Paljon on taas ehtinyt tapahtumaan pienen ajan sisällä.
Torstaina allekirjoittanut teki comebackin agilityradoille, radan oli suunnittelut tällä kertaa Aino (joka oli kartturoimassa Hekaa viime viikolla.) Minä en tietenkään muistanut ottaa ratapiirroksesta kuvaa, täytyy kysyä Ainolta jos se olisi saatavissa häneltä niin laitan sitten yksityiskohtaisemman sepostuksen mitä oikein torveloitiin. Kyllä, torveloitiin. Polvi on kyllä 95% kunnossa eikä se ole ollut enää kipeä, mutta jotenkin automaattisesti sitä varoin vanhasta muistista, se johti useisiin myöhästymisiin ja ajoi Hekaa väärille esteille. Paljon oli välistävetoja, pakkovalsseja sekä erittäin mielenkiintoinen vienti puomilta kepeille. No, näette ja saatte siitä sitten erillistä vuodatusta.
Kyllä se on joskus huonosti mentävä, että sieltä pohjalta voi taas nousta. Tuli aika monia toistoja ja saman kohdan hinkkaamista, mutta onni on koira joka jaksaa.
Kelit ovat olleet aivan karmeat oikeastaan joulukuun puolesta välistä tälle viikolle asti. Vettä, kuraa, velliä, hiekkaa ja kaikkea siltä väliltä. Kumpaakaan koiraa en ole pessyt enkä trimmannut sitten joulukuun alkupuolen, mutta ei sen sään takia oikeasti tohtinut. Yhtä paskaisia (ihan suoraan sanoen) ne olisivat hetken päästä olleet. Sitten tapahtui, sää alkoi näyttää lupaavammalta ja nyt täällä on peräti 6 astetta pakkasta ja lunta maassa! Jos säätiedotukseen on uskominen, pakkaset jatkuvat näillä näkymin vielä reilut 2 viikkoa ja jopa pidempäänkin. Talvi on tullut.
Ei muuta kuin kotikylpylä pystyyn ja pesuriin joutui ensimmäisenä Heka. Meinasin ensin hakea mustista ja mirristä jonkun syväpuhdistavan shampoon, mutta päädyin sitten vaahdottamaan kahdesti tuolla isle of dogsilla. Nyt tulee sitten koko trimmauksen ikävin puoli; Hekalla ei ole enää keesiä. Miksi ajoin sen pois? Siksi, että nyt se talvi todella tekee tuloaan ja Hekan turkkia on kasvatettava. Keesi ei enää näyttänyt oikeastaan miltään eikä se myöskään tule näyttämään jos muuallakin on pidempi karva. Ensimmäistä kertaa tuli oikeasti paha mieli vetää jotain niin hienoa alas. Edes näyttelyturkin alas vetäminen aikoinaan ei tuntunut yhtä ikävältä. Mutta terveys ennenkaikkea, Heka saa nyt talven ajan olla pidemmässä karvassa ja keväällä keesi tekee jälleen comebackin. Sitten se vasta melkoinen puuhka onkin. Heka on aina the hieno pieni keesimies. Olin aikeissa myös pestä ja trimmata Jiminkin heti samalla rykäisyllä siihen perään, mutta selässä alkoi tuntua jo kun sain Hekaa viimeisteltyä.
Jimi joutuu odottamaan vuoroaan joko sunnuntaihin tai maanantaihin.
Jimi joutuu odottamaan vuoroaan joko sunnuntaihin tai maanantaihin.
Loppuun vähän "turhaketta" (tai no ei oikeastaan), mutta esittelenpä tässä nyt sitten kuinka olen joulukuisia veronpalatuksiani säästellyt ja törsäillyt. En todellakaan käyttänyt kaikkea messarissa ja jouluakin niistä laittelin, mutta jäin todella hyvin plussan puolelle.
Pitäähän sen hihnan perässä roikkujankin joskus itselleenkin jotain hankkia. Perjantaina tulivat sitten Englannista tilaamani treenivaatteet; Juoksucaprit, -housut ja sukat. Hintaa näille kaikille tuli posteineen huimat 17,80 euroa. Eikä ole muuten mitään feikkejä, vaan ihan Karrimor-merkkistä tavaraa. Tykkään käyttää treeneissä ja kisoissakin mahdollisimman "myötäileviä" vermeitä, jotenkin tuntuu että voin minä hetkenä tahansa kompastua tai sotkeentua jos juoksen jossain peruslökäreissä. Lisäksi kengissä tykkään käyttää ihan juoksemiseen tarkoitettuja sukkia, niissä on erityiset tuet päkiöissä ja osassa jalkapöytää. Jalka asettuu kenkään ns. tiiviisti eikä se turhia silloin siellä hölskyile mutta antaa kuitenkin joustovaraa.
Kuvat on taattua kännykkälaatua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti