perjantai 28. heinäkuuta 2017

Tukkoinen koira

Tuntuu suorastaan masentavalta kirjoitella tänne pelkästään ikävistä asioista. Mutta se on elämää ja elämään mahtuu niin ylä, kuin -alamäkiäkin. Tällä hetkellä en toivo mitään muuta niin paljon kuin sitä, että Heka tulisi täydellisesti kuntoon. Jotenkin vaan tuntuu siltä, että koko ajan saa olla varpaillaan sen kanssa ja se on stressaavaa sekä uuvuttavaa.

Edellisessä kirjoituksessa tulinkin jo maininneeksi, että kakan limaisuus ja eilen lantion molemmin puolin ilmestyneet nestekertymät saivat minut huolesta sekaisin. Jokuhan tässä nyt Hekan lopullista paranemista jarruttaa ja oli sanomattakin selvää, että Marjo voisi olla oikea henkilö auttamaan tässä vaiheessa. Saatiin aika onneksi jo heti tälle päivälle.


Marjo näki samantien, että Hekan lantio on aivan vänkyrällä. Oma villi teoriani lopullisen paranemisen hidastelulle piti täysin paikkansa. Tuon koiran lantio oli yksinkertaisesti niin tukkoinen, että teki pahaa kuunnella mitä kaikkea sieltä löytyi. Pitkään jatkuneet mahavaivat ja löysä uloste olivat saaneet elimistön stressaantuneeksi ja silloin kroppa lähtee valitettavasti reagoimaan vetämällä itsensä jumiin. Huuhtelun aikanahan selvisi, että vasemman puolen rauhanen aiheutti niitä ongelmia ja tottakai koko vasen puoli oli selvästi jumiutuneempi. Heka vaan on kompensoinut sitä kipua myös oikealle puolelle, jonka seurauksena tukkoisuudet olivat lähteneet syntymään. 

Marjo teki lähes kokonaisen tunnin töitä, että sai auottua koko koiran. Yllättävän hyvin tukkoisuudet lähtivät liukenemaan tilanteen huomioon ottaen. Kerran Heka antoi selvää kipuvastetta, mutta koirasta näki kuinka sen olo helpottui koko ajan, mitä enemmän Marjo sai sitä käsiteltyä. Nestekertymät hävisivät hoidon myötä ja ennen, sekä jälkeen-kuvat on aika karua katsottavaa.


Enää en ihmettele, että miksi paraneminen on ollut hidasta. Teeppä siinä tarpeesi kun lantio on aivan tukossa. Ette kuulkaa tiedä kuinka paljon tällä hetkellä toivon sitä, että Hekan lopullinen paraneminen saisi nyt tästä vauhtia, kun mikään berberissä ei enää vaivaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti