Kohti rennompaa mielentilaa - osa 3

Tässä se nyt on. Odotettu ja kyselty kooste Hekan kolmannesta klinikkaharjoittelusta. Vaikka alunperin taisinkin puhua että seuraavan kerran käytäisiin rentoilemassa vasta itsenäisyyspäivän jälkeen, mentiinkin klinikalle sittenkin jo maanantaina, päivää ennen.

Siellä olikin nyt huisketta ja vilinää, joten Heka saikin kunnon annostuksen vähän kaikenlaista. Itse rentoutumiseen kului tällä kertaa aikaa yllättävän vähän, alle 10 minuuttia. Kysyin samalla silloin vielä Hekan suussa olleista tikeistä, joiden olisi pitänyt sulaa itsekseen. Suvi sitten lähti poistamaan niitä samantien, sen verran ikävästi ne siellä suussa törröttivät. Se ei enää sitten ollutkaan Hekan mielestä niin kovin kivaa. Rento mielentila väistyi siis hetkeksi ja mietittiin tovi, että tarviiko kaveri tainnuttaa kevyesti.

Ei onneksi tarvinnut ja Heka palautui ko.toimenpiteestä todella nopeasti takaisin rennompaan mielentilaan. Suvi siitä itseasiassa mainitsikin, että Heka ei jää sellaiseen jännitystilaan, vaan se palautuu lähes samantien normaaliksi. Siinähän se sitten kuljeskeli toimenpidehuoneessa ja pystyi ottamaan jopa namejakin. Ennen klinikalta lähtöä tapahtui kuitenkin jotakin, mitä olisin siinä tilanteessa ehkä vähiten osannut odottaa. Katsokaapa omin silmin yllä olevalta videolta mitä tapahtui.

Lähtiessä Suvi kävi vielä tarjoamassa Hekalle herkkua, mutta Heka oli sitä mieltä että ei pysty. Ei kykene. Kotona kyllä kelpasi ja hyvin kelpasikin. Meillä kävi kuitenkin tuuri, sillä törmäsimme Suviin samalla viikolla Haukkuvaarassa ja siellä hän ei ollut Hekan mielestä yhtään pelottava. Päinvastoin. Kävi häntä heiluen antamassa lipaisun poskelle.

Videolle muuten lipsahti pieni virhe. Alunperin ajattelin yhdistää kolmannen ja neljännen klinikkakäynnin samalle videolle, mutta päädyin sitten kuitenkin pitämään ne erillään. Huolimaton kun olin enkä fiksuna tarkistanut videota ennen tallennusta, niin tuo nelonen jäi kummittelemaan aloitukseen. Homma olisi käytännössä pitänyt aloittaa ihan alusta ja se ei juurikaan huvittanut. Mitä tästä opimme? Tallenna video myös projektimuotoon, niin mahdollinen korjaaminen kestää vain hetken.

Kun shoppailu lähti lapasesta - koiramessujen ostokset

Seison sanojeni takana, joten olkaatte hyvät, nyt näette kuinka Tiinalta lähti shoppailu koiramessuilla ihan lapasesta. Omalla mittapuulla näitä on paljon, voitte vaan kuvitella miltä tuntui raahata noita asemalle Hekan, häkin ja repun lisäksi.

Junaan kun päästiin, niin pääsi ihan parikin helpotuksen huokausta. En jaksanut ruveta ottamaan kaikista kuvia, joten koin fiksummaksi videon tekemisen.

Koiramessut vuosimallia 2016

That's it. Koiramessut on tältä vuodelta nähty sekä koettu ja se oli sitten sitä myöten myös vuoden viimeinen koirahäppeninki. Meidän piti alunperin olla paikalla koko viikonloppu, mutta oman itsensä kuunteleminen vei voiton ja messuilla vietimme vain lauantaipäivän. Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului kuvata messuista jonkinlainen myday, mutta hylkäsin idean siinä vaiheessa kun väenpaljous tuli aikamoisena yllätyksenä. Jouduin kantamaan Hekaa paljon, sillä se meinasi armottomasti jäädä ihmisten jalkoihin.

Juna kohti Helsinkiä starttasi kukonlaulun aikaan ja Heka nukkui omassa häkissään ihan koko matkan. Lemmikkivaunu oli ääriään myöten täyteen ahdettu, osa joutui jopa käytävälle koiriensa kanssa. Ei kiva. Ei liene vaikeaa arvata, että minne me kaikki oikein oltiin menossa. Meillä oli onneksi Hekan kanssa sellainen paikka, missä toinen penkki oli otettu pois ja laitettu tilalle sellainen koiralle tarkoitettu "istuin." Näin ollen sain sen häkin hyvin mahtumaan siihen ja Heka pystyi olemaan ihan omassa rauhassa.

Helsinkiin saavuttiin aikataulussa ja kulkuluvat saatuamme käytiin heti katsomassa missä sijaitsi Nutrolinin ständi. Sain laittaa kaikki ylimääräiset tavarat ja häkin ständin takahuoneeseen, jonne Hekankin sitten sai tarpeen vaatiessa huilaamaan. Ennen livehaastattelua meillä oli hyvin aikaa kierrellä messualueella ja heti ensitöiksi käytiinkin etsimässä meidän ihana panta ja- hihnasponsori, Kana. Sain valita Hekalle uuden pannan ja huomioni kiinnittyi lopulta uuteen teema-mallistoon, ukkonen & pouta. Lisätietoa tuosta uudesta teema-mallistosta löytyy TÄTÄ linkkiä klikkaamalla.

Klo 12.00 meillä oli livehaastattelu Nutrolinin ständillä, joka lähetettiin suorana myös Nutrolinin facebook-sivulle. Haastattelun lopuksi Heka näytti muutamia bravuuritemppujaan ja tässä vaiheessa monia ihmisiä pakkautui ständin eteen. Valkoinen elosalama ei tuuminut yhtään mitään, vaikka aivan sen selän takana (hipaisuetäisyydellä) oli ihmisiä tutustumassa Nutrolin-tuotteisiin.

Jos haastattelu jäi näkemättä, se löytyy taltioituna Nutrolinin facebook-sivuilta.

Heka & Anna-Liisa

Saatiin Nutrolinilta kiitokseksi aivan IHANA sponsorikassi, josta löytyi Hekalle pari putelia lisää iho & turkki-öljyä sekä allekirjoittaneelle uusi, vaaleanvihreä huppari sekä suklaata. Tapasimme myös Maijan, joka edusti messuilla Team Rokkaa. Rokan piti alunperin tulla myös paikanpäälle, mutta Rokka sairastui harmittavasti kennelyskään ja Toni flunssaan. Puhuimme tovin jos toisenkin ja puhuttiin, että Hekalle ja Rokalle täytyy funtsia tapaaminen ensi vuodelle.

Klo 13.15 meillä oli edessä melkoinen koitos, jonka suoriutumisesta ei voinut olla millään tasolla yhtään varma. Nimittäin se kuuluisa houkutusten highway. Kuuluimme Hekan kanssa kiiturit-joukkueeseen ja häiriönalaisessa luoksetulossa oli houkutuksena niin leluja, herkkua kuin ruokaakin. Kun sinne laidalle eksyi isoja pehmopalloja, olin lähes satavarma että noita Heka ei pallohulluna tyyppinä varmasti ohita.

Kuva - Marianne Pennala

Vaan kuinka sitten kävikään? Suoritus tehtiin kahdesti ja kummallakin kerralla Heka juoksi täysillä läpi, sortumatta yhteenkään houkutukseen. Maailman paras elosalama valitsee mieluummin oman ohjaajan kuin radalla olevat houkutukset. Ja saahan siltä ohjaajalta parempaa palkkaakin - oman rakkaan pikkupallon.

Ennen kotiinlähtöä olikin sitten hyvin aikaa harrastaa shoppailua. Kyllä, lähti lapasesta kuten osasin aavistaa. Pakko kyllä sanoa, että olin ehkä ihan pienesti pettynyt valikoimaan. Eniten taisi olla myyjiä eri koiranruokamerkeiltä. Paljon kuitenkin löytyi ostettavaa (tarpeellista sekä ei niin-tarpeellista), mutta niistä saatte materiaalia ja turinointia vähän myöhemmin.

Kotimatkalle lähdettiin hyvissä ajoin ja kotona olimme jo hieman ennen yhdeksää. Heka nukkui jälleen koko junamatkan ja pakko kyllä sanoa, että tämä oli Hekan käytökseltä yksi ikimuistoisimmista reissuista. Heka pystyi syömään aamulla normaalisti (yleensä se vain närppii kun tietää että jonnekkin ollaan lähdössä), junassa se nukkui mennen tullen, messuilla se pystyi myös syömään ja juomaan (kiitos FitDogin) sekä herkkujakin se söi monen tuote-esittelijän ständillä. Stressitaso pysyi siis melkoisen lailla nollasssa ja reissu kaikkinensa oli kyllä oikein onnistunut.

Nyt Heka pääsee ansaitulle huolto ja- joulutauolle, kunnes sitten ensi vuonna on edessä jälleen uudet kujeet. Kiitos kaikille ketkä kävivät meitä moikkaamassa ja jututtamassa, on aina mahtavaa tavata lukijoita tai muuten meidän julkkiskoiran tuntevia ihan kasvotusten.

Infopläjäys - Koiramessut

Team T&H on pakannut laukkunsa ja lauantaiaamuna kukonlaulun aikaan starttaa juna kohti Helsinkiä. Se syy on lähes jokaisen koiraharrastajan huulilla - nimittäin koiramessut! Suomen suurin koiratapahtuma!

Viikonlopun pääpaino on kahdessa kansainvälisessa näyttelyssä - lauantaina järjestetään Helsinki Winner &- Helsinki Puppy Show 2016-näyttely sekä sunnuntaina Voittaja &- Voittaja Puppy Show 2016-näyttely. Näyttelyiden lisäksi saman katon alla pääsee katsomaan upeita näytöksiä, tutustumaan eri koiraharrastuslajeihin sekä tietysti shoppailemaan. Myös lapsille on järjestetty omaa ohjelmaa molempina päivinä. Voiko enempää toivoa? Tämä kaikki on nähtävissä ja koettavissa vain yhden pääsylipun hinnalla. Tarkemmat tapahtumatiedot, aikataulut ja lippujen hinnat ovat nähtävissä koiramessujen omilla nettisivuilla. Linkki löytyy alapuolelta.

Koiramessut

Mutta missä ja milloin Heka on nähtävissä koiramessuilla? Heti lauantaina klo 12.00 olemme sponsorimme, Nutrolinin, ständillä livehaastattelussa. Niille, jotka eivät paikanpäälle pääse, lähetyksen voi katsoa suorana Nutrolinin facebook-sivulla. Nutrolinin ständin löydät osastolta nro 6f32. Heka on myös mukana tapahtumakehässä hallissa 6 ja siellä katsotaan, pystyykö valkoinen elosalama vastustamaan houkutuksia Houkutusten Highway'lla klo.13.15.

Vaikka ja mitä mahtavaa on siis tiedossa.

Shoppailu on tietysti yksi erittäin olennainen seikka koko koiramessuilla. Meillä ei varsinaisesti ole mitään must have-ostettavaa, mutta ainakin HauHaulta käydään hakemassa läjä herkkuja. Uudet tossutkin olisi hankintalistalla, kun edelliset alkaa olla reikiä vaille puhki. Kuitenkin itseni tuntien ne shoppailut ei kyllä tule siihen jäämään.

Ja kyllä! Saa tulla nykäisemään hihasta, rapsuttelemaan, kyselemään ja juttelemaan. Nähdään viikonloppuna!

Niin ja hei, moni on kysellyt koska nähdään videomateriaalia ja raportaasia Hekan kolmannesta klinikkarentoilusta. Jos vain jaksan (mukavuudenhaluinen kun olen), niin otan reissuun läppärin mukaan ja katson jos saisin matkan aikana uutta tekstiä sekä videota tulille. Muutoin menee ensi viikkoon, mutta tulossa on. I'll promise that! Ja meillä kävi muutenkin hyvä tuuri, kun Heka törmäsi Suvi-eläinlääkäriin muualla kuin klinikalla. 

Emmi-Pet vs nukutuksessa tehtävä hammaskiven poisto

Paljon olisi kirjoitettavaa ja luonnoksissa julkaisua odottaa yksi jos toinenkin teksti. Facebookin villakoirat-ryhmässä on nyt kuluneella viikolla keskusteltu paljon koirien hampaiden harjauksesta ja hammashuollosta noin yleisesti. Puhuttavaa ja sanottavaa riittää, mutta en nyt kuitenkaan ihan jokaista ketjua halua siellä facebookissa täyttää kovinkaan pitkästi. Koska nämä hammasjutut on olleet nyt meidänkin huushollissa erittäin ajankohtaisia, mikä olisikaan parempi paikka avata niitä ajatuksia pidemmän kaavan kautta kuin tämä blogi.

Sanon heti tähän alkuun, että minä en ole eläinten suuhygienian asiantuntija yms, vaan ihan tuikitavallinen koiranomistaja. Tosin kyllähän kaikki sen tiesi, mutta kunhan nyt sanoin ettei tule epäselvyyksiä. 

Kuluneen kesän ja syksyn aikana pitkin sosiaalista mediaa on mainostettu uutta laitetta koirien hampaiden hoitoon todella näkyvästi. Ensimmäinen hakutulos googlessa tuottaa seuraavanlaisen tuloksen:

"Emmi-Pet ultraääni-hammashoito puhdistaa lemmikkisi hampaat 100% ultraääni-menetelmällä." Kyseessä oleva laite on siis Emmi-Pet ultraäänihammasharja. Eri blogeissa aihetta on käsitelty ihan vain muutamia kertoja, mutta sen sijaan facebook on täynnä kuvia, kokemuksia ja tietty sitä mainostamista. Ultraäänihammashoitoa mainostetaan poistavan tehokkaasti hammaskiveä sekä plakkia ja kuinka lemmikki saa puhtaat, sekä kauniin valkoiset hampaat. Ilman nukutusta. 

Sitä jopa markkinoidaan stressittömänä vaihtoehtona eläinlääkärissä tehtävälle hammaskivenpoistolle. Tämä viimeinen lause on se, mikä saa itselläni kylmät väreet kulkemaan selkärangassa. Enkä ole ainoa.

Emmi-Pet ultraäänihammashoidosta ei missään nimessä pidä ajatella siten, että se korvaisi eläinlääkärin tekemät hammastarkastukset tai rauhoituksessa suoritettavat, perusteelliset hampaiden puhdistukset. Pelkkä hammaskiven määrä ulkoisesti ei kerro koko totuutta suun tilanteesta. Ultraäänihammasharja voi poistaa näkyvän osan hammakivestä, mutta ientaskuissa olevaan plakkiin sillä ei ole minkäänlaista vaikutusta. On siis erittäin harhaanjohtavaa, että ko.laitteen mainostetaan poistavan hammaskiven 100%:sti kun näin asia ei missään nimessä ole. Emmi-Petin sanotaan myös tunkeutuvan ikeneen jopa 12 mm:n säteellä. Vaikka asia olisikin näin, niin miten sen plakin poistaminen perusteellisesti sieltä ientaskusta käytännössä onnistuu koiran ollessa hereillä? En halua edes ajatella moista. Ihminen ymmärtää miksi ientaskuja ronkitaan, mutta eläin ei siihen kykene. EmmiPet-hoidon kuvauksessa sanotaan, että hoito aloitetaan aina suun/hampaiden tilanteen kartoittamisella ja mikäli tässä heiluvia hampaita löytyy, ohjataan lemmmikki samantien eläinlääkärille. Tämä on hyvä asia, mutta vaikka sitä hammaskiveä näkyy vain päällisin puolin eikä heiluvia hampaita juuri sillä hetkellä olisi, se ei välttämättä tarkoita että suussa olisi kaikki kunnossa.

Olen ihan silkasta mielenkiinnosta selannut googlea ympäriinsä ja tutkinut Emmi-Pet-hoidoissa käyneiden koirien kuvia. Monissa kuvissa hampaat ovat hoidon jälkeen hohtavan valkoiset, mutta esimerkiksi ikenet ovat aivan turvoksissa. Kuten yläpuolella näkyvässä kuvassa. Ko.koira olisi pitänyt viedä eläinlääkärille jo aikoja sitten.

Eläinlääkärin tekemässä hoidossa koiralta putsataan hammaskivet inhalaatioanestesiassa. Puhdistuksen jälkeen koiran ientaskut käydään huolellisesti läpi ientaskumittarilla ja lopuksi hampaiden pinnat kiillotetaan. Näin perusteellista toimenpidettä ei ole mahdollista suorittaa koiran ollessa hereillä.

Erilaisista suun tulehduksista, mm.parodontiitista kärsii 70-80% lemmikeistä. Lisätietoa hammaskivestä ja parodontiitista kannattaa käydä lukemassa Coton de' Tulear ry:n laatima artikkeli aiheeseen liittyen:

Hammaskivestä ja parodontiitista

Päivittäinen hampaiden harjaaminen on tehokas tapa ennaltaehkäistä hammaskiven muodostumista ja koira olisi hyvä totuttaa hampaiden harjaukseen jo pentuna, siinä missä kynsien leikkaukseenkin. Plussaa tuo myös se, jos koira pureskelee mielellään erilaisia luita. Emmi-Pet-ultraäänihammashoito on hyvä vaihtoehto ennaltaehkäisevänä hoitomuotona, säännöllisen ja hyvän kotihoidon tukena.

Hekan hampaat 2.12.2016

Kuullostaahan se "ilman nukutusta" mukavalta vaihtoehdolta, mutta perusteellinen hammashoito ei silloin onnistu. Huolellisesti ja hyvin tehdyn hoitosuunnitelman, + eri tutkimusten (mikäli lemmikki on jo vanhempi) avulla pystytään puntaroimaan mahdollisimman turvallinen nukutus.

Miksi ylipäätään sitten kirjoitin tämän tekstin? Tästä aiheesta on keskusteltu sosiaalisessa mediassa niin paljon ja ihmisten tulisi ymmärtää, että mitä eroa on kosmeettisella, hereillä tehtävän puhdistuksen sekä eläinlääkärin suorittaman, perusteellisen hammaskiven poiston välillä. Minä en tiedä minkälaisen koulutuksen Emmi-Pet suuhygienistit saavat, mutta ehdottoman tärkeää olisi, ettei sitä mainostettaisi korvaavana hoitomuotona eläinlääkärin tekemälle, perusteelliselle hoidolle.

Keskiviikon agenda - RYTMITYS

Heti näin aluksi on ihan pakko kiittää siitä, kuinka positiivisen ja ison vastaanoton "kohti rennompaa mielentilaa"-sarja sai. Voin vain sanoa, että kiitos. Ne pomppasivat välittömästi luetuimmiksi teksteiksi ja varsinkin facebookin kautta olen saanut lukuisia yhteydenottoja koirien omistajilta, jotka käyvät läpi samoja asioita. Toivottavasti se voisi rohkaista myös muiden, jonkinlaisesta eläinlääkäripelosta kärsivien koirien omistajia tekemään asialle jotain. Because there's always a way.

Mutta nyt on aika kirjoitella vähän muistakin jutuista, ollaan me siis muutakin tehty kuin käyty klinikalla rentoilemassa. Agilitysta pidettiin reilun kahden viikon mittainen breikki Suvin käskystä, joten pientä keulimista Hekan osalta oli siis odotettavissa.

Viime keskiviikon valmennus oli tekniikka ja- rytmityspainotteinen. Ja se rytmityshän on ollut itseltäni jo pidemmän aikaa kadoksissa. Heka pääsi kuluneella viikolla treenaamaan myös Annin kanssa ja näin ollen pääsin käytännössä seuraamaan mitä kannattaisi sitten keskiviikkona tehdä itse.

Fireeeeeeeeee! ⚡️🔥 Heka pääsi aksaamaan kahden viikon breikin jälkeen ja hieman lähti mopo käsistä...😂 #villakoira#agilitykoira#popdogry#haukkuvaara

Video, jonka Tiina & Heka (@tinzu_h) julkaisi 30. 11ta 2016 klo 9.54 PST

Ohessa lyhyt videopätkä, jonka latasin instagramiin. Kaikista haasteellisin kohta oli tuo sokkari 3.esteelle. Kyllä huomaa, ettei niitä tule enää juurikaan tehtyä, en osaa rytmittää sitä jonka seurauksena Hekan linjat valuu.

Aikaa tuhrautui myös alun pakkovalssi-jaakotukseen. Annoin kaiken keskittymisen ja energian sille, jolloin homma sitten lähti lipsumaan muualla. Mutta se pakkovalssi-jaakotus onnistui! Ehkä sitä joskus vielä oppii. Kiva treeni kaikinpuolin ja rytmityksestä on saatu jo puoliksi kiinni.

Koiramessujen aikataulut sun muut on nyt selvillä ja teen kaikesta sitten ihan oman, erillisen tekstinsä. Nyt vaan täytyy toivoa, että edustusvermeet ennättää tulla ensi perjantaihin mennessä.

Kohti rennompaa mielentilaa - osa 2

Toinen, astetta haasteellisempi klinikkaharjoitus on takanapäin. Aloin viikonloppuna käymään Hekan papereita läpi ja niistähän kävi selväksi, että kennelyskä-rokote ei ollut voimassa. Nice. Se on ainakin minulle ihan itsestään selvä asia, että aktiivisesti harrastavalla ja kilpailevalla koiralla on kennelyskä-rokote voimassa. Pyysin, että viime maaliskuun kynsioperaation yhteydessä laitetaan se rokote ajantasalle samalla käynnillä. Kun siitä ei ollut papereissa mitään mainintaa, soitto klinikalle varmisti että koko rokote oli jätetty laittamatta. Onneksi on AlmaVet, jonne saatiin aika heti tämän viikon tiistaille.

Haasteellisen tästä käynnistä tosiaan teki se, että nyt Hekalle tehtiin konkreettisesti jotain. Viime viikolla vain hengailtiin. Ei se kuitenkaan minkäänlaisena yllätyksenä tullut, että siinä missä Heka kykeni viime perjantaina ottamaan ja syömään herkkuja, nyt olikin kaikki päinvastoin. Mentiin paikanpäälle etuajassa juurikin siitä syystä, että Heka ennättäisi osoittamaan edes jonkinlaisia rentoutumisen merkkejä. Vaaka näytti tänään Hekan painoksi tasan 6 kg, mutta itse epäilen siinä olevan jonkilaista häilyväisyyttä. Nimittäin käynnin lopussa Heka kiipesi omatoimisesti vaa'alle ja se näytti taas 5,9 kg. No oli miten oli, parempaan suuntaan paino on joka tapauksessa menossa.

Se siitä höpöttelystä ja itse asiaan. Heka oli selvästi jännittyneempi ja stressaantuneempi kuin viime kerralla. Herkut eivät kelvanneet alkuunsa, joten keskityttiin ihan vaan katselemaan ja kuuntelemaan. Hetken päästä Suvi tuli Hekan tykö ja siinä hän sitten useamman minuutin istui koiran seurana odotustilan lattialla. Juteltiin niitä näitä, kunnes pikkuhiljaa Hekalta oli havaittavissa heiluvaa häntää ja jo toisessa hetkessä se kiipesi puoliksi Suvin syliin. Kyllä tässä meinaa taas vaihteeksi vierähtää onnenkyynel silmäkulmaan. Minusta on aivan ihanaa, että eläinlääkärillä on edes se pieni hetki aikaa rapsutella ja oleilla jännittyneen koiran kanssa ennen toimenpidettä. Normaalisti Heka pyrkii selkäni taakse pakoon, mutta mistään sellaisesta ei ollut tietoakaan.

Toimenpidehuoneeseen päästiin reilusti ennen omaa aikaa ja sielläkin Heka sai hengailla ihan omaan tahtiinsa. Tässä vaiheessa kuitenkin jo yksi, pienenpieni keitetyn broiskun sydämen pala kumoutui kurkusta alas. Edelleen on jännittävää kun joku astuu siitä ovesta sisään, oli se sitten eläinlääkäri tai hoitaja. Suvi kopeloi Hekaa muutenkin, kuunteli sydämen ja hampaat ehdittiin tarkistamaan jo odotustilassa. Sitten kennelyskä-rokote sumutteena kirsuun ja that's it. Siinä samalla kun Suvi siirsi Hekan rokotusten tiedot kokonaan uudelle kortille, Heka lähti oma-aloitteisesti tarjoamaan käsikosketusta. Tätä samaa käytäntöä on hyödynnetty myös treeneissä odotteluajalla, että silloinkin voi olla ihan rennosti. Taitava pieni mies. Herkutkin alkoivat tämän myötä kelpaamaan. Nyt oli helppo naksutella sekä palkata kun stressi ja jännitys eivät olleet enää niin pahasti riesana. Ja Suvihan on nyt ihan paras eläinlääkäri Hekalle. On itse tuolle koiralle helpompaa, kun on yksi sekä sama eläinlääkäri johon sitä luottamusta voi rakentaa.

Rokotukset on vihdoinkin ajantasalla ja nyt voidaan hyvillä mielin lähteä ensi viikonloppuna koiramessuille. Niistä tulee lisäinfoa mahdollisimman pian. Seuraavan kerran klinikkarentoillaan vasta itsenäisyyspäivän jälkeen, tulee nyt ihan aiheesta Hekalle pidempi breikki.