Tänään polkaistiin käyntiin tämän vuoden kisakausi, reilusti etuajassa. Olin aivan varma että aloitus menee edellisvuosien tapaan toukokuulle, mutta Heka on kuntoutunut hyvin ja torstain epikset toivat asiaan viimeisen varmuuden.
Nyt kun Jattilassa on kisattu maaliskuusta eteenpäin kivituhkalla, ei meidänkään tarvitse aina lähteä toiselle paikkakunnalle turvallisen alustan perässä. Vielä pitäisi virallisesti tehdä edustusseuran vaihto, meistä nimittäin tulee jälleen jattilaisia. On aivan ihanaa palata "vanhaan" seuraan ja lisäksi halli on lähestulkoon ihan meidän naapurissa.
Neljästä radasta olin ilmoittanut Hekan pelkälle hyppärille, ihan vain siksi että saadaan lisätuntumaa kivituhkaan. Tuomarina toimi minun ehdoton suosikkini, Kermisen Petteri.
Ratapiirros julkaistu Petterin luvalla.
Minua itseäni "hirvitti" koko radalla ainoastaan tuo alku. Hekalle on kautta aikain olleet vaikeita tuollaiset lähestymiset hypyille. Vaikka sillä on hyvä estefokus, silti se noissa kohdissa tuppaa fokusoimaan ennemmin minua. Niin myös nyt. Heka lähti lukittamaan 4.putkea ja sinne se lopulta syöksähtikin. Karkasi lähdöstäkin mokoma. Muutoin loppurata 6.putkelta ihan loppuun asti oli ehjää tekemistä. Hieman Heka valui valssien aikana kauaksi, mutta muiden paikalla olleiden mielestä johtunee siitä, että se ei ole aikoihin mennyt pitkillä esteväleillä isolla kentällä. Fiilis oli oikein mainio ja onnistunut suurimmalta osin, vaikka homma meinasi lähteä leviämään jo ennen kuin päästiin koko kisapaikalle.
Heka liikkui ihan yhtä hyvin kuin torstaina, joten nyt voisi ohjaajakin täysillä uskoa siihen, että annetaan palaa vaan. Seuraavat kisat ovat jo ensi viikonloppuna (tukiepikset) ja toukokuulle laitetaan lisää kisailmoja sisään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti