Kerta se on ensimmäinenkin. Heka kävi kaimani kanssa keskiviikkona normaalisti treeneissä ja torstainakin ennätin käyttämään Hekan AlmaVetissä laserterapiassa. Sitä seuraavana yönä heräsin köhimiseen ja asiasta ei ollut epäillystäkään. Ihan selkeä kennelyskä.
Rokotteenhan kävin ottamassa Hekalle nenäsumutteena 1½ viikkoa ennen koiramessuja, mutta nyt liikkeellä oleva pöpö vaikuttaa olevan erittäin ärhäkkäästi tarttuvaa vaikka itse oireet jäisivät lieviksi. Tartunta voi olla peräisin lähes mistä tahansa - hallilta, klinikalta, messarista tai ihan vaan lenkkipolultakin. Mene ja tiedä. Se pitää nyt vaan sairastaa. Heka kuuluu onneksi siihen kastiin, joilla oireet on lieviä. Tuo koira ei ole yskinyt kuin satunnaisesti ja tänään on menossa ensimmäinen, yskätön päivä. Kurjaahan se on, mutta onneksi on joululoma. Viestiteltiin vielä Suvin kanssa varmuuden vuoksi ja päädyttiin vain seurailemaan Hekan oloa, mutta mikäli olo huononee, sitten mietitään lääkehoitoa.
Myin vielä varotoimenpiteenä tammikuun ensimmäisen valmennuksen pois. Vaikka Heka olisi silloin jo karanteeninsa kärsinyt, niin menee hetki ennenkuin koira on siinä kunnossa että sen kanssa pystyy treeneihin edes lähtemään.
Kuva - Jenni (Nutrolin)
Nyt elellään rauhallisemmin ettei riesaksi tule mitään jälkitauteja. Vähän harmittaa kun jouduin osteopatiankin nyt perumaan, sillä Heka olisi ollut kovasti hoidon tarpeessa. Onneksi se ennätti saamaan "ensiapua" laserterapiasta ja osteopatiaa kaavaillaan nyt tammikuun toiselle viikolle.
Blogi ei suinkaan tule hiljaiseloa viettämään, vaikka täällä kennelyskän kourissa ollaankin. Vielä pitäisi ennen vuoden vaihtumista katsastaa tavoitteet, raportoida Hekan neljännestä klinikkarentoilusta + editoida video, kirjata ylös viime keskiviikon treenimuistiot ja sitten lisäksi meillä on AlmaVetin kanssa jotain uutta sekä kivaa tiedossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti