Niin se vaihtui kesäkuukin heinäkuuksi ja kuluneeseen viikkoon on mahtunut yhtä ja toista. Vapaa viikonloppu tulee kyllä tarpeeseen.
Tiistaina taputeltiin kevään valmennuskausi pakettiin. Koska suurin osa Haukkuvaaran koulutuksista oli jäänyt jo ennen juhannusta kesälomille, päästiin nauttimaan koko hallin mittaisesta radasta pitkillä esteväleillä. Rata oli ihanan virtaava, mutta silti se koetteli mm.koiran esteosaamista/radanlukutaitoa pitkällä suoralla. Heka päästi kirjaimellisesti sisäisen petonsa irti ja silloin jos koskaan tuon koiran nopeus pääsee tosissaan oikeuksiinsa. Tulipahan vaihteeksi taas todettua, että Heka kyllä lukee rataa omien tulkintojensa mukaan jos itse herpaannun sekunniksikin.
Mitään sen erityisempiä ohjauskikkailuja ei tarvinnut, juostiin 28.esteen rata kahdesti läpi takaaleikkauksilla, sylkkäreillä ja yhdellä valssilla. Hieman oli hakemista hallin toisessa päässä olevan putken kanssa ja Julia tekikin mielenkiintoisen havainnon, mitä en itse ole osannut edes tulla ajatelleeksi. Kun oma liike pysähtyy, tottakai se luonnostaan pysähtyy myös Hekalla. Tätä samaa olen itse toitottanut myös omille koulutettavilleni. On kyllä siitä veikeä laji tämä agility, että aina tuntuu oppivan uutta. Heinäkuun ajan viikottaiset valmennukset on tauolla, mutta vapaakortti toimii ja keskitytäänkin nyt hiomaan kaikkea pikkusälää kuntoon.
Keskiviikkona työpäivä kului nuorten kanssa Könkkölässä ja koska sää suosi, pääsi Hekakin messiin. Sillä riittikin työmaata pihapelien "tuomarointia" suorittaessa. Tosin Heka taisi keskittyä enemmän häiriköimiseen kuin itse tuomarointiin.
Sama video löytyy myös Nuorten Taidetyöpajan instagram-tililtä. Tuleva viikonloppu on tarkoitus viettää ihan vaan chillaillen, vähän olen kuitenkin miettinyt vieväni Hekan uimaan. Katsotaan jääkö pelkästään suunnitteluasteelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti