Ei reivattu, vaan kiekkoiltiin. Sunnuntaipäivä huilattiin ja nukuttiin, mutta maanantaina en enää voinut vastustaa kiusausta käydä heittelemässä frisbeetä ja kokeilla viikonlopun aikana saamiani neuvoja. Hekahan nyt oli tästä enemmän kuin innoissaan. Halusin lähteä jollekkin ihan eri nurmelle harjoittelemaan ja pohtimisen jälkeen löysin itseni Hekan kanssa kiekkoilemassa Jyväskylän kirkkopuistosta, missä riittää tasaista nurmea josta valita.
Olin aikaisemmin aamupäivällä harjoitellut heittoja suoraan ämpäriin ja nyt huomasin, miten paljon helpompaa kiekkojen heitteleminen Sadun neuvoilla on. Nyt jatkettiin eteenpäin siitä, mihin viikonloppuna jäimme. Selkävoltsin suhteen lähdettiin ihan nollasta liikkeelle. Satu nimittäin huomasi, että Heka on edelleen melko varovainen selästä pois hyppäämisen kanssa ja asetimme yhdessä tavoitteeksi valita käskysanan, jolla Heka saa poistua selästä välittömästi. Minähän olen sen aikoinaan koiratanssia varten opettanut siellä selän päällä pysymään, mutta nyt lähdetään sitä jalostamaan pois. Helpoimmaksi ja nopeimmaksi tavaksi valikoitu rolleri ja tilanne onkin nyt siinä pisteessä, että Heka ei enää jää selkään munimaan vaan lähtee sieltä hyvin käskyllä eteenpäin pyörivän kiekon perään. Saaden vielä hienon kopin! Rollereilla lähdin jalostamaan myös reisivoltsia ja sen suhteen kaikki on jonkun verran edempänä. Lisäksi olen vaihtanut heittokäteni vasemmasta oikeaan, vaikka aluksi luulin sen osoittautuvan vaikeaksi. Kuitenkin Heka on vaihdon jälkeen saanut jopa 90% kiekoista kiinni. Ts. sujuu paljon paremmin oikealla. Ajattelin jatkavani rollereilla vielä jonkin aikaa, mutta Heka päätti viedä selkävoltsin uudelle tasolle. Piipahdettiin tänään Viitaniemen nurmeilla treenailemassa koppeja ja mietin pitkään, uskaltaisinko kokeilla heittää kiekon niin, että Heka saisi selästä hyppäämällä sen ilmasta kiinni.
No saihan se. Sanotaan nyt vielä sen verran, että hyppy tulee sijoittumaan tästä jonkun verran alemmaksi. Se ei todellakaan tule nousemaan yhtään korkeammalle ja itselläni onkin koko ensi viikko aikaa treenailla heittoja yksikseni kun Heka joutuu huilailemaan kraniosakraaliterapian jäljiltä. Kaveri oli suoraan sanottuna ihan liekeissä ja itse olin aivan haltioissani, miten noin pienillä muutoksilla kiekkoilu alkoi sujua selvästi paljon paremmin. Koirafrisbee on vaan niin upea laji ja mikään ei ole mahtavampaa, kuin löytää agilityn rinnalle toinen harrastus missä Hekalla on selvästi mahdollisuuksia edetä pidemmälle. Koiratanssissa alkoi jotenkin tuntua siltä, että se seinä tuli meidän kohdalla vastaan. Kyllähän me edelleen sitä treenataan ja ainakin htm:ss' olisi vielä tarkoitus kisata, mutta muuten jatketaan sen suhteen ns. fiiliksen pohjalta ja miltä milloinkin tuntuu.
Keskiviikkona ensimmäinen koirani Jimi, täytti pyöreitä vuosia. Vanha herra on jo 10-vuotias. Ihan käsittämätöntä miten nopeasti aika menee. Jimi kuitenkin tuntuu paranevan kuin viini vanhetessaan ja ennen niin arka pieni koira, on nykyään selvästi rohkeampi ja leikkisämpi. Sydämessä on pieni ja hento sivuääni sekä silmistä on tullut jonkun verran arat kirkkaille valoille, mutta muuten Jimi porskuttaa menemään täysin terveenä. Toivon kuitenkin vielä monia yhteisiä vuosia meille.
Onnea Jimi pieni pesusieni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti