Treenikaverit antoi meille pentuhaasteen, kiitos siitä!
"Ideana on laittaa kuvia koiran vauva-ajasta ja mahdollisesti kertoa millainen tapaus koiruus oli ikänsä suloisimmassa vaiheessa. Voit myös kertoa hassuja/hölmöjä tapoja mitä koira omisti pentuna, mistä se kasvoi yli ja mitkä tavat sillä ovat edelleen. Sitten haastetaan 3 muuta koiramaista blogia, joiden blogissa käydään henkilökohtaisesti ilmoittamassa haasteesta."
Punnitsin moneen otteeseen kumman koiran pentuajoista tämän haasteen toteutan. Hekasta on PALJON enemmän edustuskelpoisia kuvia sen pentuajoilta toisin kuin Jimistä. Tätä blogia kuitenkin värittää pääasiassa Heka (onhan se minun pääasiallinen harrastus/kisakoirani), joten päätin kerrankin keskittyä kokonaan Jimiin sillä kovin moni ei välttämättä edes tiedä sen pentuajoista mitään. Saavatpahan ihmiset aiheutta nauramiseen.
En nyt sen kummemmin ala tähän kertomaan miksi päädyin rotuna juuri villakoiraan, sillä sen voi käydä lukemassa allekirjoittaneen omasta esittelystä. Pentu oli kuitenkin tervetullut samantien, kunhan vain löytyisi sopiva pentue. Siinä sitä työmaata sitten riittikin. Halusin alunperin nimenomaan aprikoosin kääpiövillakoiran ja viestittelin muutamien eri kasvattajien kanssa joilla joko oli pentuja tai niitä oli suunnitelmissa. Minut tyrmättiin melkein samantien kun kerroin, etten ole kiinnostunut näyttelyistä vaan enemmän käyttölajeista, kuten agilitysta ja TOKO:sta. Lopulta päädyin ottamaan yhteyttä myös sellaisiin kasvattajiin, joilla ei välttämättä ollut pentuja tulossa lähitulevaisuudessa mutta mikään ei estänyt kyselemästä. Yksi kasvattaja kertoi, että on lähdössä maaliskuun alussa (elettiin tammikuun puolta väliä) hakemaan Latviasta itselleen uutta urospentua ja samalla kasvattajalla on jo kolmen kuukauden ajan etsinyt sitä omaa kotia valkoinen, 5 kk:n ikäinen toyvillakoira-uros. Pennulla kerrottiin olevan virheellinen purenta (alapurenta), jonka vuoksi sitä ei voisi näyttelyissä edes käyttää, mutta siitä olisi aivan varmasti iloa muissa harrastuksissa. Mietimme tätä asiaa vanhempieni kanssa pitkään (asuin tuolloin vielä kotona), mutta teimme päätöksen ja se päätös lennätti Jimin Suomeen 2.3.2005.
 |
| Jimi ensimmäistä päivää kotona ja Tiina 15 vee |
Jimi oli pentuna oikea enkeli, tietysti se oli jo 5 kk:n ikäinen kun se meille tuli jonka vuoksi suurin osa sen maitohampaista oli jo vaihtunut pysyviin eikä se kajonnut kertaakaan sähköjohtoihin, hyllyjen kulmiin tms. Kun Jimi ensimmäisiä kertoja jäi yksin kotiin, kaveri kävi hakemassa äitini neulontakopasta lankakerän ja myttyytti sitä. Kerran tai kaksi se oli myös vähän repinyt postin tuomia kirjekuoria. Mitään muuta "pahaa" Jimi ei tehnyt koskaan. Ensimmäiset yöt nukuin Jimin seurana keittiössä, johon sille oli rakennettu oma loossi.
Silloin kun Jimi tuli meille, oli hiihtoloma ja pakkasta oli melkein -25 astetta. Sanoisinko, että oli melkoisen työlästä opettaa sisäsiisteyttä kun heti pennun herättyä, leikittyä, juotua tai syötyä se piti mahdollisimman nopeasti saada ulos ja koska ulkona oli kylmä, ei sinne ihan ilkosillaan voinut mennä. Sisäsiisteyskoulutuksessa käytin myös sanomalehtiä, mutta kerran jos toisenkin Jimi sihtaili ohi. Enpä olisi ikinä uskonut olevani niin onnellinen, kun Jimi toisena päivänä meillä ollessaan teki pissan ulos. Tästä tuli mieleeni eräs hauska episodi, joka sattui kun Jimi oli ollut meillä n. kuukauden. Tein eteisessä lähtöä sen kanssa ulos ja olin juuri kiskomassa takkia niskaani kun näin, että Jimi alkoi kyykätä ja vääntämään pötkylää. Huusin äidille: "Jimi rupesi p****lle ja mä en ole edes vielä valmis!" Äiti nappasi sanomalehden lattialta ja vei sen Jimin takapuolen alle, mitä Jimi säikähti ja se lähti painelemaan ympäri huushollia ja äiti sihtailee sanomalehden kanssa sen perässä. Naurattaa vieläkin se näky, kun Jimi veteli ympäri olohuoneen sohvapöytää ja yritti aina välillä kyykätä, kunnes äiti menee sanomalehtineen sen perässä.
Jimiä ei pentuna (eikä kyllä liiemmi aikuisenakaan) kiinnostaneet leikit muiden koirien kanssa. Jotenkin tuntui, ettei Jimi edes ymmärtänyt miten leikitään. Tästä tavasta se kasvoi ikäänkuin yli, kun Heka liittyi perheeseen. Ihmettelin kun Jimi alkoi takapuoli pystyssä haastamaan Hekaa leikkimään sen kanssa. Tänäkin päivänä Jimi välillä Hekaa ärsyttääkseen hakee sen leluja ja on leikkivinään niillä, kunnes Hekalla tulee mitta täyteen ja sen seurauksena kaksi valkoista villakoiraa painiskelee joko sängyssä tai sohvalla. Jimi on koko ikänsä rakastanut sylissä olemista ja sitä se rakastaa edelleen, yli kaiken. Pentuna Jimi tykkäsi myös todella paljon järsiä mm. siankorvia, mutta toista se on tänä päivänä. Mokomaa ei vaivauduta edes haistamaan.
Eniten Jimin pentuajoissa naurattavat nämä seuraavat kuvat:
Kyllä voi nolottaa ja samalla naurattaa. Olin aivan amatööri ja noviisi turkinhoidossa ja vaikka kuinka olin ottanut kaikesta selvää yms, niin pakko kyllä sanoa että Jimi näytti ihan HIRVEÄLTÄ. Kunnon turilas. Kun ensimmäisen kerran tein Jimille konetyöt, sen silmät näyttivät suurinpiirtein kärpäsen silmiltä. Ja minä pidin sitä kauniina, PAH!
Hekan tultua tutustuin Elinaan, jonka ansiosta pääsin näkemään trimmausta ihan lähietäisyydeltä ja tänä päivänä voin sanoa Jimin olevan kaunis.
Paljon olisi kerrottavaa, mutta tässä nämä taisivat nyt olla pääpiirteittäin. Koska tämä tuntui kivalta, voisin kyllä jossain vaiheessa toteuttaa Hekastakin tämmöisen ihan noin muuten vain. Siitä kaverista meinaan riittää kerrottavaa.
Tämän haasteen heitän vuorostani seuraaville:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti