maanantai 9. kesäkuuta 2014

Tavoitteet - mikä ihana tekosyy käydä kisaamassa

Siltä se oikeasti tuntuu. En ole viikkoon yksinkertaisesti jaksanut päivitellä blogia. Koko edellinen viikko oli täynnä kaikenlaista laidasta laitaan ja on melkoinen kasa asioita purettavana. Aloitetaan tärkeimmästä, nimittäin viikonlopun kisareissusta.

Eilen käytiin pyörähtämässä Tampereen suunnalla. Minulla oli sinne kaksi lahjakorttia tienattuna, joten käytiin ne sitten sikailemassa. Kyllä. Sikailemassa. Tarjolla oli 2 agilityrataa ja tuomarina oli Allan Mattsson. Ko.tuomarin radalla olen juossut viimeksi helmikuussa ja tykästyin kovasti. Nyt olen taas eri läppärillä, jossa näkyy olevan flexitrack joten radatkin saan näytille. Molemmat radat olivat niin tyypillisiä Allanilta; Ensimmäiset 5-6 estettä koiraa täytyy viedä kuin nenästä kiinni pitäen, mutta sitten alkaa luukuttaminen.

Ensimmäisenä oli B-rata. 19.este oli okseri, mutta merkkasin siihen vahingossa aidan. Tosi kiva rata profiililtaan. Alussa pelkäsin 4.aidalta vientiä 5.aidalle, ei nimittäin olisi ensimmäinen kerta kun Heka sinkoaisi kovasta vauhdista napaten yhden ylimääräisen aidan mukaansa. Suunnittelin siihen niiston, mutta itse radalla en muistanut pysyä napakkana ja Heka tekikin sitten viskileikkauksen. Sain kuin sainkin koiran käännettyä ja alku onnistui. 6.putken jälkeen unohdin Hekan selän taakse, jolloin se juoksi A:n ohi. Korjasin virheen samantien, mutta Heka halusikin sitten A:n jälkeen sylikyydin pois radalta. Kaveri hyppäsi A:n alastulolta pois sellaisella loikalla, joten ei muuta kuin koira kainaloon ja armotta pois radalta. Sanonko, että Heka oli tästä ERITTÄIN närkästynyt. Harmitti kyllä sinällään, sillä olisin niin kovasti halunnut juosta radan loppuun. Rata tuntui niin sopivalta meille, mutta minkäs teet. Tein aikoinaan sen virheen, että luistin kontaktien kriteereeistä ja Heka kehitti siitä sellaisen porsaanreiän jota korjattiin yli vuosi. En enää halua kokea samaa. Otettiin radalta syikyydin myötä sitten tuttu ja turvallinen HYL. Päätin unohtaa ensimmäisen radan ja korjata asian sitten seuraavalla radalla. Sitä saatiinkin odotella melkein 3 tuntia.

A-rata ei hirmuisesti poikennut ensimmäisestä, alku oli mielestäni haasteellisempi mutta muuten taas tosi kivalta vaikutti kokonaisuudessaan. Mietin taas tuota alkua pitkään, että mitä teen. 5.aidalle mietin saksalaista sekä persjättöä, mutta otin tietoisen riskin ja tein sen päällejuoksuna ja siitä hirtolla putkeen. Päällejuoksu toimi, mutta Heka sinkosi tietysti väärään päähän sitä mokomaa putkea. No ei siinä, ajattelin että nyt jatketaan rataa eteenpäin ja kummasti se A:n juoksarikin oli sinne Hekan mieleen muistunut ja siinä ei ollut mitään moittimista. 8.aidalle vastakäännös, joka venyi aivan luvattoman pitkäksi. Sain kuitenkin jätettyä Hekan kepeille pujottelemaan kun lähdin itse siirtymään okseria kohti. Yritin (taas) laittaa koiran hirtolla putkeen, mutta siellähän se oli taas väärässä päässä. Tuossa vaiheessa ei enää ollut väliä, kun hylly oli jo alla. Puomin kontakti oli tosi nätti, kun taas keinu. Heka ei ole aikoihin tehnyt kisoissa lentokeinua, mutta nyt...huhhuh. Oli suoraan sanoen aika paskat fiilikset enkä edes jaksanut kunnolla vaivautua juoksemaan loppusuoraa. Heka tuntui olevan toisinaan ihan kuutamolla.

Jotenkin on alkanut tuntua siltä, että onko se 3.luokka sittenkään meille tarkoitettu. Sen kerran kun saan oman pääni pidettyä kondiksessa, Hekalla ei herneet kohtaa sen aivoissa. Kyllähän sitä sai taas muilta kisaajilta kuulla, että kuinka mahtava tuo koira on ja miten sille on vain taivas rajana. Onhan se ja tuo on varmasti ihan totta, mutta en suoraan sanoen tiedä miten me jatketaan tästä eteenpäin. Tuntuu että minkä tahansa tavoitteen sinne kisoihin asetankin (hauska yhdessä tekeminen koiran kanssa tai nollan metsästys), lopputulos on silti samankaltainen. Itselläni oli eilisissä kisoissa hyvä fiilis enkä antanut ensimmäisen radan sikailujen vaikuttaa toiseen rataan. En tiedä sitten jos Heka olisi saanut ekan radan sitten rallattaa loppuun, olisiko se voinut olla toisella radalla paremmin kuulolla. Viime viikko oli muutenkin melko rankka kaikinpuolin, että saattoi mennä senkin piikkiin melko varmasti. Ehkä nämä kaikki jopa yhdessä. Hyvinkin mahdollista. Seuraavia kisoja en ole miettinyt enkä ole edes vilkaissut kisakalenteriin päinkään. Pieni breikki on kuitenkin ihan paikallaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti