Sään puolesta ei kyllä voida sanoa, että syksy olisi saapunut mutta kuukauden vaihtumisesta kylläkin. Normaalisti tähän aikaan vuodesta olisin himmaamassa kisakautta pikkuhiljaa lepokaudeksi, mutta nyt se asia onkin ihan päinvastoin. Me lomailtiin koko kesä ja päätin kokeilla kisakauden keskittämistä pääasiassa syksylle. Tässä sitä sitten ollaan.
Tänään päästiin aloittamaan Julian tarkan katseen alla valmennusryhmässä ja samalla sain vapaakortinkin Haukkuvaaraan, Teimme pienin muutoksin erään tuomarin 2.luokan rataa, jossa oli 27 estettä ja tarkoituksena oli ohjata koiraa siten ettei se joutuisi ns. turhia odottelemaan. No Hekallehan tämä passasi paremmin kuin hyvin. Tavoite oli lähinnä testata kuinka Heka kulkee ja missä kuosissa on oma rytmitys ja ohjaus ylipäätään. Ilokseni sainkin kuulla Julialta, että hänen silmiinsä kaikki näytti jämäkämmältä ja määrätietoisemmalta kuin aikaisemmin. Siltä se myös tehdessä tuntuikin, ongelmia tuli ainoastaan sylikäännöksessä putkeen mentäessä, kun käänsin omaa linjaani liian aikaisin sekä merkkauksessa ja keinulle leijeröinnissä. Hekalla tuppasi jäämään levy päälle, mutta heti kun itse jämäköidyin enkä antanut koiralle mahdollisuutta sikailuun, saatiin aikaiseksi ihan mielettömän hyvää jälkeä.
Ihan oman merkintänsä ansaitsee lähtötilanteet, jotka paranee koko ajan. Edelleen kannan Hekan sylissä lähtöalueelle enkä kuljeta sitä sinne hihnassa. Lähdöt on nykyään ihan oikeasti miellyttäviä kun kumpikaan meistä ei tee niistä sellaista hillitöntä numeroa.
Yksi iso muutos meidän elämässä tapahtui nyt viime viikonloppuna, kun juhannuksesta asti odottamani muutto on onnellisesti ohi. Ei, Jyväskylästä ei sentään muutettu pois. Vaihdettiin kaupungin sisällä maisemaa ja oli muuten luksusta päästä muuttamaan ihan uuteen, vasta rakennettuun taloon. Minulta on kyselty paljon mm.facebookissa että miten Heka suhtautui muuttoon. Heka ei ole Heka ellei se ota suurinta osaa asioista lunkisti. Sillä tavalla se on muuton suhteen ollut. Eli lunkisti. Ei se ole suuremmin stressannut mistään, ensimmäisenä iltana se ehkä kulki perässä normaalia enemmän mutta muuten ei ole ilmenny mitään. Heka on jo ottanut tämän paikan omaksi kodikseen. Kyselin eilen meidän seinänaapureilta, että onko työpäivien aikana asunnosta kuulunut ääniä tms mutta lähinnä he ihmettelivät, että onko minulla muka koira kun on niin hiljaista. Minä nimittäin jo omille ajatuksille uskollisena olin varma, että Heka ei sopeudu yksikseen uuteen ympäristöön jossa kuuluu paljon enemmän elämisen ääniä kuin aikaisemmin. Tiina, koska sinä oikein opit?! Minkä sitä ihminen luonteelleen voi?
Tulevana viikonloppuna olisi sitten taas lähtö tien päälle, eli Helsinkiin frisbeekisoihin. Jos nyt olen ihan rehellinen, niin jäisin ehkä mieluummin kotiin. Ei olla treenattu, muuttoväsymys on edelleen ihan tapissa ja syyskuussa meillä ei ole yhtään vapaata viikonloppua. Mutta kyllä me lähdetään, kyseessä on tämän vuoden viimeiset frisbeekisat ja sitten voidaan hyvillä fiiliksin keskittyä enemmän aksaan. Tilasin pari Jawziakin lisää, jotenkin alkoi tuntumaan ettei nykyinen määrä riitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti