Meil on tää juttu joka kestää. Mä oon onnellinen

Päivi kävi maanantaina antamassa Hekalle kraniosakraaliterapiaa. Itse olin jälleen kerran maalaillut etukäteen mielessäni kaikenmaailman kauhukuvat sekä pirut seinille vinosta lantiosta, selkärangan lukoista ja kaikesta mahdollisesta. Kesä on meille se aktiivisin aika vuodesta, jolloin kisataan, treenataan, käydään valmennuksissa, esiinnytään, koulutetaan muita ja reissataan milloin missäkin. Valmistautuminen aloitetaan jo hyvissä ajoin keväällä, kun kasvatan liikunnan määrää, kohotan sekä omaani, että koiran kuntoa ja kestävyyttä kohti lajinomaisia harjoituksia. Moni tavallinen harrastaja ei välttämättä tule edes ajatelleeksi, kuinka vaativa esimerkiksi päivän kestävä kisareissu voi olla. Juokset parhaimmillasi 3 rataa, lämmittelet koirasi ennen jokaista rataa ja vielä jäähdyttelet sen jokaisen radan jälkeen. Helteillä viileänä pysyminen, viileällä/kylmällä säällä lämpimänä pitäminen, nesteyttäminen, mahdollinen ruokailun ajoittaminen ja tuohon vielä kaikki reissaaminen päälle. Se on ihan oikeasti fyysisesti ja henkisesti vaativaa ja siksi mietinkin joka ikinen vuosi, pystynkö pitämään koirastani huolta harrastusten vaatimalla tavalla. Osaanko nesteyttää sitä tarpeeksi? Saako se riittävän energia/rasvapitoista ruokaa? Milloin hieron ja venyttelen sen? Tässä nyt vain esimerkkejä jotka tulivat mieleeni heti ensimmäisenä.

Meni vähän turinoimiseksi, mutta nyt voin sanoa onnistueeni kaikissa edellä mainitsemissani asioissa. Päivi ei löytänyt Hekasta minkäänlaisia lihasjumeja, kalvokireyksiä, ei lukkoja. Missään. Ei selässä, lantiossa, rintarangassa, nivelissä. Ei yksinkertaisesti yhtään missään. Erityisesti mieltä ja sydäntä lämmittivät Päivin sanat: "Kun lasken käteni tämän koiran päälle, tunnen erittäin hyvässä lihaskunnossa olevan, sporttisen koiran jolla on kehonhallinta kohdallaan. Sillä ei ole jännityksiä missään. Sinä osaat pitää siitä huolta harrastusten vaatimalla tavalla. Hyvän kehonhallintansa vuoksi Heka tietää miten hypyiltäkin tullaan oikealla tavalla alas eikä se lennä rähmälleen." Ihan meinasi tippa tulla linssiin. Kulunut kesä oli fyysisesti rankka ihan jo sen järjettömän helleaallon takia, mutta onnistuin kaikinpuolin pitämään koiran kunnossa niin nesteytyksen, ruokinnan kuin lämmittelyn, jäähdyttelyn, lepopäivien, hierontojen ja venyttelyjen tiimoilta. Kyllähän tähän harrastukseen ja koiran huollattamiseen saa rahaa uppoamaan ihan kiitettävästi, mutta se on pieni hinta siitä kun kuulet koiralla kaiken olevan kunnossa ja että olet onnistunut pitämään siitä hyvää huolta. Mahtavaa!!!!

Erityisesti tulin pohtineeksi koirafrisbeetä, sillä se toi meidän harrastuksiin pienen lisämausteen. Mutta ei tässä turhaan ole opiskeltu kaikkea turvallisista hypyistä ja oikeanlaisesta kiekon heittotekniikasta. Hekan erittäin hyvä kehonhallinta on erittäin isossa osassa koirafrisbeessä, sillä se osaa otettuaan kiekon kiinni, tulla oikealla tavalla alas ja kaikille neljälle jalalle. On kyllä kieltämättä helpottunut ja niin onnellinen olo. Nyt Heka saa ansaitusti huilata reilun viikon, ennenkuin palataan treenikentille.

Jimi on lisäksi aloittanut tällä viikolla syksyn kaverikoiravierailut, kun vierailimme maanantaina kotikartanossa ja tänään Väinönkadun palvelukeskuksessa. Ei ollut pienen hienostoherran riemulla rajoja, kun se näki minun ottavan kaapista kaverikoirahuivin esille. Jimi olikin molemmilla vierailuilla normaalia virkeämpi ja voi että pieni hienostolainen nautti. Pienenä lisämomenttina jännitystä kotikartanon vierailulla toi kulkukissa, joka oli jo aikaisemmin käyskennellyt paikan käytävillä ja kovasti sitä koirat kiinnostivat, mutta onneksi ymmärsi itse pysyä kauempana. 

Tänään aikaisemmin päivällä kävin palluttelemassa aivan kamalia ja haisevia karvakasoja. Yäk. Meinasin oksentaa kun näin nämä.


No ei vaan. Ihania ja pehmoisia muhkuja, hyvältä tuoksuvia koiravauvoja. Kyse on Jessican eurasier-narttu Cloudyn pennuista ja voin kertoa, että pentukuume paheni jälleen useamalla asteella. Oli nuo kyllä aivan valloittavia palleroita. Kukapa noista nyt ei tykkäisi?

2 kommenttia:

  1. Musta oli kanssa "ihan kamalaa" käydä katsomassa mittelspitzin pentuja. :D Jopa näin itseni vähän aikaa kisaamassa minikoiran kanssa agiradalla... Josta sitten tipuin takaisin todellisuuteen, että en mä ehkä saksanpystykorvaa halua. ;)

    Mutta musta toi koiran huoltaminen on kyllä haastavaa. Nesteytys mulla on onneksi helppoa, kun Pongo juo tosi helposti, mutta se riittävä alku- ja loppuverkan määrä sekä erityisesti kotivenyttelyt on vähän vaikeita arvioida. Itsekin meinasin hierottaa Pongon nyt syyskuussa ja kuulla tuomion, onko se jumiutunut jo kuukaudessa ja miten pahasti. :|

    Ois kyllä kiinnostavaa lukea postaus, miten huollat koiraasi arkena ja kisapäivänä ja ehkä erilaisissa kisoissa (agi, koiratanssi), miten ne eroaa. :) Ei mitenkään itselleni ohjeina (mullahan on aivan erilainen koira) mutta yleisesti, ois tosi kiinnostavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo Cloudyn pennut oli kuin suoraan jostain leluosaston pehmoeläinhyllyltä, ihan liian ylisuloisia :)

      Onhan se totta että harrastuskoiran huoltaminen on haastavaa, mutta kyllä sen sitten saa sujumaan melko jouhevasti kun löytää ne oman koiran hyviinvointiin parhaimmat keinot yms. Välillä sitä tulee monta kertaa itsekkin miettineeksi juuri noita asioita mitä tuossa tekstissä mainitsin. Mullakin kun on kaksi aktiivisuustasoltaan hyvin erilaista koiraa, joista toisen aktiivisuus on kotikoiran tasolla kun taas toinen on aktiivinen harrastuskoira, niin kyllä sen on huomannut kumman huoltaminen on loppujen lopuksi haastavampaa :D

      Kiitos postausehdotuksesta, se on hyvin varteenotettava vaihtoehto! Voisin kyllä sellaisen tässä lähiaikoina väsäillä :)

      Poista