torstai 5. lokakuuta 2017

Syyskuun agilitypäivitykset

Vaikka tässä nyt tuntuu sattuvan sekä tapahtuvan, ollaan me silti päästy viimeisten 2½ viikon aikana treenailemaankin. Tauko itseasiassa oli siinä määrin tehnyt meille molemmille hyvää, että ajattelin ilmoittaa Hekan tänä viikonloppuna järjestettäviin kisoihin. No...ei se sitten onnistunut as you know.

Syyskuun toiseksi viimeisellä viikolla päästiin huristelemaan Top Teamin rataharjoituksella ja Hekalla oli vire (vaihteeksi taas) aivan liian korkealla, nimittäin vedättäessäni sitä Heka ei kiihdyksissään arvioinut aidalle lähestymistä ollenkaan. Tämä johti sitten siihen, että Heka mätkähti suoraan rimaa päin, se kieri kolme kertaa maassa akselinsa ympäri ja nousi hetken päästä seisomaan ihan torvelon näköisenä. Koira oli sitä mieltä, että "eihän tässä mitään tapahtunut, hanaa vaan", mutta itse keskeytin treenit siihen ja maailma oli taas hetken aikaa omassa päässä ihan murusina. Onneksi vastikään koirahierojaksi valmistunut kaverini, Linda, pääsi tarkistamaan tilanteen heti seuraavana päivänä.


Luojan kiitos tälli oli aiheuttanut vain pientä, pintapuolista jumia jotka Linda sai todella hyvin auottua laserin ansiosta. Hekahan ei liiemmin hieronnasta perusta, pikemminkin se inhoaa sitä, sillä ko.hoitomuoto on tuntunut siitä vuosia sitten kivuliaalta. Ihmetys olikin suuri, kuinka hyvin Heka Lindan käsittelyssä rentoutui ja oli ihan viittä vaille painumassa unten maille. Taidettiin saada se kaivattu hoitomuoto vahvistukseksi Hekan huoltotiimiin.

Saman viikon lauantaina seuramme järjesti piiiiitkästä aikaa epikset, minne mekin Hekan kanssa osallistuttiin. Tarkoitus oli katsoa koiran kisakuntoa sekä ohjata maksikoirille sopivilla ohjauksilla, linjoja pitkin. Video kertokoon lopputuloksen.


Itseasiassa nuo epikset vahvistivat ajatukseni siitä, että ilmoitan Hekan lokakuun kisoihin. Toisin tässä nyt kuitenkin kävi.

Viime viikolla treeneissä sen sijaan oli teemana nollaratahaaste ja pakko kyllä sanoa, että jotenkin osaan itse asennoitua tämmöiseen paljon paremmin kuin "perinteisiin" treeneihin. Vaikka virheitä sattui, jatkoin silti sinnikkäästi eteenpäin vaikka happi meinasi loppua. Julakin sanoi, että omistan ihan selkeän kisapään, mutten treenipäätä. Että sillei. Tällä kertaa Hekan päänuppikin oli ensimmäisen kierroksen jälkeen selvästi tasaisempi ja siitä jos jostain kertoo alla oleva video.


Juuri tuolta meidän agility näyttää parhaimmillaan. Hekalla on loistava fokus esteille ja lisäksi sen suuri plussa on irtoavuus. Minä kun hoidan oman tonttini ja Heka omansa, on meidän meno radalla suoraan sanoen kuin tanssia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti