keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Villakoiraharrastaja otti ja lähti kävelylle amstaffin kanssa

Maanantai -ja tiistaipäivät pyhitettiin kokonaan viikonlopun reissusta palautumiselle sekä lepäämiselle. Heka tosin oli jo maanantaina sitä mieltä, että huilailu kyllästyttää ja jotain pitäisi tehdä. Oma hammaslääkäriaikakin siirtyi (sillei jes), joten saatiinkin jatkaa ko.päivänä uinailua. Minulle itselleni tuo Hekan vilkkaus jo heti maanantaina oli hyvä merkki, sillä olin osannut valita ratojen määrän oikein ja antanut näin ollen sille enemmän aikaa palautumiseen niiden välillä. Siitä tuli hyvä mieli.

Tänään meillä piti olla omat treenit mutta vaihdettiin erään toisen ryhmäläisen kanssa paikkoja, joten nyt oli aikaa tehdä vähän yhteistyöhommia. Oltiin sovittu Suvin kanssa tärskyt tälle päivälle AlmaVetiin ja tarkoitus oli kuvata materiaalia videoon, missä käydään läpi Hekan matkaa eläinlääkäripelon kukistamisessa askel askeleelta. Intan my storyyn latasin jo yhden klipin, joten jos joku ei ole sitä vielä nähnyt, se näkyy siellä about huomiseen iltapäivään saakka. Ennen Suvia Hekaa kävivät moikkaamassa kaksi Hennaa, joista toinen on hoitaja ja toinen eläinlääkäri-harjoittelija. Heidän molempien kanssaan Heka oli ihan best friend, olisi varmasti mennyt ihosta läpi jos vaan olisi päässyt. Molemmat tarjoilivat Hekalle herkkuja, jotka Heka söi niin ahnaasti että oli sormetkin vaarassa. Tuota näkyä on edelleen vaikeaa uskoa, varsinkin kun muistaa että ihan alussa Heka vältteli katsekontaktia jokaisen kanssa. Kun Suvi sitten tuli, Heka oli aluksi sitä mieltä että on parempi pitää pientä turvaväliä. Hetken päästä kuitenkin paineli samantien pusuttelemaan. En kyllä olisi vielä jonkin aikaa sitten uskonut, että tuo koira joskus vapaaehtoisesti tulee lähestymään eläinlääkäriä. Niin se vaan nyt tekee.

Video Hekan matkasta on työn alla ja sen valmistuttua se menee jakoon AlmaVetin facebook-sivulle. Varmasti linkitän sen myös tänne bloginkin puolelle, mutta AlmaVetin facebook on se paikka, minne se ilmestyy ensimmäisenä.

Suoraan AlmaVetistä suunnattiin mummoni luokse minne Heka jäi hoitoon siksi aikaa, kun lähdin kaupunkikävelylle hyvän kaverini, Miian, amstaffia. Hiljaa. Hänet muistanette kahden viikon takaisista vepekuvista. Olin saanut Miialta jo etukäteen liudan erilaisia varoitteluja kuinka Hilja huutaa, riuhtoo, itkee ja näkee jokaisen pölyhiukkasen yms. Minä olen yksi niistä, jotka vannovat positiivisen vahvistamisen nimeen koirankoulutuksessa ja halusin kokeilla, saanko Hiljan muuttamaan mielentilaa rauhallisemmaksi keskustan vilskeessä. Ennen ulos lähtöä tutustutin Hiljan naksuttimeen ja jo muutamassa minuutissa se hoksasi mitä sillä haetaan. Mentiin matkakeskukselle, missä ehdittiin tekemään rauhoittumisharjoituksia n.20 minuuttia, ennenkuin Hiljalle iski väsymys. Koirasta suoraan sanoen näki, kuinka sen aivot tekivät työtä ja lopulta Hilja lähti itse tarjoamaan rauhallisuutta.


Talutinkin Hiljan yhden sormen varassa takaisin Miian työpaikalle. Ihan huipputyyppi, niin oppivainen ja ihana! Saan harjoitella Hiljan kanssa jatkossakin näitä juttuja ja tavoite on, että päästään rauhalliseen mielentilaan vilkkaimmassa paikassa - nimittäin Jyväskylän kävelykadulla. Miljoonat kiitokset Miialle vielä tätäkin kautta, kun luotit Hiljan käsiini! Hän on erittäin taitava neiti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti