollut kontakteista se varmin - aina. Puomi on kohtalainen ja A:n kanssa on ehkä eniten riittänyt työmaata. Varsinkin nyt, kun siirryin sen kohdalla 2on 2offista juoksareihin. Hekalla tuppaa kisatilanteessa keittämään yli, mikä johtaa usein siihen, että se joko hyppää kontaktipinnan yli tai koskee siihen juuri ja juuri. Eikä tilannetta yhtään helpota se, että minä karjun sille sitä pysäytyskäskyä ja katson koiraa katseella: "nyt sinä muuten kuolet jos et ota sitä kontaktia!" Jotta Tiia pääsisi käsitykseen, millaisesta tilanteesta ylipäätään on kyse, tein radan kisanomaisesti esteillä 1-15. Sen kerran kun pääsin sitä keinua Hekan kohdalla kehumaan, niin eikö kaveri jo sitten tee "upean" lentokeinun heti alkuunsa. Kyllä pisti ihmetyttämään, sillä Heka on koko aksauransa aikana tehnyt tähän mennessä tasan 3 lentokeinua ja nekin ovat tapahtuneet kisoissa - ei koskaan treeneissä. Kun mentiin keinulle uudestaan, Heka tuli hyvin loppuun asti ja lähti sieltä vasta, kun keinun pää oli osunut maahan. Omasta mielestäni todella hyvä ja siisti stoppi. 8.aidalle tein ensimmäiseksi pakkovalssin ja jäin puomin vasemmalle puolelle ohjaamaan ihan sen vuoksi, että halusin varmistaa pysähtymisen.

Toisella kerralla siirryin puomin oikealle puolelle ohjaamaan leijeröimällä. Tarkoitus oli ottaa koiraan sivuetäisyyttä ja katsoa miten se sinne puomin alastulokontaktille pysähtyy. Uskomatonta kyllä, mutta tuo stoppi oli varmasti yksi hienoimpia mitä Heka on tehnyt. Tuo sitten mahdollisti sen, että kerkesin ajoissa 10.aidan taakse ja sieltä kierrättämään 11.aidan takaa. Seuraavaksi jumiuduttiin A:lle. Tai oikeastaan A:n ja putken erotteluun. En jaksa edes laskea, kuinka monta kertaa Heka meni A:n sijasta putkeen ja vaikka kuinka yritin Tiian neuvojen mukaan jyrkästi kääntää, ei lopulta auttanut muu kuin jatkaa ihan vain A:lta eteenpäin. Juoksarit on kyllä niin vaiheessa kuin olla ja voi ja videoltakin sen näkee. Keppikulma oli Hekalle yllättävän vaikea ja lopulta pyöristin sitä kulmaa niin, että Hekan oli helpompi sinne hakeutua. Valmennuksen toisen treenin aikana hinkattiin lopulta ihan vaan pelkkiä kontakteja.

Video puhukoon puolestaan.


Hekaa piti saada kuumennettua sen verran puomille mentäessä, joten otettiin sinne menoja sitten keppien kautta. Kuumuihan se ja kyllä se aika koomiselta kuullosti kun Tiia huutaa taustalla: "Hyvä, nyt Heka kuumuu. Lisää vaan!" Tiedätkö sen tunteen, kun koira tekee sata lasissa duunia, käy ihan kierroksilla ja kuumenee? Johan alkoi kontakteilla hajota, niin Tiiakin näki ne ongelmat. Loppuun otettiin vaan ihan pelkkää A:ta ja sehän hajoili nyt oikein urakalla. Lisäksi Heka kävi niin pirunmoisilla kierroksilla, että se kävi hyppäämässä tuon A:n takana olevat 2 aitaa, jotka olivat 55 cm KORKEUDESSA! Ei hyvää päivää ja vaikka mitä. Tiia sanoi, että Hekalla on ihan pirun kova luonne (minkä allekirjoitan täysin) ja sen ansiosta se ei ota itseensä mistään lentokeinuista, karjaisuista eikä se kyllästy yksittäisen asian jankkaamiseen. Ihailtava piirre, myönnän mutta välillä myös ihan helvetin rasittava. Mutta mitä sain Tiialta kotiläksyksi ja miten tästä eteenpäin?

Hekalla on keinu ja puomi hyvässä kuosissa, niistä ei tarvitse huolta kantaa. Toisin kuin A:sta. Tiia lupasi myös tehdä meille havainnollistamisvideon, miten juoksu-A:ta kannattaa Hekan kanssa lähteä viemään eteenpäin. Kotiläksyksi sain tehtäväksi katsoa ja selata Hekan vanhoja treeni ja -kisavideoita, poimia sieltä epäonnistuneet kontaktisuoritukset, koostaa niistä video ja lähettää se Tiialle. Tästä sitten käydään piiiitkä ja syvällinen puhelinkeskustelu. Valmennuksessa tuli niin paljon hyviä neuvoja ja ajatuksia kontakteiden opettamisesta esille, että täytyy taas ihan nukkua yön yli ja käsitellä sitä kaikkea huomenna uudelleen. Meillä on kyllä maailman ihanin, mahtavin ja välittävin agilityvalmentaja. Jokaisen agilityharrastajan pitäisi mielestäni käydä edes kerran elämässään Tiian koutsattavana - oli sitten ihan riviharrastaja tai kilpailija. Pääsin myös valmennuksessa "koeajamaan" uudet agilitykenkäni (VJ Sticky 2) ja ei edes sanat riitä kuvailemaan kuinka ihanalta ne tuntuivat juostessa. Pitoa oli paljon paremmin, ei tarvinnut pelätä liukastumista ja siksi tuntui että olin koko ajan ns. "kartalla" (jos kontakteja ei lasketa.) Suosittelen lämpimästi myös muille agilitaajille noita kenkiä. Ovat todellakin hintansa arvoiset.

Eilen olisi ollut joukkuemöllit Killerillä, mutta meidän treeniryhmästä ei ollut joukkuetta tiedossa niin päätin höllätä koko sunnuntain. Tänään menin suoraan valmennuksesta hallille kouluttamaan omaa ryhmääni ja hallissa ollut lämmityslaite oli sulattanut jäähileet hallin katosta, ne olivat pudonneet keinonurmelle ja jäätyneet siihen. Treeni piti suunnitella niin, etteivät koirat ja ohjaajat liukastelisi. Voi toivottavasti nuo jäät sulavat ennen torstaita. Haluan NIIN kovasti meidän omiin viikkotreeneihin ja Heidin silmien alle treenaamaan ennenkuin uusi jakso alkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti