Sen siitä saa kun lupautuu olemaan monessa eri paikassa samana viikonloppuna, mutta kun minä vaan en_osaa_sanoa_EI.
Meidät oli kutsuttu esittelemään koirafrisbeetä Kodin Terran eläinmaailman 1v-syntymäpäiville lauantaina ja sunnuntaina. Populaa oli välillä liikkeellä lähes tungokseen asti. Esityksiä oli yksi molempina päivinä ja ihan hyvä niin, sillä koirafrisbee on mielestäni yhdelle koiralle turhan rankka amikäli esityksiä olisi useampi. Vaikka tiesin millainen alusta meitä odottaisi (onhan Heka esiintynyt sillä ennenkin), osasin odottaa että lauantaina esitys menisi kehnommin kuin sunnuntaina. Olin oikeassa. En osannut tarpeeksi hyvin ennakoida milloin olisi oikea aika heittää kiekkoa ja hutejahan siellä lenteli. Tänään Heka kuitenkin teki mielestäni tähän asti parhaimman frisbee-suorituksensa, pohjan kanssa oltiin sinuit ja omat ajoituksen heittojen suhteen oli paljon parempia. Erityisen iloinen olen siitä, että selkävaultsi onnistui molempina päivinä yli odotusten, sillä otin sen ohjelmaan mukaan ns. riskillä. Koirafrisbee keräsi molempina päivinä yleisöä paikanpäälle ihan kivasti ja toivottavasti antamani esitteet poikisivat lisää harrastajia meidän porukkaan tänne Jyväskylään. Oli myös mukava nähdä meidän blogin lukijoita, kiitos teille jokaiselle jotka tulitte juttusille. Blogiani on kuulemma ollut mukava lukea ja lupaan jatkossakin yrittää kirjoitella yhtä mielenkiintoisesti ja eri aiheista. Erityisesti mieleeni jäi se eräs valkoinen isovillakoira, jolla oli upea irokeesi selässä. Terveisiä ko.koiran omistajalle jos itsesi tästä tekstistä tunnistat! Kodin Terran henkilökunta tuttuun tapaansa kiitti meitä viikonlopun rulianssista tuotekassilla, josta löytyi Hekalle (ja tietysti myös Jimille) paljon herkkuja ja muuta kivaa.
Olin jo jonkin aikaa sitten varannut Hekalle pitkästä aikaa uintiajan Koirasporttiin ja tieto Kodin Terran eläinmaailman syntymäpäivistä tulikin vasta sen jälkeen, kun olin sinne ajan varannut. Mietin että jaksaakohan Heka sunnuntaina vielä esiintyä kun tuo uiminen on kuitenkin aika väsyttävää. Turha oli taas miettiä ja epäillä moista, sillä Hekahan jaksoi. Se jaksaa aina vaan. Koirasportti oli muuttanut uusiin tiloihin ja nyt se sijaitsee vain 4 km:n päässä meiltä. Koska Heka on jo kokenut uimari, ei Ansku enää katsonut tarvetta lähteä sen seuraksi altaaseen vaan seuraili Hekan liikeratoja ja uintityyliä altaan reunalta. Takapotku on kuulemma erinomaisen hyvä ja voimakas sekä Heka ui tasaisesti ilman mitään kiertoliikkeitä yms.
Tästä se alkaa, kunnon kohottaminen kohti kesää ja seuraava uinti on katsottu kuukauden päähän. Nyt sohvalla makoilee väsynyt Heka, joka on ansainnut kahden päivän huilailutauon. Hyvä niin, sillä allekirjoittaneelta napsahti viime torstaina voimaharjoittelua tehdessä vatsalihas ja lopulta selvisi, että siinä on pieni repeämä. Onnistuin kuin onnistuinkin selviämään tästä viikonlopusta, mutta nyt pitäisi ensi viikko elellä rauhallisemmin. Helpommin sanottu kuin tehty ja huomenna minulta vedetään vielä viimeinen (jippii!) viisaudenhammas pois esilääkityksessä ja sieltäkin tulee lisää liikuntakieltoa. How cool is that. Ei ole helppoa ei, mutta eiköhän me jotain muuta pystytä tässä kehittelemään. Ja hei, se on muuten nyt helmikuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti