Eilen tuli vietettyä likeemmäksi 8 tuntia TT:n hallilla uusien, kaverikoiratoimintaan pyrkivien koirakoiden perehdytyksessä ja testauksessa. Minun tehtäväni oli toimia valokuvaajana ja kyllähän siinä taas tienasi itselleen yhden illan verran käsiteltäviä kuvia. Jyväskylän kaverikoirat ovat aivan mahtava ja tiivis ryhmä, on ihanaa saada olla osa sitä. Ryhmän yhteishenki on mitä parhain, ja yhteydenpito toimii puolin sekä toisin. Anna myös jakoi jokaiselle, viime vuonna mukana toiminnassa olleille kaverikoirille tutut sponsoripaketit joissa oli mm. erilaisia herkkuja koirille ja allekirjoittaneelle myös suklaata. Olen ollut Jimin kanssa mukana kaverikoiratoiminnassa jo 4 vuotta ja edelleen olen sitä mieltä, että tämä toiminta antaa enemmän kuin ottaa.
Tänään käytiin sitten Hekan kanssa Tiian ruoskittavina Haukkuvaarassa. Huomasin vasta nyt, että ratapiirros oli lähetetty sähköpostitse viime yönä mutta minä olin siihen aikaan jo onnellisesti vetämässä hirsiä. Rata oli kuitenkin huisin kiva, siinä sai juosta ihan kiitettävästi mutta ei se silti ollut mikään läpihuuto-juttu.
Käytiin rataa tuttuun tapaan aluksi läpi koko porukan kanssa ja Tiia antoi eri vaihtoehtoja ohjaustekniikoiden, koiran linjojen yms suhteen. 3.aidalle oli kaksi hyvää vaihtoehtoa; Joko pakkovalssi tai sitten jos koira lähti hyvin lukemaan takaakiertoa, oli 3.aita silloin mahdollista suorittaa päällejuoksuna jolloin koiran saisi hyvin hirtolla putkeen. Hekalle kaikista paras ja loogisin oli tuo päällejuoksu jonka perään hirtto, mutta Tiia halusi kokeilla miten tuo pakkovalssi onnistuu. No se onnistui yllättävän hyvin, minulle kun nuo pakkovalssit on olleet oikea kauhistus mutta tänään niiden kanssa ei ilmennyt mitään probleemia. Ainoaksi ongelmaksi sen jälkeen muodostui tuo putkeen lähetys, Heka ei irronnut sinne ja jäi joka kerta pyörimään jalkoihin. Tiesin tasantarkkaan että siinä käy noin, mutta tulipahan todistettua ettei se onnistu. Palattiin turvalliseen päällejuoksuun ja hirttoon joka oli Hekalle ehdottomasti parhain tapa ohjata - se irtosi putkeen jolloin minä pääsin hyvin karkaamaan seuraavaan tilanteeseen. 5.aidalle päällejuoksu ja 6.aidalle vastakäännös, sillä nopealla koiralla oli täysi mahdottomuus ehtiä kutoselle tekemään jotain muuta. En oikeasti ymmärrä mitä tein ensimmäisellä kierroksella, kun Tiiakaan ei osannut sanoa miten oikein ohjasin. Huvittavalta se kuulemma näytti enkä kyllä epäile sitä hetkeäkään.
Eniten minua mietitytti tuo hässäkkä 12-17. Tiia antoi sinne niin monia eri vaihtoehtoja että vähemmästäkin pää tuntui menevän sekaisin. 11.aidalle Heka lukitti ja irtosi hyvin, josta lähdin linjaamaan sitä 12.aidalle ja siitä putkeen. 13.aidalle pakkovalssijaakotus jonka jälkeen 14.aidalle merkkaus ja heti perään sokkari. Pakkovalssijaakotukset menivät joka kerta ihan nappiin eikä itselleni tullut missään vaiheessa edes kiire. Ainoastaan tuota merkkausta ja sokkaria piti kahdesti vääntää, ennenkuin sen tajusin mutta en turhautunut missään vaiheessa ja kyllähän se sitten onnistui. 16.aidalle viskileikkaus, jolla Heka sai hyvin linjan kohti keppejä. Tämä oli ehdottomasti radan meille vaiken pätkä, mutta silti tuo koira kulki kuin ajatus ja oma pää pysyi kasassa. Kepeille meno oli mielestäni jäätävän hieno (vaikka itse sanonkin) ja lopun valssit pituudelta 22.aidalle onnistuivat nekin ihan yli odotusten. Yleensä hihkun jälkikäteen aina sitä, että Heka on hieno koira (no onhan se) mutta tänään osasin arvostaa myös itseäni. Minulle nimittäin tuli valmennuksen jälkeen fiilis, että olin tänään suurimmaksi osaksi koirani arvoinen ja juuri sen ansaitsema ohjaaja. Ennen vaikeat asiat (mm.pakkovalssit, pakkovalssijaakotukset, sokkarit) onnistuivat tänään, sain pidettyä oman pääni kylmänä ja tämä kaikki johti siihen että Heka kulki kuin ajatus. Se flow siitä kaikesta tuli, oli jotain älyttömän hienoa ja sitä fiilistä lupaan ylläpitää jatkossakin. Juuri tältä sen agilityn kuuluu tuntua.
Nuo kontaktit ansaitsee kyllä sitten ihan oman lukunsa. A:n juoksukontakti oli ensimmäisellä kerralla oikein hyvä, mutta sitten levähti ja lopulta sieltä tuli taas oikein nättiä suorittamista. Eniten kyllä pisti ketuttamaan se mitä Heka teki puomilla. En oikeasti muista, koska tuo koira olisi viimeksi LOIKANNUT puomin alastulokontaktin yli. Taidetaan mennä ajassa jopa niin pitkälle taaksepäin, että kisattiin silloin 2.luokassa. Ihan kamala loikka ja kun se ei jäänyt siihen yhteen kertaan, vaan Heka päätti loikata vielä toisenkin kerran. Ja kolmannen. Ja vielä neljännenkin. Aarrgghh! Tiia tuli sitten lopuksi naksauttamaan oikeasta stoppauksesta, mutta ei tuota voi kuin ihmetellä. Olen vieläkin aika ymmälläni. Keskusteltiin Tiian kanssa asiasta jälkikäteen ja puomi menee nyt ihan täysremonttiin. Se ketutus kuitenkin jää aikalailla sen euforian varjoon, mitä tänään treenatessani muuten koin. Kyllä me yksi puomi saadaan takaisin kuntoon, vaikka edelleen en voi kuin ihmetellä mistä tämä loikkiminen Hekan mieleen oikein muistui. No Heka on Heka, rällätirälläti jonka mielenliikkeistä ei ihan aina pysty ottamaan selvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti