Tänään päästiin liki 3½ viikon jälkeen palaamaan omiin viikkotreeneihin! Fiilis oli todellakin sen mukainen ja odotin suurella mielenkiinnolla minkälaista rataa tehtäisiin.
Näin ratapiirroksesta vain pieniä vilauksia kun pistettiin rataa pystyyn, mutta jo siinä vaiheessa mielessä risteili "tää on muuten ihan satavarmana joku ACEn vanha treeni" ja kas kummaa, osuin oikeaan! Harri Kataisen n. vuoden vanha treeni joka on vedetty kurssilla Jattilassa. Heidi arvioi karkeasti, että treenissä oli ratapiirroksen mukaan melkein 40 estettä (ja niinhän tuossa näkyykin, mutta me ei sentään ihan niin pitkää rataa rakennettu. Putki nro. 22 oli viimeinen este. Saatiin täysin vapaat kädet suunnitella ohjaustekniikat ja kuviot. Meitä oli paikalla tänään 5, joten jokainen sai vähän ylimääräistä treenaikaa siitä hyvästä. Selvisi myös, että tässä radalla alkuperäinen tarkoitus oli ohjata vain takaa ja -viskileikkauksilla. Tämmöinen treeni olisi kyllä kivaa kokeilla joskus itsekkin. Valitaan joku tietty ohjauskuvio ja koko rata suoritetaan vain sen avulla. Mutta tänään kuitenkin mentiin ihan omavalintaisilla ohjauksilla.
Heti alkuun 1-2 valitsin automaattilukituksen, joka muuten toimi ihan uskomattoman hyvin. Sen ansiosta pääsin nopeasti etenemään 3.aidalle ja tekemään siihen pakkovalssin. 6.aita tuottikin sitten enemmän päänvaivaa. Ihan alkuperäiseen suunnitelmaan kuului, että olisin tehnyt siihen persjätön, mutta se olisi ajanut Hekaa aivan liian kauas 7.aidalta joten vaihtoehdoksi jäi vain yksi...SAKSALAINEN, se mörkö jota olen vältellyt henkeen ja vereen viimeiset 4 vuotta. Miksi? Siksi, että minä ja Heka törmättiin toisiimme niin pahasti että aloin ihan oikeasti pelätä käyttää sitä. Ei tuo kuitenkaan mikään mummokiituri ole. Mietin pitkään, mutta päätin että nyt on aika ottaa härkää sarvista ja ei sitä ikinä opi jos ei opettele. Olinhan minä vielä 4 vuotta sitten aivan aloittelija näiden uusien ja hienojen ohjauskuvioiden kanssa ja nyt on kuitenkin karttunut PALJON enemmän kokemusta ja uskallusta. Menoksi. 5.aidan jälkeen takaakierrolle, oikea ajoitus vastakkaisen käden vedon kanssa ja...diuuuuuuu! Sehän onnistui! Se ihan hitokseen onnistui! Menin tuosta onnistumisesta sen verran ekstaasiin, että en muistanut enää ohjata 7.aidalle jonka seurauksena Heka kiersi sen takaa. Mutta eipä kyllä harmittanut, saksalaisen onnistuminen oli jotain niin hienoa että kirjoitan tätäkin kirjaimellisesti ihan onnesta soikeana. Okei, eihän se mikään mallisuoritus todellakaan ollut mutta saksalainen mikä saksalainen ja ennenkaikkea olen ylpeä siitä, että uskalsin kokeilla sitä. Toisellakin kerralla se meni aivan yhtä hyvin kuin ensimmäisellä.
8.putkeen Heka irtosi hyvin ja oikeastaan koko rata kohdissa 9-14 rullasi melkoisen hyvin. Ensimmäisellä kerralla olin myöhässä ja Heka ei tästä johtuen lukinnut ollenkaan keppejä. Toisella kertaa sitten kerkesin reilusti Hekan edelle ja sain sen selkeämmin ohjattua kepeille. Varsinainen haaste oli taas siinä, että kepit piti suorittaa seinää ja tässä tapauksessa hallin pimeintä nurkkaa kohti. Sinnehän me sitten hetkeksi jumiuduttiin. Hekalle kepit on olleet aina yksi sen varmimmista esteistä ja luotinkin, että olisin voinut jäädä 15.aidan taakse ottamaan sitä vastaan mutta ei. Jouduin saattamaan sitä ihan viimeiselle keppivälille asti, mistä sitten johtui se että olin jatkossa taas aivan liian myöhässä. Keppejä saatiinkin hinkata kerta jos toinenkin ihan palkan kanssa, että saatiin ne onnistumaan. Tämä menee nyt ehdottomasti treenilistalle, etupalkan kanssa. 16.aidalle käännyin jo hyvässä vaiheessa jotta Heka ei ehtisi kaartamaan turhan pitkälle. 18.aidalle olin suunnitellut niistoa ja vaikka sinne kerkesinkin hyvin sitä tekemään, Heka laseroi tuon aidan täysin eri suuntaan ja Heidin kanssa huomattiin, että Hekan kohdalla siihen aidalle voisi viskileikkaus toimia paremmin. Ja jumatsuikka, sehän toimi! Miksi en keksinyt sitä heti silloin kun tutustuin rataan?! Loppurata sujuikin sitten kuin vettä vaan. Ihan mahtitreenit ja paljon onnistumisia! Enkä edelleenkään voi olla hehkuttamatta noita agilitykenkiä, en kadu hetkeäkään niiden ostamista. Kyllä niillä voi painaa menemään ihan eri tavalla kuin Salomoneilla, ihan kuin joku olisi asentanut niihin suihkumoottorit.
Niin ja tosiaankin. Tiistaina postipate toi Hekan uuden Back on Track-toppaloimen. Se on väriltään ja malliltaan sitä vanhempaa sorttia, mutta mielestäni tuo istuu Hekalle paljon paremmin kuin nykyinen malli. Onhan tuo vielä enemmän Hekalle kooltaan sopivampi, joten voi johtua siitäkin tuo istuvuus. Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen, että ostin tuon. Huomenna on tiedossa Tiian kanssa piiiitkä ja syvällinen puhelinkeskustelu Hekan juoksu A:n tilanteesta. Nyt on niin hirmuinen treenimotivaatio, että varmasti raahaan persaukseni hallille useamminkin kuin vaan viikkotreeneissä. Niin paljon on ideoita ja toteutettavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti