Hiphei ja se onkin jo joulukuu. Kuluneen vuoden syksy oli meille ajankohdallisesti melko poikkeavaa sen suhteen, että emme lampsineet lepokaudelle vaan jatkoimme ahkeraa harjoittelemista sekä kisaamista läpi syksyn. Olimme juuri päässeet ns.vauhtiin ja en halunnut painaa jarrua koiran ollessa henkisesti/fyysisesti nousuvireessä.
Vuoden viimeiset kisat käytiin kotihallin uumenissa ja samalla kisattiin JATin seuramestaruuksista. Olin ilmoittanut Sykkeen hypärin lisäksi myös agilityradalle, mutta viime aikojen treenit keinun kanssa on olleet niin hasardia menoa (vrt.lentokeinu), että päädyttiin juoksemaan pelkkä hyppyrata. Seuramestaruus ratkottiin tottakai juurikin sillä agilityradalla, joten kyllä se kieltämättä vähän harmitti jäädä juuri siitä pois. Turvallisuus kuitenkin ennen kaikkea.
Tuomarina näissä kisoissa toimi Laura Mättö. Hän taisi rankata itsensä suoraan oman suosikkilistan kärkeen, aivan ihania ratoja! Mukavan virtaavia, ei inhottavia kulmia tai vientejä ja sopivasti haastetta. Pelasin heti alussa vähän upporikasta ja rutiköyhää, yritin lähettää Sykettä 3.aidalle jotta olisin päässyt ottamaan sitä vastaan muurin toiselle puolelle. Vielä ei Syke kyennyt hoitamaan hommaa niin itsenäisesti, joten menin sitten lopulta sen mukana. Jatkotilanteessa vaan piti hieman omalla rintamalla painaa koiraa seinää kohti, jottei se tullut seuraavasta esteestä ohi. Minä olisin kyllä tuominnut tuon kielloksi, mutta Laura oli toista mieltä. Toinen, vähän kyseenalainen tilanne tapahtui kepeille mentäessä. Olisi vaan pitänyt luottaa ja jättää koira hoitamaan takaakierto itsenäisesti, jotta olisin ehtinyt hyvin linjaamaan kepeille. Syke juoksi kohti keskikenttää ja vasta takaisin kutsumisella sain sen kepeille. Tämänkin olisi kyllä kuulunut olla minun mielestäni femma. Maaliin kuitenkin tultiin puhtaalla nollalla ja näin ollen oltiin ainoa nollan tehnyt koirakko pikkumineissä. Voittohan sieltä tuli.
Radat olivat mielestäni profiililtaan juuri sellaisia, että millaista agility on tänä päivänä. Se todisti minulle sen, että olen tehnyt asioita koulutuksessa oikein ja suunta on kultaisella keskitiellä.
Tämän nollan myötä Syke jää nyt tammi -ja helmikuun ajaksi kokonaan kisatauolle. Lisäksi tammikuussa vietetään kokonaan treenitöntä kuukautta, jonka aikana Syke huolletaan ja sen palautuessa/nollatessa, allekirjoittanut pohtii sekä punoo treenikuvioita keväälle. Ryhmäpaikkaa en ottanut seuraavaksi neljäksi kuukaudeksi lainkaan, vaan hiotaan niitä vielä vaikeita juttuja vahvemmiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti