Siinä oli tämän viikon agenda agilityssa. Ne jotka ovat seuranneet meidän agilityuraa, saattavat ehkä muistaa kuinka olen vähän siellä ja täällä tuskaillut, miten vaikeaa Hekaa on toisinaan saada tulemaan eri ohjauksiin. Vauhti kun sillä on hurja ja sen mielestä olisi paaaaaljon siistimpää vain luukuttaa menemään. Olin siis hykertävän iloinen, kun kuulin että tällä viikolla keskityttäisiin nimenomaan siihen ohjaukseen tulemiseen. Kivana bonuksena harjoiteltiin vielä erikseen hypylle hakeutumista.
Hypylle hakeutumista harjoiteltiin pääasiassa vain suullisilla käskyillä, ilman minkäänlaisia vartalon liikkeitä. Ensin sivusuunnassa, sitten suoraan edestä, aidan ohi ja loppuun vielä peruspyörityksellä. Tarkoitus oli katsoa, onko koiralla fokus itse esteeseen vai ohjaajaan. Minä ajattelin, että Heka tulee varmasti jalkoihin räyhäämään kun seistä tönötän tylsästi paikallani. Se tulikin, mutta vain kerran ja silloinkin sen fokus oli aidan sijasta minussa. Kun katse kääntyi menosuuntaan, sekin epäonnistuminen muuttui onnistumiseksi. Ehkä kaikista mielenkiintoisin osio itselleni oli tuon hypyn ohi tuleminen. Varsinkin pakkovalssit on olleet minulle itselleni hankalia, sillä turbomoottorin omaava villaeläin kaahottaisi niin mielellään ohi, reagoimatta siihen ohjaukseen millään tavalla. Tiedä sitten oliko syy onnistumiseen siinä, että tätä ohittamista tehtiin yksittäisellä esteellä ja näin ollen Hekankaan kierrokset eivät olleet tapissa. Oli asia sitten niin tai näin, joka tapauksessa tuntui hyvältä onnistua.
Ennen seuraavaa eteenmenoharjoitusta jumppailin Hekan syviä lihaksia tasapainodonitsilla ja palkkailin sitä samalla ruualla. Olen nyt enemmän pyrkinyt käyttämään treeneissä myös ruokapalkkaa ihan jo sen vuoksi, että se tuntuu tasaavan tuon kiihkopetterin mielentilaa samalla tavalla kuin mitä sen eläinlääkäripelon kukistamisessakin. Se on vaan niin paljon helpompaa napata lelu sieltä taskusta ja antaa se koiralle suuhun. Eteenmenoharjoituksessa käytinkin lelun sijasta etupalkkana ruokakuppia. Hekamaiseen tapaansa tuo koirahan juoksi ensimmäisenä kupin ohi, fokuksena suoraan seuraava este. Toisella kerralla kuitenkin sinkosi suoraan sinne kupille syömään.
Lopuksi tehtiin tuosta kolmen aidan eteenmenosta vähän erilaisempi, sillä kolmannen aidan jälkeen koiran tuli jättää ruokakuppi omaan arvoonsa sekä reagoida ohjaajan tekemään valssiin. Hekallehan se nyt oli yksi ja sama, että oliko siellä ruokaa vai ei. Minä vaan_en_osaa rytmittää tuollaisissa kohdissa sitä valssia oikein, jonka seurauksena Heka täysin ymmärrettävästi pudottaa riman. Sain sen valssin kuitenkin kaiken hien ja tuskan jälkeen rytimitettyä oikein ja Hekakin kääntyi oikein nätisti. Miksi, oi miksi se on NIIN vaikeaa? Sama kun on toistunut vastaavissa kohdissa aikaisemminkin. Kuitenkin kaksi viikkoa sitten ne rimat pysyi ylhäällä, joten mene ja tiedä.
Siinä oli pitkästä aikaa vähän tarkemmin selitettyä agilityraportaasia. Enemmän saisi irti, jos vain jaksaisi pyytää jonkun videoimaan omia räpellyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti