Elikkä tosissaan...jaksaa jaksaa...vai jaksaako?

Ja pyydän heti alkuun anteeksi että tuo oman kylän pöösönä treinörin hokema on tarttunut allekirjoittaneeseen - ERITTÄIN sitkeästi. En itseasiassa kiinnittänyt asiaan mitään sen kummempaa huomiota, kunnes tein viimeisimmästä kaverikoiravierailuista raportaasia foorumille ja silloin huomasin miten käytin sitä siellä(kin.) No mutta toisaalta mikäpäs siinä, se on kiva hokema ja ihanaa kun Jyväskylä on tehnyt Kissistä ilmiön. More is coming...

Kuva - Salla Kuikka

No se siitä. Jimin kanssa päästiin jälleen tällä viikolla kaverikoirailun makuun. Vierailu oli aivan erityinen, sillä mieleeni jäivät nämä sanat: "Miksi tuo koira katsoo minua niin kauniisti ja kiltisti? Eikö se ole vihainen?" Näitä hetkiä ja kokemuksia eivät riitä mitkään sanat kuvailemaan ja nuo lauseet saivat minut jälleen kerran muistamaan, kuinka arvokasta työtä me oikein kaverikoiratoiminnassa teemme. Lisäksi minulla on aivan ihana aisapari, jonka kanssa on ilo olla tässä toiminnassa mukana. Jimi - se on aivan uskomaton ja sillä on mitä suurin sekä lämpimin sydän.

Perjantaina iltapäivällä halusin lähteä Hekan kanssa pitkästä aikaa hallille. Tai oikeastaan eräs meneillään oleva prokkis ikäänkuin ns. pakotti meidät sinne. Muussa tapauksessa en olisi todennäköisesti lähtenyt ollenkaan. En tiedä onko meillä nyt meneillään joku lamaantumiskausi vai mistä tässä oikein pitäisi puhua? Ei vain jotenkin huvita. Ei jaksa. Ainakin yritän itselleni hokea, että jaksaa jaksaa. Meillä ei ole tällä hetkellä agilityn suhteen minkäänlaista ryhmäpaikkaa vaikka mahdollisuuksia kyllä olisi tarjolla. Itseasiassa Tiian edellisen valmennuksen jälkeen (joka oli kesäkuussa), ollaan käyty Julian valmennuksessa kerran tuurauspaikalla, kolmesti epiksissä, kerran Jenna Caloanderin valmennuksessa sekä kahdesti Tiian hugessa. Mitään rutiinia agilityn treenaamisen suhteen meillä ei ole ollut sitten kesän kisakauden loppumisen. Lähinnä olen ylläpitänyt oppimaani edellämainituissa häppeningeissä sekä käynyt Hekan kanssa hallilla treenailemassa erilaisia tekniikkajuttuja. Pitkään vältin tämän seuraavan asian sanomista ääneen, mutta nyt se vaivaa jo niin paljon että on pakko purkaa se johonkin. Hekan kontaktien tilanne puomin ja A:n suhteen ovat menneet niin pahasti alamäkeä että ihan hävettää. Tuota A:n juoksaria on vain yksinkertaisesti vaikea ylläpitää yksikseen, sillä Tiia on kieltänyt katsomasta koiraan joten jonkun toisen pitäisi toimia minun silminäni ja naksauttaa Hekalle oikeasta toiminnasta. Puomin kanssa tapellaan taas siitä, että tullaanko siihen 2on 2offiin vai jäädäänkö sinne muuten vain munimaan.

Ja tottakai olihan meillä melkoinen kesä kun reissattiin Kuopiossakin asti vain treenaamassa ja kisaamassa vähän siellä sun täällä, että kai se on ihan suotavaakin välillä vaan olla ja löysätä. Mutta ei silti näin pahaksi pitäisi tilannetta päästää mikä se meillä on juuri nyt. Kevyttä ylläpitötreeniä olisi silti syytä tehdä. Huomasin sen juurikin eilen kun käytiin hallilla tekemässä pieniä tekniikkajuttuja, että miten se vaikuttaa omaankin jaksamiseen. Olin niin tööt ensimmäisen rundin jälkeen, vaikka kesällä juoksin ihan ongelmitta kisoissa jopa kolmekin starttia pahimmillaan lähes 30 asteen helteessä.

Video kertonee kaiken oleellisen. Onkohan se ongelma vain omassa päässäni, sillä Heka kuitenkin tuntuu toimivan ihan samalla tavalla kuten aina. Mitä se nyt joutuu toisinaan paikkailemaan tätä tumpeola ohjaajaa. No onpahan nyt avattu tätä asiaa ja helpotti kyllä kummasti. JATilla olisi kyllä nyt mitä loistavin mahdollisuus saada jäsenille tarkoitettua yksityiskoulutusta haluamaansa asiaan liittyen. Taidan käyttää tämän tilaisuuden hyväkseni. Olen jo yhden kouluttajan kanssa keskustellut Hekan tilanteesta ja luulen, että tässä olisi juuri nyt se sopiva potku persuksiin. Täytynee aktivoitua asian suhteen ja sopia meille ainakin yksi yksäri. Talvella tuskin tullaan kisaamaan (ellei nyt jotain satunnaisia startteja eteen tule), mutta se ylläpito onkin tässä nyt enempi tärkeä asia.

Mutta onneksi on iloisiakin asioita ja tapahtumia tulossa. Tiian valmennus, poppareiden pikkujoulut, Kissi, frisbeetreenit ja...VERONPALAUTUKSET! Tämä on jo mielessään käyttänyt niitä varaamalla Hekalle ajan kraniosakraaliterapiaan sekä tilaamalla Jimille uuden pannan. En tiedä mikä hulluus noiden pantojen suhteen iski, mutta jostain syystä omatunto alkoi soimata kun Heka sai yhden kuukauden aikana 2 uutta pantaa ja Jimi senkun "kärvistelee" vanhoilla. Tämä asia jos joku on kyllä tämän omistajan pään sisällä oleva ongelma. Koirahan nyt ei välitä vaikka sillä olisi pelkkä naru kaulassa. Jimille on nyt kuitenkin tulossa vähän kultaa, mustaa ja blingiä. Talvikin saapui toistamiseen mutta saa nyt nähdä kuinka kauan tätä iloa kestää. Ei sitä lunta paljoa tarvitse olla, juuri tuollainen määrä riittää että se antaa valoa.