keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Enkä stressaa mihin tää tie vie meitä - 2014

Vuosi vaihtui paukkeessa ja rytkeessä ja viime yönä kiittelin itseäni loistavasta asuinpaikasta, sillä olohuoneen ikkunasta on suora näkymä pellolle ja kauemmaksi kaupunkiin, joten seurasin vuoden vaihtumista aitiopaikalta koirat kainalossa omalta sohvalta. Olimme aiemmin illalla äitini sekä koirien kanssa mummini ja pappani luona. Syötiin, juotiin (ihan limsalinjalla pysyttiin) ja ennen vuoden vaihtumista ajeltiin ympäriinsä pitkin Jyväskylää ja chillailtiin. Jimin osalta olen melkoisen helpottunut, miten hyvin kaikesta siitä paukkeesta selvittiin. Hekahan nyt ei välittänyt mistään, hyvä jos korvaansa lotkautti suuntaan tai toiseen. Kyllähän noita satunnaisia raketteja kuulee ammuttavan vieläkin, mutta hyvin meni...kaikinpuolin.

No mistä sen sitten tietää, että vuosi vaihtui? Ainakin koiraharrastajien keskuudessa siitä, että on aika miettiä tavoitteita uudelle vuodelle ja maksaa jälleen läjä jäsenmaksuja sekä lisenssi. Ärsyttävää kun kaikki nuo rysähtää heti tammikuussa maksettaviksi, olisi osa edes helmikuussa mutta onpahan nyt moiset alta pois.

Otsikossa oleva lyriikka mielestäni sopii täydellisesti tulevaan. Mihin se tie sitten meitä viekin, en aio stressata siitä. Iloisin ja avoimin mielin eteenpäin. Ajattelin ensin listata lajikohtaisesti tavoitteet, mutta tulisi taas kilometrin pituista tekstiä joten mennäänkin tällä kertaa koirakohtaisesti ja analysoidaan sitten alempana tarkemmin, että miksi näin.

HEKA
  • Agility; Ainakin yksi 0-tulos joko agility tai -hyppyradalta (ehkä jopa molemmilta), mutta olisin edes siitä yhdestä nollasta onnesta sekaisin
  • SUURI EHKÄ käynnistää valiokello
  • Lisää ulkopaikkakuntalaisten valmennuksia
  • Kehittää omaa radanlukutaitoa vieläkin paremmaksi
  • Hekan estelukitus varmaksi
  • Juoksu A 
  • Epiksiä kisarutiinin ylläpitämiseksi
  • Aktiivisimman kisakauden keskittäminen kesään
Kuva: Salla Kuikka
Tässä tulen siihen yhteen tärkeään asiahaaraan, että tänä vuonna agility tulee värittämään meidän elämää suurimmaksi osaksi. Tiia sai minut tajuamaan ja ymmärtämään sen, että Hekan kanssa kannattaa ihan oikeasti katsoa ja edetä niin pitkälle kuin on mahdollista, kuitenkin siten että se on meidän, kiva yhteinen harrastus ja sen pitää olla parhautta. 3.luokka on sekä minulle että Hekalle suuri ja tuntematon, joten siksi itselläni on suuri motivaatio kehittää omaa radanlukutaitoa paremmaksi ja saada samalla Hekalle entistäkin varmempi estelukitus. Hekan kanssa aktiivisin kisakausi kannattaa ehdottomasti keskittää kesään ja sitä silmällä pitäen on alettu tekemään treeni ja -valmennussuunnitelmaa, joihin kuuluu niitä ulkopaikkakuntalaisten valmennuksia sekä epiksiä. Oikeastaan kaksi noista on jo toteutumassa, projekti juoksu A on käynnissä ja Tiian valmennus alkaa tämän kuun 20.pvä. Tulee niin parhautta ja agility on vaan niin parasta!

  • Koiratanssi; HTM:ssä uusien positioiden ja suuntien opettelua
  • Uusi HTM-ohjelma
  • Haukkumisen minimoiminen viretilan säätelemisellä
  • Freestylessa EHKÄ nousu voittajaluokkaan
  • Ei ketjuttamista
  • EI SISÄKISOJA
  • Esiintymisiä

Hehheh. Kyllä se nyt vaan on niin, että koiratanssin suhteen ovat ehkä pienet rajat tulleet vastaan sekä minulla että Hekalla. Tai ei itse lajina koiratanssiin, vaan freestyleen. Siihen nojaten en aseta FS:n suhteen mitään tavoitteita ja nousu voittajaluokkaan on myös erittäin painotettuna sanalla EHKÄ. HTM on tuntunut paljon mukavammalta ja siinä olen oppinut paremmin tuntemaan Hekaa ja samalla säätelemään sen viretilaa, jolloin haukkuminen on ollut minimissä - jopa olematonta. Ja minun (sekä monen muunkin mielestä) se on pääasia, että itsellään ja koiralla on kivaa. Oli sitten kyse agilitysta tai koiratanssista. Uusien positioiden ja suuntien opettelun lomassa rakennan uuden ohjelman, johon olen jo musiikin valinnut. Se debytoidaan todennäköisesti vasta kesällä, sillä Hekan kanssa olen päättänyt lopettaa sisäkisat kokonaan. Heka ei yksinkertaisesti suoriudu halliolosuhteissa yhtä hyvin kuin ulkokisoissa. Miksi stressaisin sitä entisetään, tuhlaisin omaa aikaani ja rahaani siihen että pahimmassa tapauksessa sekä minun, että Hekan fiilikset olisivat suoraan sanottuna p****t? Mitä minä siitä hyödyn ja ennenkaikkea miksi viedä Heka sellaisiin tilanteisiin joista se ei nauti? Siinä ei ole mielestäni mitään järkeä.
Kuva: Jukka Pätynen -koirakuvat.fi
Koiratanssin suhteen en myöskään tee mitään sen kummallisempaa treenisuunnitelmaa, sillä agility tulee voittamaan sen ihan 6-0. Meillä on onneksi nyt talveksi tiedossa ihan huippuolosuhteet päästä treenaamaan koiratanssia ja toki mekin tätä tilaisuutta käytetään hyväksi. Kuitenkaan ohjelman ketjuttamista en pidä enää myöskään hyvänä vaihtoehtona, joten eipä siinä sitten oikein sen kummempia vaihtoehtoja jää. Opittuja asioita on kuitenkin kiva käydä hyödyntämässä esiintymällä erilaisissa tapahtumissa (pyyntöjä onkin jo tullut) ja saa samalla treeniä kisatilanteita silmällä pitäen. Koiratanssi on edelleen meille rakas harrastus, mutta ei se agilitya tule ikinä voittamaan. Se jää nyt auttamatta aksailun varjoon entistäkin enemmän.

JIMI
  • Jatketaan kaverikoiravierailuja kuten tähänkin asti ja ajan salliessa olisi kiva ottaa myös toinenkin vakiovierailukohde
  • Hammaskiven poisto kesällä

Molemmille koirille toivon tietysti ennenkaikkea terveyttä ja elinvoimaisia päiviä sekä kuukausia. Hekan valmennussuunnitelmaan kuuluu entistäkin enemmän hierontaa, venyttelyä, fysioterapiaa, osteopatiaa sekä tietysti myös uintia. Minulla itselläni on kovasti opettelemista tässä kaikessa, mutta onneksi on mitä ihanimpia ihmisiä, kouluttajia ja valmentajia ympärillä neuvomassa ja opastamassa. Kummatkin saavat kaikesta harrastamisesta yms huolimatta elää täyttä koiranelämää kuten tähänkin asti, vaikka Hekan kanssa kaikki onkin varmasti erilaista tänä vuonna. Itselläni tulee jälleen ajankohtaiseksi hieman toisenlainen elämäntaparemontti, alan treenaamaan itseäni aivan eri tavalla ja siinä minulla on jälleen apuna yksi maailman huippuvalmentajista.Yhden muutoksen olen jo tehnyt, nimittäin vaihdoin agilityssa edustusseuraa. 

Tässä ne taisivat olla pääpiirteittäin. Treenejä, valmentautumista, kisoja, huoltoa, terveyttä - kaikki yhdessä ja pähkinänkuoressa. Toivottavasti tästä nyt jotakin selkoa saa, itselläni meinasi nimittäin teettää töitä saada kaikkia listattua esille mahdollisimman hyvin ja järkevästi. Blogissa alan tarkemmin ja yksityskohtaisemmin kertoa kaikesta siitä, miten valmistauduttiin, mitä treenattiin yms.

Hyvää ja tulosrikasta vuotta 2014 kaikille! 

1 kommentti: