Milloinkohan on edes viimeksi treenattu ohjatuissa? Taisi olla elokuussa Tiian treeneissä Kurkimäellä. Ihan luvattoman ja hävettävän pitkä aika, mutta enempi olenkin keskittynyt tekniikkaan jotka on sitten helppo siirtää itse varsinaiseen ratatreeniin. Ja näin todellakin tapahtui. Päästiin kokeilemaan sitä saksalaista juuri samasta suunnasta kuin torstaina jatkamalla vielä samaan suuntaan. Sain tuurauspaikan Julian valmennukseen ja olipa aivan mahtia päästä lämpimään halliin kunnon alustalle juoksemaan. Mutta itse asiaan, eli mitä tehtiin.
Tämmöinen rata tänään. Julian sanojen mukaan 1-2 luokan tasoinen kiihdytysrata ja olen kyllä täysin samaa mieltä. Hekan kanssa ehdottomasti vaikeimmaksi kohdaksi muodostui tuo 8.putkelta tyrkkäisy 9.aidan taakse ja siihen sitten perään se saksalainen. Oikeasti. Kuin tyhmä voi ohjaaja olla kun huitoo sen alavartalon sijasta käsillä joita pikkukoira ei niin hyvin näe?! Julia neuvoi, että koira näkee jo n. puolessa välissä putkessa ollessaan mihin ohjaaja on sijoittunut ottamaan sitä vastaan. Sijoituin rintamasuunta koiraa kohti, tyrkkäsin Hekan taakse ja vedin sen sieltä sillä vastakkaisella kädellä yli. No tulihan se sieltä ja onnistuikin vielä! Saksalaisen kanssa on vielä paljon opittavaa ja varsinkin sen ajoituksen kanssa, mutta olen NIIN ylpeä itsestäni että uskallan käyttää sitä vuosia sitten tapahtuneen yhteentörmäyksen vuoksi. Aitojen 10-11 välistäveto onnistui äärettömän hyvin. Heka lähtee yleensä lukemaan paljon helpommin takaakiertoon, mutta tänään osasin jopa ohjata sitä siinä kohdassa oikein. Keinulle asti kaikki menikin pääpiirteittäin hyvin, sillä piti saada sivuetäisyyttä (mikä kyllä onnistuikin) mutta Heka tuli sieltä taas tuttuun tapaansa liian aikaisin pois. Ei kun uudestaan ja ei mitään probleemia enää sen jälkeen. A:ta ei menty tänään ollenkaan, vaan valitsin sen alla olevan putken. Seuraava kompastuskivi oli ihan tuolla loppupäässä oleva puomi/putkierottelu. Koska tuo putki oli jo kerran menty radalla aikaisemmin, tottakai se koira oletti että mennään uudestaankin. Tyypillinen ansa mitä näkee kisoissakin.
Julia joutui ensimmäisellä kierroksella tulemaan tuohon putken suulle tukkeeksi, sillä Heka oli mennyt sen putken jo ties kuinka monta kertaa eikä vika lopulta enää ollut edes omassa ohjaamisessa. Toiselle kierrokselle sain ohjeeksi ottaa pienen haltuunoton ennen puomia ja diu - ei pienintäkään yritystä syöksyä putkeen vaan tyylikkäästi suoraan puomille. Ohjasin lisäksi toisella kierroksella epähuomiossa viimeisen putken väärään päähän, mutta sen sain anteeksi. Päästiin loppuun asti ja vielä molemmilla kerroilla, vaikka jonkun verran söhläsinkin. Pelkäsin Hekan keulivan ja pahasti kuukauden tauon jälkeen, mutta ihan turhaan taas. Oma kroppa todellakin tietää tehneensä jotakin ja silmät tyyliin seisoo päässä, kun on ihan kaikkensa antanut olo. Ihanaa kuitenkin. Hekan vauhti oli ihan eri sfääreissä kuin viime torstaina Jattilassa treenatessa ja nyt voin sanoa, että tänään tuolla Haukkuvaarassa liitelii se valoakin nopeampi Heka. Sain Julialta uusia neuvoja meidän puomin sekä keinun tilanteeseen ja nyt puhkun taas uutta intoa lähteä näitä toteuttamaan. Katsotaan että milloin.
Olen tässä mietiskellyt, että miten mahdolliset treenit kannattaisi jakaa ennen ensi viikon KV-näyttelyä. On vaikka mitä tiedossa. Frisbeilystä pidetään nyt ainakin toistaiseksi pieni breikki ja odotan, että päästäisiin sitä tekemään kuivalle nurmelle. Märälle alustalle en Hekaa vie. Yksi vaihtoehtohan olisi treenata hallissa, mutta mutta...no huomenna ainakin huilataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti