Torstaina olin tuomarina Keski-Suomen Kennelkerhon möllimestaruus-epiksissä. Ihan alkuperäiseen suunnitelmaan kuului ottaa myös Heka mukaan, jotta olisin voinut "koeajaa" suunnittelemani radat sen kanssa. No...jokainen voi miettiä seuraavan kuvan perusteella miksi päädyin kuitenkin loppujen lopuksi jättämään Hekan kotiin.
Koiraharrastus ei katso säätä
Sade kuitenkin väistyi ja saatiin epikset vedettyä läpi suht.hyvässä säässä. Siinä sitten tuomaroidessa oma treeninälkä alkoi kasvamaan ja tänään hölkytettiin valkoisen elosalaman kanssa hallille (jonne matka muuten lyhenee reilun kilometrin verran muuton jälkeen!)
Ihan ensimmäisenä to do-listalla oli ne surullisen kuuluisat kontaktit, kuitenkin tällä kertaa vain puomi ja keinu. Keinulta varasti kerran, joskin aika hilkullisesti ja puomilla oli vähän turhan "kova" vauhti jolloin Heka stoppasi ns.kokonaan ohi. Nostatin virettä tekemällä nuo kontaktit 12 esteen mittaisen radan osana. Tarkoitu oli testata kestääkö pää vai tuleeko täysillä läpi. No ei tullut ja pää kesti. Noita on vaan ruvettava tekemään järjestelmälliseti ja enemmän osana rataa, Ei ne yksittäisenä etene yhtään mihinkään. Kun vaan keksisi mikä olisi viisainta, tänäänkin tein ne ensin yksittäisenä molemmat, kaukopalkalla sekä naksuttimella ja vasta sitten radan osana.
Ehkä kokeilen seuraavaksi pelkkää ratatreeniä...let's see. Ohjaustekniikoista otettiin työn alle tällä kertaa leijeröinti. Kisoissa tuskin tulen koskaan sitä käyttämään, mutta mistä sen tietää vaikka joskus siihen mahdollisuus tuleekin. Irtoavalla ja estevarmalla koiralla se on oikein kelpo kuvio.
Tietysti olisin voinut valita tuohon keppien ja itseni väliin jonkun helpomman esteen kuin puomin (joka ei antanut yhtään liikkumavaraa eteenpäin), mutta otin tietoisen riskin. Aluksi Heka hakeutui väärään väliin mutta sekin oli puhtaasti oma moka, olin liian paljon kääntyneenä väärään suuntaan. Toisella yrittämällä se onnistui kun muistin kääntää koiraa tarpeeksi ja kolmannella vielä paremmin, jonka onnistuin saamaan videolle. Heka on ihan uskomaton työmyyrä, tyyppi lukee allekirjoittaneen kroppaa vaikka selällään ja tätäkään ei oltu tehty kertaakaan aikaisemmin. Leijeröintiä kylläkin, mutta ei näin vaikeaa.
Hieman on Hekan kunnossa petrattavaa, toki hyvässä kuosissa se on mutta ihan pienepieni spaissi draivia puuttuu. Normaalisti meidän kisakausihan olisi jo täydessä vauhdissa, mutta olen tietoisesti siirtänyt sitä tämän vuoden osalta syksyyn ja vasta nyt Heka alkaa saavuttamaan sitä täydellistä kisakuntoa. Ensi viikolle on tiedossa lisää treeniä, uintia ja erilaisia kehonhallinta-tsydeemejä. Ensi viikko on viimeinen, kokonainen lomaviikko ja perinteisten treenisepustuksien lisäksi tiedossa on jotain muitakin juttuja...aika huikeita sellaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti