Blogi tuntuu toisinaan jäävän toissijaiseksi. Kuinkakohan monta kertaa olen alkanut tätäkin tekstiä kirjoittamaan?!. Se on roikkunut luonnoksissa ties kuinka kauan. Milloin mistäkin syystä.
No kuitenkin Hekan kanssa eleltiin aika lailla löysin rantein Voitolla Yöhön!-ohjelman jälkeinen viikko. Viime ja tällä viikolla ollaan palailtu takaisin harrastusrintamalle, vaikka itselläni motivaatio tavoitteellisen tekemisen suhteen on aika nollassa tällä hetkellä. En jaksa edes miettiä mitä pitäisi treenata, sillä lista on ylipitkä.
Aksavalmennuksissa ollaan kuitenkin käyty ihan normaalisti. Joskin edellisellä viikolla tällä kartturilla oli toisinaan pallo ihan hukassa enkä edes muista, milloin olen viimeksi joutunut kesken radan kysymään valmentajalta ohjeita. Heka oli ihan liekeissä, kuten nyt aina. Ko.viikon rata oli melkoista hapotusta jaloille, mutta sen pystyi handlaamaan ihan vaan takaaleikkauksilla, sokkareilla ja valsseilla.
Tämän viikon tiistaina meitä valmensi Julian sijasta koulutosohjaaja-harjoittelija Iina. Radalla oli eräästä Tiian valmennuksesta napattu kohta 7.esteeltä (joka oli muuri) aina esteelle numero 22 asti. Linkitän tähän ko.Tiian valmennuksesta videon, jotta asiasta pääsee edes jollakin lailla käsitykseen mistä oikein oli kysymys. Videolla se alkaa siis muurilta ja jatkuu ennen puomia olevalle aidalle.
Ainoa ero meidän kohdalla oli se, että A:n sijasta juostiin tällä kertaa sen alla oleva putki. Muuten menin aikalailla samoilla ohjauksilla kuin tuolloin helmikuussa.
Tänä syksynä olen huomannut suuren eron meidän yhteidessä tekemisessä. Sen kertoo jo se, että ollaan juostu näissä valmennuksissa ihan viimeiselle esteelle saakka. Ei välttämättä puhtaasti, mutta kuitenkin pienillä virheillä ja keväällä päästiin tuskin kymmentä estettä pidemmälle kun homma tuntui tökkivän. Tosin tämän viikon valmennuksessa Hekan vire meni totaalisesti yli. Se roiski keinun kerta toisensa jälkeen ja vaikka Julian kehotuksesta huolimatta tehtiin keinu erikseen saalispalkalla, ei Heka noteerannut siihen mitenkään. Lopussa tyyppi ei ottanut lelua ollenkaan suuhunsa. Meni yli. Mene ja tiedä sitten onko sillä vaikutusta asiaan, että pääsen töistä aina 15.30 ja käytännössä vain käyn kotona, pakkaan pikaisesti treenikassin, otan koiran ja lähdetään Haukkuvaaraan. En käytännössä ehdi Hekaa edes kunnolla lenkittämään kuin vasta paikanpäällä lämmittelylenkillä,
Oli miten oli, niin se ei mieltä alenna kun noin yleisesti treenit sujuu ja Hekan kanssa on upeaa saada tehdä asioita.
Ja näin lopuksi vielä ilmoitusluontoista asiaa. Hekaa voi tulla moikkaamaan tämän viikon lauantaina, eli 24.10 Jyväskylän Seppälän Musti & Mirri-myymälään klo. 12.00-14.00.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti