Shake It - Sheikkaa, sheikkaa

Vihdoin ja viimein, kyllä tätä päivää odotettiin; Uusi valmennusjakso Tiian kanssa, huippua! Se mitä tuolla sheikkaamisella on tekemistä tämän asian kanssa, se oli tämän valmennuskerran teema. Ei ollut etukäteen pienintäkään käsitystä mitä se pitäisi sisällään, kunnes sitten eilen illalla Tiia pamautti ratapiirroksen sähköpostiin. Vähän kyllä arvelutti miten meidän tulisi käymään, sillä Hekalla oli takanaan 1½ viikon treenitauko (ei tehty yhtään mitään) ja perjantaina oli laitettu kroppakin kuntoon. Pelkäsin lapasesta lähtemistä, mutta turhaan.

Oli mahdollista valita ne kohdat mitkä kukin halusi oman koiransa kanssa suorittaa tai ahneet sai juosta koko radan alusta loppuun. Kävin mielikuvaharjoittelua mielessäni viime yönä ja tänään päätin, että skipataan Hekan kanssa kokonaan alku (1-13) ja keskitytään kohtaan 2 (10-23.) Mielikuvaharjoittelusta oli sen verran hyötyä, että melkein kaikki ohjaustekniikat ja kuviot mitä suunnittelin käyttäväni, natsasi yhteen Tiian kanssa. Mistäköhän sitä sitten osaisi edes aloittaa?


Hyvä kun edes muistan kaikkien noiden ohjauskuvioiden nimiä, sillä olen ihan euforiassa. Sille kyllä selviää syy kun käyn asiaa lävitse. 10.aidan jälkeen ja 11.putken väliin tein valssin ja se piti linjata niin hyvin keskelle tuota sisintä putkea, että koiran sai hyvin ohjattua sinne eikä se lukinnut sen takana olevaa putkea. Tässä Hekalla ei ollut kertaakaan mitään ongelmia, sillä itse sisäistin tuon linjauksen niin syvälle takaraivoon. 16.putkelle oli 3 eri tapaa; Valssi, jonka tuli olla niin liikkuva ja linjaava että koira ei ehtisi lukittamaan väärää päätä. Toisena hirtto, jota alunperinkin suunnittelin käyttäväni Hekan kanssa ja se myös toimi. Kolmantena Tiia toi esille tutun, mutta kuulemma vähän käytetyn ohjaustavan ja tätä en pirulainen muista että mikä se edes oli. Täytyy kysyä Tiialta. Se on ikäänkuin vastaanottovalssin joku "puolimuoto" jossa sitten vain tyrkätään koira putkeen. Tiia ahdisti poistumaan mukavuusalueelta ja koska se hirtto toimi Hekan kanssa, kokeiltiin sitten tuota kolmattakin vaihtoehtoa ja voihan pirulainen; SEHÄN TOIMI! Paremmin kui hirtto! 22.aidan taakse sai mennä merkkaamaan koiran jos kerkesi ja minähän jopa kerkesin. 21. aidalle ajattelin ensin vastakäännöstä, mutta Tiian mielestä koiran tuli itse hoitaa tuo 21.aita ja sinne riitti vain tyrkkäys jolloin sai todella hyvin etumatkaa seuraavaan vaiheeseen. Tämäkin onnistui yli odotusten. Ensimmäisellä kierroksella itselläni oli sellainen menofiilis päällä, että astuin 22.aidan edessä olevaan lattiakaivon kanteen (siellä keinonurmen alla on siis pieni uppoutuma ko.kohdassa ja tasapainohan siinä petti. Onneksi lensin vain polvilleni enkä rähmälleni. Jos ei Hekan kanssa ota osumia, niin otetaan sitten vaikka keinonurmen kanssa. Sen kerran kun on kunnon menofiilis, niin voisi sitä sitten vähän katsoa minne astuu. Toisaalta, mistä tuota tiesi.

Koska aikaa oli vielä ensimmäisellä kierroksella, tehtiin rata 26.putkelle asti. 24.aidan jälkeen ennätin tekemään todella hyvän persjätön ja olisin ehtinyt tekemään saman (nimettiin tuplaperseiksi) 25.aidan jälkeen mutta jotain venailemista siellä taas harrastettiin.

Toisella kierroksella mentiinkin sitten ihan eri ääni kellossa. Aloin automaattisesti varoa sitä 22.aidan edessä olevaa monttua ja tämä sitten vaikutti siihen, että en uskaltanut mennä ko.aitaa niin lähelle kuin olisi pitänyt ja Heka jäi liian monta kertaa selän taakse. Tiia sitten tuli 22.aidan taakse palkkaamaan Hekan, jotta saatiin se hyppäämään sinne. En edelleenkään ehtinyt tekemään sitä persjättöä 25.aidan taakse, jotta putkeen ohjaaminen olisi ollut ns. fiksumpaa, mutta...Heka päätti sitten yllättää. Kerrataanpa sen verran, että Hekalle on ollut aina vaikeaa irrota putkiin silloin, kun se on oikealla puolellani. Suoraan ohjatessa ei mitään ongelmia, mutta jos pitäisi sitten lähteä leikkaamaan koiran takaa putkella niin, että se on oikealla puolella, se on osoittautunut Hekan kanssa varsinaiseksi haasteeksi. No mitä tänään sitten tapahtui? Toisella kierroksella Heka vain vilkaisi allekirjoittanutta kohti nanosekunnin ajan, se sinkosi putkeen oikealta puolelta ja minä sain tehtyä takaaleikkauksen! USKOMATONTA! Loppuosan 27-29 jankattiin pari kertaa, mutta siinäkin riitti vain pieni työntö 26.putken jälkeen 27.aidalle ja sen jälkeen valssi ja lopussa putkeen sillä "meille uudella" ohjauskuvioilla. Ja tuohan irtosi! Sehän mokoma irtosi! Lisäksi olin yllättänyt tuosta 11-12.putkien rykelmästä kuinka hyvin sain linjattua ja Heka lukitsi oikeat putket ja oikeat päät.

Ihan loppusuoralla kun tehtiin kohtaa 21-29, Heka oli turhan korkeassa vireessä ja se päätti pikkuhampaillaan vähän nipistää kartturia pohkeesta. On sellainen euforiaolo, että ei tätä oikein vieläkään pysty sisäistämään kuinka hyvin nuo putkiohjaukset meiltä tänään onnistui. Epäilin yhdessä vaiheessa jopa sitä, että kuka on käynyt vaihtamassa Hekan toiseen koiraan? Alkua, 1-9 emme tehneet tänään Hekan kanssa ollenkaan, vaan keskityttiin 2.kohtaan ja loppuun. Kyllä kannatti, oli niin hyvät treenit ettei tosikaan. Ensi kerralla on sitten teemana kontaktit ja suurimmaksi osaksi hinkataan niitä ja jotain pientä radanpätkää. Videota valmennuksesta en saa tähän näkyviin, mutta saan tekstinä sen linkitettyä, jonka takaa sen voi käydä katsomassa:

Tiia Vitikaisen valmennus 20.1.2014

Unohdin Hekan luvattoman monta kertaa selän taakse ja huidoin toisinaan aivan miten sattuu, mutta koin suuria onnistumisia noilla putkilla. Lisäksi en jostain syystä nähnyt sitä, ennen niin epävarmaa tyttöä joka siellä Hekan kanssa kirmaili. Tiia on tehnyt joitakin taikatemppuja ja saa kyllä tehdä jatkossakin. Tämän viikon omat viikkotreenit jäävät kyllä väliin, jos sää ei edes vähän lauhdu. Mitä kyllä epäilen. Viikonloppuna pitäisi näillä näkymin lauhtua alle -10 pakkasasteeseen. Toivottavasti.

No mutta mitäpä muuta? Jimi poti la-su välisenä yönä ripulia ja sunnuntaille kaavailtu kaverikoiravierailu piti sen vuoksi sitten perua. En tiedä mistä tuokin sai alkunsa, mutta onneksi se kuitenkin taantui sunnuntai-iltapäivän aikana ja uskalsin illalla antaa jo ruokaakin. 

4 kommenttia:

  1. Miuta niin hämmentää toi 11-12-putkihässäkkä. MITEN. Taikuutta varmaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä aika...mielenkiintoinen :D Ja olin niin positiivisesti yllättynyt, että meillä ei kosahtanut siihen kuin tasan 2 kertaa ja sekin oli vaan siitä kiinni, jos olisin edes yhden askeleen verran jalkaa polkaissut eteenpäin :P Tiia käyttää jotain ihmeellistä taikasauvaa ;)

      Poista
  2. http://treenikaverit.blogspot.fi/2014/01/pentuhaaste.html

    Teille olis haaste :)

    VastaaPoista