Mennyt, nykyhetki & tuleva - ajatuksia eläinlääkäri -ja hammaslääkäripelosta

"Ammenna tästä nyt positiivisia juttuja...sä pystyt todennäköisimmin ymmärtämään eläinlääkäripelkoista eläintä paljon paremmin kuin kukaan." 

Näin totesi eläinlääkäri Suvi Heinola.

Tämän blogitekstin on tarkoitus käsitellä meille ihmisille ja eläimille yhteistä tunnetta, nimittäin pelkoa. Sen on sanottu olevan tunne jota ei voi välttää, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Niin "hauskalta" kuin se saattaakin tällä tavalla sanottuna kuullostaa, Hekalla ja minulla on kaiken muun lisäksi (tavallaan) yhteinen pelon kohde. Heka pelkää eläinlääkäriä, kun taas minä pelkään hammaslääkäriä. Sekä minun, että Hekan pelko on saanut alkunsa aiemmin tapahtuneista, ikävistä kokemuksista. Me tunnemme täsmälleen samoja tunteita kun pelko pääsee ottamaan ylivallan; Vatsan väänteitä, tärinää, vapinaa, hermostuneisuutta ja jännitystä. Minä tiedän miltä pelon vaikutuksen alaisena Hekasta tuntuu, pystyn samaistumaan siihen kaikkeen. 


Jouduin kesäkuussa käymään hammaslääkärissä, kun vuosia sitten juurihoidetusta hampaasta lohkesi pala. Paikkauksen yhteydessä selvisi, että samassa hampaassa on alkava tulehdus ja on olemassa tasan kaksi vaihtoehtoa mitä sille voisi tehdä; Joko annan juurihoitaa hampaan uudelleen tai sitten se poistetaan. Jälkimmäistä vaihtoehtoa en edes harkinnut, suostuin uusinta-juurihoitoon ja sillä samalla sekunnilla kun pääsin hammaslääkärin ovesta ulos, purskahdin itkuun. Ne vuosia sitten koetut ikävät asiat liittyvät nimenomaan huonosti toteutettuihin juurihoitoihin. Miten ihmeessä jaksaisin taistella pelkoa vastaan, että saisin säilyttää hampaani? 

Kävin tapaamassa hammaslääkäriasemalla pelkopotilaiden hoitoon erikoistunutta hammashoitajaa. Keskustelimme tunnin ja sain rauhassa purkaa mieltäni ja kertoa, että mistä pelko johtuu. Heti tapaamisen päätteeksi hän ponnekkaasti varasi ajan juurihoitoon, pelkopotilaisiin paneutuneelle hammaslääkärille ja lupasi olla myös itse toimenpiteessä mukana. Jossain sisimmässä heräsi itämään pienenpieni luottamuksen siemen. Sain toimenpidepäivänä rauhoittavan tabletin ja hyvät puudutukset. Muuta en muista, sillä olin nukahtanut kesken kaiken. Havahduin vasta siinä vaiheessa, kun hoitaja herätteli minua. Mitä ihmettä, kysyn vaan? Olin hämmentynyt. Niin hämmentynyt, että halusin saada purkaa ajatuksiani asiasta vielä enemmän. Sitten Suvilta tuli ne viisaat sanat, jotka näkyvät aivan tämän kirjoituksen alussa. Ihan samalla tavalla olen kertonut Suville Hekan eläinlääkäripelon taustoista ja se oli vähintään yhtä hämmentävää, kun Heka ensimmäisen kerran otti Suviin vapaaehtoisesti kontaktia.

Olen työstänyt Hekan eläinlääkäripelkoa nyt hieman yli yhdeksän kuukautta. Suvilla on selvästi pelkäävää eläintä kunnioittava ote tehdä toimenpiteitä. NAKS! Ihan samalla tavalla tällä hammaslääkärillä -ja hoitajalla on ollut kunnioitusta pelkopotilasta kohtaan. Pelolle emme voi puhua järkeä ja emme varsinkaan eläimen pelolle. Tiedän täsmälleen miltä Hekasta on tuntunut, kun se on joskus mennyt klinikalle vapisevana ja ajatellut että tänne kuolee. Samalla tavalla minä ajattelen hammaslääkäriin menemisestä. Joitakin pelkääviä ihmisiä on yritetty lahjoa rahan tai jonkun kalliin lahjan toivossa, että hän ottaisi ja menisi sinne hammaslääkäriin. Eläin ei sellaisesta ymmärrä mitään. Eläin elää tässä hetkessä, ei menneessä eikä tulevassa. Ei sille voi sanoa, että "saat mehevimmän luun lihatiskistä, jos olet olet eläinlääkärissä reipas." Heka on opettanut minulle koirien käyttäytymisestä ja eleistä vaikka mitä ja tärkein niistä kaikista on tässä hetkessä eläminen. Pelkoa ja nimenomaan pelon kohdetta ei ehkä ole täysin mahdollista poistaa kokonaan, mutta sitä voidaan työstää siten ettei siitä ole haittaa. Minähän nimittäin tuppaan panikoimaan jo useamman päivän ajan ennen koko hammaslääkäriaikaa. Eläimet sen sijaan eivät.

Listaan tähän alle omia havaintojani siitä, että kuinka pelkoa voi lähteä työstämään. Ne on kirjoitettu sekä eläimen, että ihmisen näkökulmasta.
  1. Etsi sellainen eläinlääkäri/hammaslääkäri, jolla on kokemusta pelkäävien eläinten/pelkopotiladen kanssa työskentelystä.
  2. Kerro pelosta ja syistä, että mitkä asiat ovat mahdollisesti vaikuttaneet pelon syntyyn.
  3. Keskustele eri hoitovaihtoehdoista, pyrkikää löytämään molempia osapuolia miellyttävä ratkaisu. Esim.eläinlääkäri saattaa ehdottaa hieman pidempää toimenpideaikaa, jotta hoitotilanteessa ei synny kiireen tuntua, mikä rauhoittaa eläintä. Ihan sama käytäntö koskee myös hammaslääkäriä.
  4. Sinä eläimen omistajana huomioit sen käyttäytymistä ja olet koko ajan läsnä. Samaten hammaslääkärin vastaanotolla hoitajan työnkuvaan kuuluu seurata pelkäävän potilaan käytöstä. Jos pelko saa yliotteen, on tilanteessa oltava joku, joka pystyy puhumaan puolestasi. 
  5. Pyri luomaan luotettava hoitosuhde hoitavan eläinlääkärin ja hammaslääkärin kanssa.
  6. Mieti jokin realistinen tavoite, minkä haluat hoitotilanteessa saavuttaa. Sen ei tarvitse olla suuri, pienilläkin asioilla on suuri merkitys.
Hekalle hyväksi motivaattoriksi klinikalla on muodostunut siellä oleva herkkubaari. Minua sen sijaan ei saa lahjottua hammaslääkäriin millään rahapalkinnolla. Mutta ajatus siitä, että uusinta-juurihoidolla saan pitää hampaani suussa, on erittäin suuri motivaation lähde jatkaa oman pelon työstämistä.

Sekä minä, että Heka olemme molemmat saaneet kokea sen, että kun hammaslääkärillä ja eläinlääkärillä on selvästi ammattitaitoa pelkäävää potilasta kohtaan, pelon työstämiseen tulee motivaatiota. Heka on jo ottanut huimia harppauksia eteenpäin, sen matka kohti rennompaa mielentilaa eläinlääkärikäynneillä motivoi minuakin yrittämään parhaani. Jokainen kerta on aina parempi kuin edellinen. Välillä toivon, että saisin ottaa Hekan mukaani hammaslääkäriin, se auttaisi minua keskittymään juuri siihen hetkeen ja unohtamaan menneen sekä tulevan. Hekakaan kun ei sellaisia mieti, sille on olemassa vain tämä hetki.

2 kommenttia:

  1. Mie olin sanoinkuvaamattoman onnellinen kun edellisellä eläinlääkärikäynnillä Tilda meni toimenpiteen jälkeen eläinlääkärin luokse pyytämään rapsutuksia. Lääkärikin sanoi että oho, sehän ei ole yhtään niin pidättyväinen kuin aiemmin.

    Me ei olla varsinaisesti työstetty eläinlääkäripelkoa, mutta olen yrittänyt tehdä käynneistä tildalle mahdollisimman mukavia. Suosimme naislääkäreitä, sellaisia varmakätisiä, pahimpia ovat lääkärit jotka hätkähtävät jos se ärähtää tai rimpuilee. Kun eläinlääkäri on varma siitä mitä tekee, koiralla on selkeästi paljon turvallisempi olo. Meidän vakioeläinlääkäri on napakka naislääkäri, joka on todella ystävällinen koiralle, ensin tutustutaan ja jutellaan, mutta hoitotoimenpiteet hoidetaan. Hän on ainoa lääkäri jonka toimenpiteitä Tilda ei vastustele, ja johon se on vapaaehtoisesti ottanut kontaktia.

    Toki hallaa tälle tekee se, jos ja kun joutuu käymään muualla lääkärissä, esimerkiksi eläinklinikalla isommissa tutkimuksissa missä tildaa on aina hoidettu kun se on ollut todella kipeä. Siellä on joskus pakko käydä, ja siellä on tosi kiire, ja vähän liukuhihnatyötä. Onneksi sielläkin mieslääkäri on napakka. Ihanaa ettei Tilda kuitenkaan yleistä lääkäreitä, vaikka sillä on huonoja kokemuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Tilda! <3

      Tuo eläinlääkärin varmuus ja määrätietoinen ote ovat myös itselläni niitä asioita, mitä arvostan heidän työssään. Sellainen Suvikin on, vaikka tykkääkin Hekalle lässytellä :D Meille on myös paha se, jos joudunkin viemään Hekan johonkin muualle kuin AlmaVetiin. Esimerkkinä nyt vaikka se toukokuun hammasoperaatio. Mutta hienosti sekin eläinlääkäri otti huomioon Hekan pelon ja pahimmalta hysterialta vältyttiin :)

      Poista