No tietenkin agilitylla, millä muullakaan! On kuitenkin jäänyt kirjaamatta yhdet tekniikkatreenit viime vuodelta. Ennen vuoden vaihdetta olin kouluttamasa omaa ryhmääni hallilla ja Heka oli mukanani. Joulukuun agikisoissa se kehitti keinulla (molemmilla radoilla) ihmeellisiä aivopieruja; Ensimmäisellä kiipesi kyllä, mutta hyppäsi kesken kaiken pois ja toisella se juoksi suoraan ohi. Keinu oli kyllä kieltämättä kummallakin radalla melkoisen haastavassa kulmassa ja sinne olisi pitänyt ohjata auttamalla koiraa kääntymään, mutta enhän minä ehtinyt. Tämä asia jäi vaivaamaan ja sen vuoksi Heka oli hallilla mukana, jotta sain treenattua sen kanssa keinuoheiset ennen kouluttamista.
Otin keinulle menoa aidan takaakierron kautta, jotta siihen tuli vähän sellaista samanlaista "kulman" tuntua eikä Hekasta ollut havaittavissa mitään erilaista - suoritti keinun joka kerta alusta loppuun asti oikein eikä epäröinyt. Mietinkin, että olikohan siinä kisoissa olevan keinun kanssa jotain osaa tai arpaa painotuksen suhteen. Kuulin nimittäin, että myös 1 ja 2.luokan koirilla oli ollut vastaavanlaisia tempauksia kuin Hekalla. Heka ei yleensä ota tämmöisistä itseensä ja hallillakin se teki keinua ihan niinkuin ennenkin, mutta kyllä tuo nyt kieltämättä vähän mietityttää, että jos se tekee seuraavissa kisoissa saman tempun. Se on kuitenkin kisoissa niin eri mielentilassa kuin treeneissä. Voi olla että murehdin tätä asiaa aivan turhaan, mutta pidän sen silti mielessä. Onneksi seuraaviin kisoihin on aikaa reilusti ja silloinkin mennään 95% todennäköisyydellä vain hyppärille.
Keinuoheisten lisäksi harjoittelin poispäinkääntöä ja leijeröintiä samalla tavalla kuin aikaisemminkin, eli kepeiltä putkeen. Se sujuu melkeinpä kuin rasvattu, joten otettiin sitten vielä aidan ja puomin kanssa vastakäännöstä. Tiian "vauhti, irtoaminen ja lukitus"-treenissähän oli tuo täysin samalainen kohta mutta käännös jäi silloin omalta osaltani todella väljäksi sillä en ehtinyt juosta sinne ajoissa jotta olisin saanut käännöksestä hallitun näköisen. Nyt kun pystyin treenaamaan sitä vain aidalla ja puomilla, käännös oli hallittu ja Heka taipui siihen uskomattoman tiukasti. Vastakäännöksessä pitää vaan olla niin ehdottoman tarkkana, sillä saa helposti virheen aikaiseksi jos oma rytmitys ei ole kohdillaan.
Koska olen edelleen polvipuolena (=pakkolepo ei sovi allekirjoittaneelle), kyselin jo hyvissä ajoin facebookissa Hekalle lainakartturia torstain treeneihin. Aino otti mielenkiinnolla haasteen vastaan ja tarjoutui pinkomaan valkoisen elosalaman kanssa.
Heka on kyllä siitäkin ihan huippukaveri, että se tekee sata lasissa duunia vaikka täysin vieraan ohjaajan kanssa. Tuossa näkyykin sitten itse rata. Putkiin lähetyksiä, sitä estelukitusta ja irtoamista. Heka olikin tällä radalla aikalailla omassa elementissään. Vähän kyllä mietitytti nuo sen putkiin irtoamiset, mutta mistään epäröimisestä ei ollut mitään tietoa. Heka kulki Ainon kanssa kuin rasvattu ja sitä menoa oli kyllä ihan mieletöntä seurata sivusta. 18.aidalta 19.putkeen vienti oli se, mitä ehkä eniten "pelkäsin." Varoitin Ainoa, että Hekan tuntien se saattaa pienenkin nanosekunnin tai herpaantumisen aikana lukittaa 20.aidan ja syöksyä sinne. Ei olisi ensimmäinen kerta kun jotain sen kaltaista kävisi. Aino rytmitti omaan kroppaani uskomattoman hyvin eikä Heka kertaakaan edes nähnyt koko aitaa, vaan meni hienosti putkeen. Hekan kaarrokset oli tiukkoja ja hallittuja sekä estelukitus pelasi. A:ta Heka ei mennyt tänään ollenkaan käynnissä olevan juoksu A-projektin vuoksi.
Kaikista vaikein kohta koko radala oli tuo kepeille vienti. Sama tuttu kuvio toistui siellä, kuin joulukuussa oikealta puolelta takaaleikatessa putkeen. Heka ei taaskaan yhtään hahmottanut minne sen olisi pitänyt kääntyä - milloin meni ohi, milloin lähti pujottelemaan oikein mutta tulikin takaisin...lisäksi kepit olivat seinään päin ja Heka jätti parilla kerralla kaksi viimeistä väliä pujottelematta. Aino kokeili hieman pyöristää ennen kepeille menoa jotta linja olisi parempi, mutta koko keppihässäkkä ei ottanut tänään onnistuakseen. Päädyttiin sitten ottamaan kepit ihan kertaalleen kokonaan ja palkata lopussa, että saatiin edes yksi onnistunut suoritus aikaiseksi. Treenilistalle meneekin nuo oikealle tapahtuvat käännökset ja kaarrokset.
Miljoonat kiitokset Ainolle vielä tätäkin kautta Hekan kartturoimisesta! Jospa sitä ensi viikolla olisi tuo polvi vihdoin ja viimein kunnossa, että pääsisi itsekkin aksailemaan. On vähintäänkin syvältä sieltä olla tekemättä melkeinpä mitään. Peruslenkit olen koirien kanssa pystynyt tekemään, mutta mieli ja aivot halajaa kunnon juoksulenkeille Hekan kanssa! Voi polvi parane nyt mahdollisimman pian! Koska nyt näin vuoden alussa piti uusia lisenssi ja kaikemaailman jäsenmaksutkin, pitihän sitä nyt itselleenkin vähän uutta treenivaatetta tilailla. Uutta capria ja paitaa tuli hankittua, juostaan sitten vaikka mielikuvissa siihen saakka kunnes pääsee tekemään sitä in real life.
Tänään alkoi Haukkuvaarassa kevään koiratanssitreenit ja en ole vieläkään oikein päässyt sinuiksi siitä, mitä aion niiden suhteen tehdä. Tai lähinnä että milloin treenaan ja mitkä kerrat jäävät välistä. Sitä pohtiessani Maija houkutteli tänään apusilmiksi treeneihin mukaan ja oli muuten aika "terapeuttista" olla siellä ilman omaa koiraa. Kyllä se vähän nostatti tätä omaakin motivaatiota kun neuvoi muita, voi että kun nyt keksisi mistä lähteä liikkeelle. On se vaikeaa.
Kaikista vaikein kohta koko radala oli tuo kepeille vienti. Sama tuttu kuvio toistui siellä, kuin joulukuussa oikealta puolelta takaaleikatessa putkeen. Heka ei taaskaan yhtään hahmottanut minne sen olisi pitänyt kääntyä - milloin meni ohi, milloin lähti pujottelemaan oikein mutta tulikin takaisin...lisäksi kepit olivat seinään päin ja Heka jätti parilla kerralla kaksi viimeistä väliä pujottelematta. Aino kokeili hieman pyöristää ennen kepeille menoa jotta linja olisi parempi, mutta koko keppihässäkkä ei ottanut tänään onnistuakseen. Päädyttiin sitten ottamaan kepit ihan kertaalleen kokonaan ja palkata lopussa, että saatiin edes yksi onnistunut suoritus aikaiseksi. Treenilistalle meneekin nuo oikealle tapahtuvat käännökset ja kaarrokset.
Miljoonat kiitokset Ainolle vielä tätäkin kautta Hekan kartturoimisesta! Jospa sitä ensi viikolla olisi tuo polvi vihdoin ja viimein kunnossa, että pääsisi itsekkin aksailemaan. On vähintäänkin syvältä sieltä olla tekemättä melkeinpä mitään. Peruslenkit olen koirien kanssa pystynyt tekemään, mutta mieli ja aivot halajaa kunnon juoksulenkeille Hekan kanssa! Voi polvi parane nyt mahdollisimman pian! Koska nyt näin vuoden alussa piti uusia lisenssi ja kaikemaailman jäsenmaksutkin, pitihän sitä nyt itselleenkin vähän uutta treenivaatetta tilailla. Uutta capria ja paitaa tuli hankittua, juostaan sitten vaikka mielikuvissa siihen saakka kunnes pääsee tekemään sitä in real life.
Tänään alkoi Haukkuvaarassa kevään koiratanssitreenit ja en ole vieläkään oikein päässyt sinuiksi siitä, mitä aion niiden suhteen tehdä. Tai lähinnä että milloin treenaan ja mitkä kerrat jäävät välistä. Sitä pohtiessani Maija houkutteli tänään apusilmiksi treeneihin mukaan ja oli muuten aika "terapeuttista" olla siellä ilman omaa koiraa. Kyllä se vähän nostatti tätä omaakin motivaatiota kun neuvoi muita, voi että kun nyt keksisi mistä lähteä liikkeelle. On se vaikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti