Tässä alle kuukauden hiljaiselon aikana jopa bloggerikin on uudistunut. Oli "pieni" järkytys kirjautua sisään ja huomata, ettei täällä(kään) kaikki ole kuten ennen. Menee varmasti hetki, ennen kuin hahmotan mihin mikäkin ominaisuus on siirtynyt ja osaan keskustella tämän kanssa.
Uudistan nykyään omaa instagramiani vielä enemmän minun näköiseeni suuntaan ja käytänkin ko.tilistä tänä päivänä termiä miniblogi. Yksi osa seuraajista ei kuitenkaan käytä ig:tä eikä facebookia, joten koen tärkeäksi pitää tämän blogin edelleen elossa ja onhan tämä jo niin iso osa minua, etten osaisi tästä edes luopua.
Viime viikkoina kalenteria ovat täyttäneet lähinnä työt ja mökillä käymiset. Mökkimme sijaitsee Muuramessa, samassa kunnassa (ettei joku nyt vain käsitä asiaa väärin) ja siellä olemmekin viihtyneet viikottain. Mökistä onkin tänä aikana muotoutunut itselleni entistäkin tärkeämpi asia arjessa, missä pystyn unohtamaan kaiken muun eikä kukaan voi sitä minulta kieltää. Onhan se myös ihan luksusta, kun koirat voi vain päästää ovesta ulos eikä lähinaapureita ole mailla eikä halmeilla.
Hitaasti, mutta varmasti olemme kuitenkin päässeet ottamaan askelia kohti sitä normaalia ja ehkä uudenlaistakin arkea. Nimittäin tämän viikon alussa seuramme avasi treenihallin asteittain itsenäisten treenaajien käyttöön erityisjärjestelyin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tietyllä summalla pystyy lunastamaan itselleen tietyn määrän treenioikeutta ja ko.vuorot varataan etukäteen erillisestä varausjärjestelmästä. Olen kiitollinen siitä, että sain elämääni edes pienen palan sitä, mikä tukee minua arkisissa toiminnoissani. Kuitenkaan ihan täysin erossa lajista emme ole joutuneet tänä poikkeusaikana olemaan. Nimittäin treeni -ja seurakaverini Riikka, tarjosi jo heti alussa auliisti mahdollisuutta käydä harjoittelemassa heidän tontillaan mm.puomia sekä keinua. Olen tästä Riikalle ikuisesti kiitollinen. Kerron poikkeusajan treeneistä erikseen myöhemmin. Kuitenkaan kilpailuja en tässä vaiheessa kaipaa, olen todella iloinen jo siitä, että me saamme mahdollisuuden edes harrastaa.
Koska kilpailujen tilanne on muutoinkin yhtä todella isoa ?-merkkiä, varasin huhtikuun loppuun Sykkeelle ajan AlmaVetiin hampaiden puhdistukseen. Ajankohta oli hyvä hoitaa tämä pois päiväjärjestyksestä, kun ei tarvitse doping-varoajoista murehtia. Tulipahan keksittyä myös games SM:iin varatuille majoitus, bensa -ja ilmoittautumismaksuille muuta käyttöä.
Heka sen sijaan on harrastellut ulkona pariinkin kertaan "ei sallittujen asioiden" syömistä ja vappuaattona sen nielaisema "mysteeripallero" johti lopulta suolistotulehdukseen, mistä ei selvitty ilman tylosiinikuuria. Heka ei ole ikinä napsinut ulkoa suuhunsa mitään, joten siksi tuntui lähes mahdottomalta epäillä tuollaista. Itse kuitenkin näin tilanteen ja ennätin paikalle vasta sitten, kun koko koira oli jo onnellisesti ennättänyt sen mysteeripallon vetämään parempiin suihin.
Ehkä tämä kaikki tästä vielä iloksi muuttuu. Suhtaudun itse vielä kovin varovaisesti kaikkeen ja keskityn elämään päivä kerrallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti