Vesihäntä

Viimeiset 2 päivää on kuluneet suurimmaksi osaksi agilitykentillä valmennuksissa ja näytöksessä. Kerron niistä sitten ihan erikseen ja perusteellisemmin.

Otsikosta voikin sitten päätellä kaiken. Heka potee tällä hetkellä lievää vesihäntää.

"Vesihäntä tai uimarin häntä on erityisesti metsästyskoirilla (ja toki myös muilla paljon uivilla koirilla) yleisesti esiintyvä ongelma. Oireilu alkaa tyypillisimmin uimisen tai voimakkaan fyysisen rasituksen jälkeen jos/kun koira on altistunut kylmälle tai märälle ilmalle. Tyypillinen oire on velttona roikkuva häntä, joka voi olla kivulias ja jopa turvonnut hännän tyvestä."

Että sellaista. Heka on saanut tuon vesihännän voimakkaan fyysisen rasituksen seurauksena ja kaveri on myös altistunut normaalia enemmän viileämmälle ilmalle. Näiden viimeisen kahden päivän aikana mitä ollaan agilitya tehty, aloin ihmetellä miksi Heka mieltää lähtötilanteessa paikallapysymisen ihan mahdottoman vaikeaksi. Noiden lähtötilanteiden kanssa meillä on (ja tulee varmasti jatkossakin olemaan) ylä ja -alamäkiä ja jotenkin ajattelin, että Hekalla on jälleen joku perseilyvaihde mennyt takaisin päälle. Olen kuitenkin omaa tyhmyyttäni vapauttanut sitä lähdöistä liian aikaisin ja jotenkin luulin sen nytkin yhdistävän minun liikkumiseni vapautuskäskyyn. No eipä ollutkaan kysymys siitä. Istuminen kylmään maahan sekä kylmään halliin on varmasti tuntunut vesihännän takia ikävältä ja Heka on sen vuoksi hiissaillut lähdöissä näiden kahden päivän aikana mitä se ei ole tehnyt IKINÄ. Perjantaina Haukkuvaarassa paikallapysymisen kanssa ei ollut mitään ongelmia, mutta siellä halli onkin lämmin ja keinonurmi pehmeämpää.Tuntuu niin pahalta, että olen vaatimalla vaatinut tuota koiraa istumaan lähtötilanteissa sekä pysymään paikoillaan ja toinen siinä vaan kiltisti yritti kaikkensa vaikka varmasti tuntui ikävältä. 

Tältä Hekan häntä näyttää nyt - ihan normaalilta

Hekan vesihäntä on onneksi lievää sorttia. Se tietyissä tilanteissa roikottaa häntää, mutta esim. lenkkeillessä häntä nousee siihen normaaliin asentoon ja se heiluukin, tosin vähemmän. Lisäksi Heka ei aristele sitä, vaan antaa kopeloida sekä myös koskea siihen. Se on se sama iloinen töhöhöhö-koira. Jimillä oli joskus muinoin myös vesihäntä, mutta se oli paljon kivuliaampi kuin mitä Hekalla nyt. Selasin netissä eri keskustelupalstoja ja näin alkuun kokeillaan mennä kotihoidolla; Pidetään häntä ja hännätyvi lämpöisenä, lenkeille laitetaan takki päälle joka suojaa tarpeeksi pitkälle hännäntyveä ja lepoa 2-3 päivää. Jos ei näillä selvitä, niin sitten on käytävä hakemassa eläinlääkäriltä kipulääkkeet. Toivon todella, että selvitään ihan vain lämpöisenä pitämisellä ja levolla. Heka on kuitenkin ihan normaali oma itsensä muuten, Eipä meillä tässä mitään ihmeellisempää ohjelmaa ensi viikolle edes olisi joten mikäpäs tässä. Olen itsekkin menossa maanantaina hierojalle (OMG!)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti