Tai en minä tiedä. Ärsyttää. Muokkasin sekä editoin Hekan ensimmäisen frisbeeohjelman musiikin valmiiksi tiistain ja keskiviikon välisenä yönä valmiiksi ja sain jopa suunniteltua, mitä tehdään missäkin kohdassa. Valitsin ihan tarkoituksella helpon ja keskinopean musiikin, ettei tule paniikkia suoriutua jos joku heitto tai temppu ei jostain syystä osu kohdilleen. Koiran kanssahan tässä ollaan tekemisissä. Pituuttakaan ei ole kuin joitakin sekuntteja yli 2:n minuutin.
 |
| Kuva- Virpi Cato |
Kävin tänään Viitaniemen nurtseilla Hekan kanssa tarkoituksena ketjuttaa ohjelmaa osissa ja treenata edes kerran ennen meidän ensimmäistä h-hetkeä, joka on ensi viikon sunnuntaina eläinten päivän tapahtumassa. Mikään ei mennyt niinkuin strömsössä. En edes yrittänyt ketjuttaa mitään, vaan heittelin sitten ihan muutamia kiekkoja muuten vain ja harjoiteltiin selkävoltsia ettei jäisi ihan ihan paskan maku suuhun. Niin mikä meni mönkään? Hekan vire oli sellaisissa sfääreissä, että esimerkiksi rollereiden aikana (joita on ohjelmassa 2) tuo koira vain räiski tai torppasi niitä. Lisäksi ohjelmaan kuuluu yksi sarja, jossa Heka joka toisen kerran pyörähtää ja joka toisella kerralla ottaa kiekon kiinni ilmasta. Kun vire on liian korkealla, niin se hitto vieköön on sitten ihan tapissa ja Heka ei yksinkertaisesti nähnyt mitään muuta kuin kiekon. Reagoi kyllä kaikkiin käskyihin, mutta sen hetken kun pitäisi malttaa ja odottaa mitä tulee seuraavaksi, tyyppi lähtee kierroksissaan kiertämään allekirjoittanutta ympäri hurjasti räkyttäen. Koppailuista ei meinannut aluksi tulla mitään, kun koira vain kiihdytti ja kiihdytti kieli poskella. Se on ihan selvästi vireongelma ja sitä on lähdettävä työstämään. Jos onnistuin samassa asiassa aikoinaan koiratanssin suhteen, niin onnistun aivan varmasti myös tässäkin. Suoraan sanoen hävettää lähteä mihinkään esiintymään eikä viikossakaan todellakaan saa mitään ihmeitä aikaiseksi, mutta ainakin voin aloittaa asian työstämisen. Ensinnäkin se kamala riekkuminen ja pomppiminen kun mennään johonkin nurtsille treenaamaan, loppuu nyt. Heka saa luvan tyytyä odottamaan reunalla ja rauhassa siihen asti, kunnes kiekot on viety paikoilleen ja sinne alkuasentoon asetutaan rauhallisesti ja hillitysti. Koiratanssia harjoitellessa tämä toimi ihan loistavasti ja tästä lähdetään liikkeelle myös frisbeilyn suhteen.
En tiedä sitten onko viime päivien tapahtumat vaikuttaneet jotenkin stressiperäisesti tuohon koiraan, mutta Jimi alkoi alkuviikosta oksentaa ja ripuloida, joka myöhemmässä vaiheessa vaihtui veriseksi ja keskiviikkona käytiin tapaamassa eläinlääkäriä. Diagnoosina ärhäkkä paksusuolentulehdus ja lievä suolistotulehdus. Jimi sai antibiootit sekä vatsansuojalääkkeet ja sanoinkin tuossa, että kuinka onnellinen ihminen voikaan olla kiinteästä ja verettömästä koiranpaskasta? Antibiootit ja lääkkeet ovat siis alkaneet tehoamaan ja Jimi on jälleen oma entinen itsensä. Se on aina yhtä hanurista kun koira on kipeä ja minäkin kerkesin jälleen maalailla kaikki pirut ja kauhukuvat seinille kun koira vain vuotaa verta eikä loppua näy. Tuli ehkä kirjoitettua vähän sekavasti, mutta sellaiset on fiiliksetkin tällä hetkellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti