"Tänä yönä viimeinkin rakastuin mä luuseriin, joka aito on ja vielä enemmän."
Kultakimpaleeni, varjoni, ajatustenlukijani, toinen puoliskoni, paras kaverini sekä elämäni koira. Meillä juhlittiin kuluneen viikon tiistaina pyöreitä, sillä Heka täytti 10 VUOTTA! Ikä on tällä koiralla todellakin pelkkiä numeroita, Heka on kuin ikuinen pentu. Se ei ehkä ole koira helpoimmasta päästä. Silti se on kasvattanut, pudottanut maan päälle lukuisia kertoja, mutta ennen kaikkea se on opettanut minulle yhtä ja toista. Olen saanut kokea sen kanssa ihan uskomattomia asioita, joista en olisi koskaan osannut edes unelmoida. Se on hyvä juuri tuollaisena kuin se on. Minun oma Hekani.
Päivänsankari vietti juhliaan herkuttelemalla sekä uimalla. Huomattiin Lindan kanssa, että Hekan kestävyys ja kropanhallinta alkavat olla entisellä mallilla. Se mm.kääntyi altaassa molempiin suuntiin, mitä ei ole tapahtunut ihan hetkeen. Nyt voin hyvällä mielin todeta, ettei ole menneet uimalakäynnit ja hankikävelyt hukkaan. Toki töitä riittää vielä, mutta uskallettiin käydä tänään Jattilassa kokeilemassa miltä agilityradalla juokseminen tuntuu.
Ilmoitin Hekan vain ja ainoastaan putkiralliin. Koira on nähnyt esteitä viimeksi helmikuussa ja silloin sen meno oli todella pelottavaa lihasten puutteen vuoksi. Eniten hirvitti juurikin se pelko siitä, että Heka ei pysyisi pystyssä ja se sutisi menemään kuin viimeistä päivää. Silti pohjana ollut kivituhka osoittautui juuri niin hyväksi kuin olin ajatellutkin. Tehtiin nollarata eikä Heka sutinut lainkaan. Päinvastoin. Se tykitti menemään sellaisella vauhdilla ja fokuksella, että allekirjoittaneen ei tarvinnut kuin kertoa minne mennään milloinkin sekä antaa palaa vaan. Aika oli jotain -30,91, siitäkin olisi ollut nipistettävissä muutama sekuntti pois, jos olisin itse ohjannut rohkeammin. Mutta sen ei ole väliä. Heka on kunnossa ja liekeissä. Me ollaan NIIN back!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti