"Tuo koira on juonut batterya kun se pääsee menemään noin lujaa!"
Näin totesi tänään eräs 7-vuotias poika Hekasta, kun olimme Tikan koululla agilitynäytöksessä poppariporukalla. Kumminkin. Kaikesta huolimatta. Ei ole kyllä ihmisten eikä koirien ilmoja nämä näin ja vaikka näytös oli jo aamulla klo. 10.00, tuntui silti aivan liian kuumalta. Jokainen rundasi radan kahdesti läpi ja kummallakin kierroksella Heka tiputti yhden riman. Ilmeisesti linjasin liian huonosti ja sitten valssikin lähti venymään, jolloin Heka arvioi hyppyetäisyyden väärin. Tai sitten se johtuu puhtaasti siitä, että koko talvi on treenattu keinonurmella hallissa ja nyt Heka vasta hakee tatsia myös niille hiekkakentille. Never know.
Esityksen jälkeen lapset saivat tulla silittelemään koiria, jotka sitä sietivät/kestivät. Hekahan ei ole ikinä ollut lasten ystävä ja sanoinkin, että sen kannattaa antaa olla rauhassa. Hetken Heka saikin olla rauhassa, mutta sitten kun itse siirryin sen viereen, niin hetken päästä oli jo yksi käsipari, lopulta toinen, kolmas jne sitä silittämässä. Heka oli aluksi kovin varautunut, häntä oli alhaalla ja se istui allekirjoittaneen jalkojen päällä, mutta sitten se rentoutui ja jopa ihan oma-aloitteisesti lipaisi muutamaa lasta joko käteen tai suoraan suupieleen. Kysyinkin, että kuka on käynyt Hekan vaihtamassa, sillä eihän se ole lainkaan oma itsensä. Olen positiivisesti yllättynyt Hekan käytöksestä. Kovasti lapsia tuntui kiinnostavan miten kauan Hekan kouluttaminen agilityyn on kestänyt yms. Oli kiva aamupäivä, vaikka olikin tuskastuttavan kuuma.
Jos joku vain mainitseekin seuraavan viikon aikana minulle sanat maali tai pensseli, niin en vastaa seurauksista. Kun tultiin Tikan koululta kotiin, käytin wuffet lenkillä ja painelin aholaitaan Jessin seuraksi kunnostamaan kennelkerhon esteitä. Ruuvattiin, vasaroitiin, porattiin ja lopulta...maalattiin. 6 tuntia. Putkeen. 16 siivekettä, aitojen rimat, pujottelu ja pituus saivat ihanan violetti/valkoinen-värityksen. Voin kertoa, että n. puolessa välissä urakkaa ei kumpaakaan enää hirveästi naurattanut. Vaikka oltiin varauduttu lippiksillä, huiveilla ja aurinkorasvalla, niin silti onnistuttiin itsemme kärventämään. Selkäkin huutaa hoosiannaa ja vasemmassa polvessa on joku ihan ihmeellinen nestekertymä. Ja lämmintä oli kahden aikaan +29,1 astetta. Mutta esteistä tuli kieltämättä aika hienot ja ne näyttivät kuin uusilta.
Arvatkaa muuten mitä? Me ollaan innostuttu KOIRAFRISBEESTÄ! Koko idea ja ajatus lähti oikeastaan siitä, että koiratanssi on alkanut oikein urakalla tympimään. En enää itsekkään voi sanoa nauttivani siitä, mutta erilaiset temput yms on aina olleet kivoja ja Hekan mielestä varsinkin hypyt on ihan parhaita. Siitä se idea lähti itämään. Katsoin youtubessa monia erilaisia koirafrisbeevideoita ja mietin, että tässä voisi ihan oikeasti olla se meidän seuraava juttu. Tänään kaupoilla käydessäni bongasin urheiluosastolla frisbeegolfiin tarkoitettuja kiekkoja ja ostin yhden ihan vaan kokeilumielessä. Heka ei ole ikinä edes nähnyt oikeaa frisbeetä, sellaisella pehmoversiolla on kyllä leikkinyt kun sattuu löytymään omasta takaa. Kunnon frisbeetä ei. Heka onkin nyt perjantai-illan ajan tehnyt tuttavuutta frisbeen kanssa. Epäilin, että sitä inhottaisi ottaa moinen kapistus suuhunsa mutta ei. Jo ensimmäisen minuutin jälkeen frisbee oli ihan paras asia maailmassa ja se mitä uskalsin sisällä matalia heittoja tehdä, kaveri nappasi jokaisen niistä kiinni. Iski kuin sika limppuun. Tuo ilme kertoo varmaankin kaiken oleellisen. Heka tuijottaa frisbeetä ihan haltioissaan ja odottaa koska se lentää. Uskoisin, että meidän koiratanssiharrastuksesta on apua koirafrisbeessä. Hekalle on opetettu monia erilaisia temppuja, varsinkin erilaiset hypyt on sen suosikkeja ja niitähän tässä lajissa käytetään. Näen jo sieluni silmin valkoisen elosalaman sinkoilemassa kiekkojen kanssa.
Juttelin facebookissa erään tunnetun koirafrisbee-harrastajan kanssa ja kun näytin hänelle Hekan kuvaa, hän sanoi heti sen kropan olevan täydellisessä lihasmassassa juuri koirafrisbeetä varten. Kyllä me ainakin nyt kokeillaan miltä tämä tuntuu, mutta Heka on ollut ihan täysillä mukana alusta asti.
Tässä vielä se sama bodarikuva myös tänne blogin puolelle. En edelleenkään käsitä, että missä vaiheessa Heka on tuollaisen rintavarustuksen kehittänyt. Eilen käytiin myös korkkaamassa kesän uimakausi, kun Heka saalisteli vesileluaan. Huomenna otetaan varmasti uusiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti