Jaksan aina valittaa ja purnata siitä, että vapaa-aika on ihan kortilla ja joskus tekisi mieli vaan hölläillä. Eilen olisi tähän kaipaamaani hölläilyyn ollut aivan loistava mahdollisuus, niin eiköhän sitä jo reilussa tunnissa oltu pyöräilty Jattilaan katsomaan Savikon Sepon agilitykurssia. Olin paikalla pelkän kuunteluoppilaan roolissa; Heka oli edelleen melko väsynyt lauantain workshopin jälkeen ja ilmoittautuminen Sepon kurssille meni jo iät ja ajat sitten. Mutta oli kyllä kivaa ja antoisaa olla seuraamassa kurssia ja kuuntelemassa Sepon neuvoja ilman koiraa. Paljon tuli taas uusia näkökulmia ja neuvoja varsinkin ohjaajan liikkumiseen liittyen. Seppo näkyi olevan tulossa JATille uudestaan kurssittamaan syksyllä, joten viimeistään silloin olemme myös Hekan kanssa mukana.
Sepolla oli mukanaan uusia, vasta myyntiin tulleita Ke-hu-palkkaleluja jotka on suunniteltu pääasiassa harrastuskoirille. Itseasiassa pyörittelin noita leluja kätösissäni jo lauantaina ACElla, mutta silloin maltoin mieleni ja pidin lompakon visusti kiinni. Houkutus kävi kuitenkin sunnuntaina liian suureksi ja ostin Hekalle Ke-hun vinkeän patukan. Huomaatteko värin? Se on PINKKI! En tiedä mikä ihmeellinen pakkomielle tämä on, että pinkkiä vermettä pinkin perään. Se väri on vaan aika ihq. Mikäli jotakuta kiinnostaa nämä lelut, niihin voi käydä tutustumassa täällä näin: Ke-hu. Niitä on monta erilaista sorttia mutta itselläni se on noissa palkkaleluissa ehdoton kriteeri, että sen valitun lelun sisällä on vinku. Tuossa patukassa sellainen on. Toki meillä noita treenileluja on jo ennestään, mutta kuten jo slogan sanoo: "Jokainen koira ansaitsee Ke-hun." No tottakai sellainen pitää jokaisella harrastuskoiralla olla. Lelu pääsi tänään "testiajoon", kun pyörähdettiin Hekan kanssa poppareiden maanantain ratatreeneissä Haukkuvaarassa.
Tuollainen rata. Siitä oli itseasiassa mahdollista tehdä myös mölli/1.lk-tasoinen, mutta tämä on sitä 2-3lk:n tasoa. Koska lauantain kontaktitreenit olivat Hekalla vielä ihan tuoreessa muistissa, ajattelin hyödyntää mahdollisuuden kokeilla A:n juoksukontaktia radan osana. Selitin Julialle, miten olemme Tiian kanssa tätä treenanneet ja samoilla linjoilla jatkettiin. Sainkin poikkeuksellisesti kaksi 10 minuutin pätkää treeniaikaa, kun yksi tulija joutui perumaan, hän soitti minulle ja tarjosi omaa aikaansa meille. Ensimmäisen 10 minuuttisen aikana käytin ponnaria apuna muistuttamaan Hekalle mitä ollaan tekemässä. Yhden kerran se juoksi yli, mutta ei tehnyt sitä ensimmäisellä yrittämällä mitä pelkäsin. Otettiin A:ta molemmilta puolilta putken kautta ja vähän meinasi olla hakemista sen laukan kanssa, mutta sama tatsi löytyi kuin mitä lauantaina ja nyt jopa nopeammin. Julia toimi naksuttelijana ja palkkaajana.
Toisella kerralla halusin ottaa härkää ns. sarvista ja kokeilla, miten käy kun A on radan osana eikä enää yksittäisenä esteenä. Ensimmäiselle yrittämälle otin vielä ponnarin avuksi ja lähdettiin liikkeelle 6.putkelta ja edettiin A:lle asti, numero 11. Kepeille vienti onnistui hyvin, vaikka kulma oli vaikea. Vielä vaikeampi Hekalle tuntui olevan tuo puomi/putkierottelu. Vaikka kuinka yritin puomia lukittaa, oli Hekan mielestä putki niin paljon parempi. Kokeilin tehdä persjätön kepeille, jotta pääsin vaihtamaan puolta mutta ei auttanut yhtään. Heka oli päättänyt, että se on nyt tuo putki ja sillä selvä. Tässä vaiheessa sitä taas manaili, että tämmöistä se on toisinaan kun on koira joka palkkautuu itse esteistä. Ei tarvita mitään lelua tai namia kun este on aivan liian hyvä palkka. Otin puomin ihan erikseen kerran ja palkkasin siitä. Sitten se onnistuikin ihan vauhdista keppien kautta, mutta olin itse myöhässä jonkun verran kun puomi piti poikkeuksellisen pitkälle lukittaa. Puomin stoppi kuitenkin pelasti sen myöhästymisen. Kun lähestyttiin aidan ja putken jälkeen kohti A:ta, pisti kieltämättä jännittämään. Ponnaria ei ollut enää, se oli nyt vain luotettava koiraan ja kuunneltava tuleeko naksautusta vai ei. NAKS! Sieltä se tuli! Sen mitä itse uskalsin sivusilmällä vilkaista, ei olisi voinut parempaa juoksaria edes odottaa. Ihan bueno. Otin vielä kolmen aidan ja putken kautta yhden tulemisen A:lle, jotta pystyin testaamaan sekä oikean, että vasemman puolen. Uskomattoman siistiä työskentelyä ja hienot juoksarit.
Seuraavan kerran A:n juoksareita päästään testaamaan ihan kisatilanteessa viikon päästä järjestettävissä epiksissä. Aion sinnekin nakittaa jonkun naksauttamaan ja palkkaamaan Hekan. Riippuen mitä luokkia on tulossa, ainakin yhdellä radalla aion pelata ns. varman päälle ja käyttää ponnaria apuna, mutta toisella en. Nyt on tavoite vain saada ne onnistumaan kisatilanteessa, muulla ei ole väliä. No okei, täytyy tuon kyllä lähdössäkin pysyä. Täytyy kuitenkin kysellä vielä mahdollista treeniseuraa ennen epiksiä, jotta saisin harjoiteltua A:ta ihan vain yksittäisenä ja molemmilta puolilta. Eiköhän tuota seuraa löydy. Uskoisin näin.
Nyt seuraa muutaman päivän mittaista hiljaiseloa. Huomenna meillä piti olla agilitynäytös Kuokkalan koululla, mutta se peruuntui koulun aikatauluongelmien vuoksi. Heka saakin nyt huilailla päivän, pari tai kolme ja itse keskityn muiden koutsaamiseen - keskiviikkona oma kilparyhmä, torstaina keski-suomen kennelkerhon avoimet agitreenit käynnistyvät ja olen siellä hääräilemässä. On tämä elämä nykyään hyvin agilitypainotteista ja pitäisi varmaan keksiä jotain muutakin mistä kirjoitella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti