Se oli sellainen surkuhupaisa viikonloppu

Näin se vaan on. Tämä(kin) viikonloppu oli täynnä häppeninkejä. Lauantaina koirafrisbeetä ja sunnuntaina agilityn piirinmestikset.

Aloitetaan lauantaista. En edelleenkään tiedä miten pukisin kaikki ajatukset sanoiksi, joten pahoittelen jos tekstistä tulee sekavaa. Meidät oli jo elokuun puolella kutsuttu Hekan kanssa esiintymään entisen kouluni perinteiseen syysmarkkinatapahtumaan. Sain itse päättää, esiintyisimmekö isolla, melko pehmeällä hiekkakentällä vai 10 m x 20 m kokoisella nurmikaistaleella. Esitys oli aamupäivällä ja nurmikot vielä aamukasteen peittämät, koin parhaimmaksi vaihtoehdoksi hiekkakentän. "Hiekka on pehmeää, siinä ei ole vaaraa liukastua kuin märällä nurmikolla ja Heka tietää mitä kiekoilla tehdään." Tuon lauseen ensimmäinen osa oli mitä loistavin veto esiintyä hiekkapohjalla, mutta...Heka ei tuntenut oloaan yhtä varmaksi hiekalla kuin nurmikolla, mistä johtuen se ei saanut itsestään esille sitä vauhtia mihin sen kuvittelin hiekallakin kykenevän. Arvioin heitot väärin, vaikka vauhdissa oli vain 2-3 sekunnin ero, mutta Hekalle se oli liikaa. Siltä meni karkeasti arvioituna 70% kiekoista ihan sivu suun. En ole ikinä nähnyt tuon koiran sillä tavalla lannistuvan, kun sen niin varmaksi osaava asia ei siitä riippumattomista syistä onnistunut. Maahan lentäneet kiekot olivat lisäksi Hekalle vaikeita nostaa sieltä hiekkapohjalta mikä taas aiheutti sen, että minun piti juosta sitä kenttää laidasta laitaan hakemassa kiekkoja vaikka niitä olikin 4 kpl. Puolessa välissä epätoivoista räpellystä muutin suunnitelmaa; Loppuosa tehdään helpotettuja heittoja paikoillaan sekä rollereita, jotta tuo koira saisi itsensä koottua ja kokisi onnistuvansa. Sehän toimi ja vaikka en alkuun ole lainkaan tyytyväinen, löytyi lopusta jo paljon hyvää sanottavaa. Kyllä tuo Heka on vaan niin kultainen, haastavasta alustasta huolimatta se silti tsemppasi ja yritti kaikkensa "mä kyllä juoksisin lujempaa, mutta en tällä hiekalla vaan kykene." Koirafrisbeetähän voi tehdä hiekalla, mutta mahdollisten maahan lentävien kiekkojen mukana kulkeutuu koiran suuhun hiekkaa enkä yhtään ihmettele, miksi Heka ei tykännyt niitä kiekkoja sieltä maasta nostaa. Minä typeränä luotin siihen, että kyllähän tuo koira koppeja osaa ottaa. Sen verran hyvin se on tämän lajin lyhyessä ajassa sisäistänyt. En vain tullut ajatelleeksi, että hiekka voisi olla näin haastava tekijä tässä lajissa. Hekalle se ainakin on sitä, joten unohdan hiekkakentät meidän osalta. 

Kotimatkalla pysähdyin eräälle isolle nurmialueelle. Halusin käydä kopittelemassa Hekan kanssa jotain ihan yksinkertaisia heittoja ja katsoa, jättikö erilainen ja vaativa alusta sille mitään erityisiä mielikuvia. Heka näytti ettei häntä yksi hiekkakenttä haittaa, se oli unohdettu ja siellä se nappaili kiekkoja kiinni samalla tavalla kuin ennen. Tuo on yksi piirre mitä tuossa koirassa rakastan ihan hirmuisesti. Se ei turhia muistele ikäviä tapahtumia yms, vaan se mahdollinen asia on jo hetken päästä unohdettu "Ai tapahtuks äsken jotain? No ihan sama, joko mennään?" En edellisessä viestissä muistanut tästä mainita, mutta tilasin kuluneella viikolla Hekalle 2 uutta, hieman jämäkämpää kiekkoa testimielessä; CS Hyperflite Pup ja Hero Pup 160. Ne olikin aika selvästi jämäkämpiä kuin aikaisemmin käyttämäni SofFlitet, mutta Hekalle se tuntui olevan yksi lysti. Kiekko mikä kiekko. Omaan käteen molemmat tuntuivat hyviltä, että eiköhän näitä laiteta tilaukseen vielä kaksi lisää. Se on sitä kiekkohulluutta.

No sitten tämän päivän piirinmestiksiin, jotka jäi meidän osalta tosi lyhyeksi. Suoraan sanottuna agilityn suhteen ei ole ollut kisafiilistä sitten elokuun lopun ja nyt olen tyytyväinen, etten ilmoittanut Hekaa kuin C-radalle joka oli siis hyppäri ja sen tuomaroi Jari Helin. Kisat oli "melkein kotikisat" kun ne järjestettiin Laukaassa eikä tarvinnut ajaa kisapaikalle kuin reilut 20 minuuttia. Yritin tuossa vähän aikaa sitten piirtää sitä rataa, mutta meni hermot ja lopetin. Tosi kivan oloinen rata, joka kuitenkin sisälsi meille sellaisia kosahtavia kohtia mutta kyllä ne olisi kuitenkin olleet selvitettävissä. Heka oli odotteluaikana jo melkoisissa tiloissa. Se haukkui ja kiskoi hihnassa joka ikiseen suuntaan. Tilanne senkun paheni, kun päästiin lähtöalueelle. Jotenkin siinä ajattelin, että nyt ei mene hyvin. Suunnittelin rataantutustumisessa meneväni 2.aidan viereen ottamaan sitä vastaan, mutta enhän minä kerennyt edes puoleen väliin kun tämä jo nostaa sieltä takapuolensa ja VARASTAA lähdöstä! Palautin Hekan lähtöön takaisin ja ajattelin kokeilevani uudelleen. Tuomarihan meidät oli jo hyllyttänyt tästä hyvästä, mutta tämä ohjaaja tässä näin olisi halunnut sen radan juosta. Uusi yritys...ja UUSI VARASTAMINEN. Siinä vaiheessa luovutin, otin hihnan sekä koiran ja poistuin radalta tyynen rauhallisesti. Eipä siinä, saavutus se on sekin käydä piirinmestiksissä hakemassa HYL vain siksi että koira ei pysy lähdössä. En tiedä sitten meneekö treenaamattomuuden piikkiin, sillä Heka on aksannut viimeksi Jämsässä hieman yli viikko sitten. Kyllä minä edelleen tuon koiran osaamiseen radalla luotan, mutta mistä tämä ihmeellinen lähtöongelma taas hyppäsi esiin? Mene ja tiedä, mutta tulipahan taas yksi asia lisää mitä lähdetään treenaamaan. Voin kertoa, että kotimatkalla autossa oli yksi ERITTÄIN närkästynyt pieni puudeli.

"Kuule Tiina. Ei se yhteiskunta pyöri sillä tavalla, että minä aina muistaisin mitä varten minulla on nuo höröttimet päässäni. Mitä siitä nyt tulisi jos minä aina kuuntelisin?"

Ensi viikolla pääsenkin punomaan ja pohtimaan sotasuunnitelmia oikein kunnolla, kun Hekalle tulee reilun viikon mittainen tauko kaikista harrastuksista. Päivi tulee huomenna tsekkaamaan ja hoitamaan mahdolliset jumit sekä lukot. Mitä itse olen tuota koiraa tässä kuluneen kesän aikana seurannut ja itse hieronut/venytellyt, en ole mitään sen kummempia poikkeavaisuuksia siinä huomannut. Tahti on kuitenkin ollut melkoinen, paljon reissaamista, kisoja ja treenejä niin onhan tässä jo korkea aika huollattaa kaveri ihan varmuuden vuoksi ja muutenkin. Nyt kyllä kieltämättä pisti houkuttamaan kisata vielä lokakuussa jossakin. Sen verran jäi mieltä kaivamaan tuo tämän päivän feilaus. Mutta katsotaan. JATilla onkin sopivasti hieman yli viikon päästä kahdet epikset tarjolla ja ne kyllä tulee meille mitä loistavimpaan saumaan päästä treenaamaan lähtöjä kisanomaisessa tilanteessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti