keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Matkustan ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan

Jaahas. Pitäisikö siitä viime viikonlopusta ehkä kertoilla jotakin? Siihen kuului agilityn SM-kisoja, yksi koiratanssiesiintyminen josta jouduin loppujen lopuksi kieltäytymään. Ei siitä kuitenkaan sen enempää, vaikka olihan se aika turhauttavaa ajella turhaan yli 200 km suuntaansa. Onneksi nuo SM-kisat sattui reitin varrelle joten koko episodi unohtui melkein samantien.

Erityisen iloinen olen oman seurani menestyksestä yksilökisassa, kun Tanja ja ihana kiljukaula-belgi Ansa nappasivat SM-pronssia! Tanja on aivan mielettömän upea ihminen ja arvostan suuresti hänen tapaansa ohjata ja ylipäätään suhtautumista agilityyn ja erityisesti Ansaan. Suurempaakin suuremmat onnittelut Tanjalle vielä tätäkin kautta! Pakko muuten mainita vielä semmoinenkin asia, että minä sain vihdoin ja viimein ne kauan himoitsemani VJ Sticky 2-agilitykengät PINKKEINÄ. Eräs paikalla ollut kisaaja oli niitä yrittänyt kaupitella yhdelle jos toiselle ja kun koko kerran sattui olemaan oikea ja edullisesti nuo sain, niin mikäpä jottei. Taidan ainakin toistaiseksi pitää nuo sinisetkin itselläni, vaikka niiden myymistä kyllä mietin ensin. En kuitenkaan raaski. Ainakaan vielä.

Päivi kävi eilen antamassa Hekalle kraniosakraaliterapiaa. En tiedä olenko oikeasti neuroottinen ja yksi niistä, jotka maalailevat kaikenmaailman pirut seinille ja ajattelevat koiristansa löytyvän kaikki pahimmat mahdolliset jumit, jäykkyydet ja lukot. Ellen jopa ainoa. Heka liikkui maanantaina Tiian valmennuksen jälkeen varaten enemmän painoa vasemmalle kuin oikealle puolelle, joten olin tietysti aivan varma että jotainhan tuossa koirassa on satavarmasti vialla. Heka oli kuitenkin koko hoidon ajan kuin pienellä kipinällä varustettu sähköjänis. Normaalisti se rauhoittuu heti kyljelleen kun Päivi laskee kätensä sen kropalle, mutta nyt piti koko ajan pusuttaa. Rauhoittuihan se lopulta, mutta makaamaan ei mennyt kertaakaan. Päivi sanoikin, ettei Hekasta löytynyt oikeastaan mitään sen ihmeellisempää. Kaikki virtasi hyvin, olkavarsissa, ranteissa, niskassa eikä lantiossa ollut jumin jumia tai yhtäkään lukkoa. Rauhattomuus johtuikin Päivin mukaan nimenomaan siitä, että Hekan kropasta ei mitään hälyttävää löytynyt ja kaveri oli vähän sitä mieltä että mitä siinä oikein hiplaat. Selästä löytyi todella tarkan syynäämisen jälkeen ihan pienenpieni jumi, joka aukeni kuitenkin ihan hetkessä. Päivi antoi lopuksi ihan varmuuden vuoksi laseria molempien etujalkojen ranteisiin. Niissä oli ollut kiertymää alkuvuodesta, mutta ei enää. Heka kuitenkin tuosta laserista diggaa eikä siitä mitään haittakaan ollut, niin kaverihan pilkki koko sen 5 minuuttia mitä laserointi kesti.

Voin huokaista helpotuksesta. Heka huilailee kokonaan tämä viikon reilusti juhannuksen yli, mutta sitten aktivoidutaan jälleen. Kaikenlaista olen suunnitellut ja osa suunnitelmista on melkoisen isoja. Kerron niistä lisää sitten myöhemmin.

EDIT//Niin tosiaan. Ennätin viime viikonloppuna SM-kisojen ja muun reissaamisen ohella myös tuomaroimaan keski-suomen vinttikoirien järjestämässä mätsärissä. Sain valita joko pienet aikuiset koirat tai pennut. Otin vastuulleni jälkimmäisen, sillä olen tähän mennessä tuomaroinut vain pieniä aikuisia koiria ja niissä on lähes aina samat koirat pyörähdelleet, nin valinta alkaa mennä jo aika vaikeaksi. Sainkin jälkikäteen monelta paikalla olleilta pennun omistajilta pelkästään positiivista palautetta iloisesta ja kannustavasta asenteestani. Kyllä se vaan lämmittää mieltä aina kerta toisensa jälkeen. Valitsin punaisten nauhan saaneiden pentujen voittajaksi lhasa apson jota esitti ihanan positiivinen ja kauniisti handlaava 9-vuotias tyttö. Sinisten nauhan saaneiden pentujen voittajaksi valitsin 5 kuukautta vanhan fila brasileiron.


Kuva: Mikko - kuvauksellista.com

Niinhän siinä loppujen lopuksi kävi, että BIS-kehään lähettämäni lhasa apso oli meidän kaikkien kolmen tuomarin yhteisellä päätöksellä lopulta BIS 1. Koiran käytöksestä olisi oikeasti voinut luulla, että se on paljon vanhempi. Ikää oli kuitenkin vasta 9 kuukautta ja tyttö osasi upealla handlauksella tuoda koiran parhaat puolet esiin. Mielestäni aivan täydellinen parivaljakko.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti