Meille tarjoutui tsäänssi käydä Julian valmennuksessa eilen ja tottakai siihen mahdollisuuteen sitten tartuttiin. Radalla oli 29 estettä ja se oli muunnelma Mika Moilasen kisaradasta.
Noin järjellä ajateltuna radassa ei pitänyt (huom! PITÄNYT) olla meille mitään ylitsepääsemättömän vaikeaa, mutta kuitenkin sieltä löytyi useampikin ns. "ansa" tai kohta jossa vaadittiin paljon oikeanlaista rytmitystä. Me oltiin ihan hakoteillä. Molemmat. Ei päästy alussa edes kolmea estettä pidemmälle kun tuo 3 aidan välistäveto-hässäkkä oli tuollaisen valoakin nopeamman eläimen kanssa yhtä helvettiä. Nämä on meille aina vaan vaikeita juttuja. Pitäisi varmaan vaan treenailla entistä enemmän välistävetoja kun on kova vauhti päällä. Tuossakin Heka kerkesi räjäyttää 120 silmään kun se tykitti suorasta 2.putkesta ulos kuin kanuunankuula. Julian käskystä kuitenkin käänsin enempi selkää kohti seuraavaa estettä (se kuuluisa egyptiläinen) ja kyllähän nuo välistävedot sitten onnistuivat. Jotenkuten. Pituuden jälkeen ja 7.aidan väliin sokkari, mutta sitten toinen hämmmentävä hetki kotettiin kun lähdettiin kepeille. En osannut yhtään rytmittää tuota sisäänmenoa ja Heka haki joka kerta joko toiseen tai kolmanteen väliin. Voi piru vieköön. Keppien perään tein persjätön, mutta sitten hukkasin koiran ja takaakierron sijasta 10.aita mentiin sitten edestä. Ihan hyvä ratkaisu tuolla ohjauksella.
Kyllä siis ihan suoraan sanoen potutti. Rytmitys oli niin pielessä kuin olla ja voi eikä se kyllä parantunut huimasti kun treenattiin toisen kerran. Heka oli ihan ylivireessä ja Juliakin sanoi että sitä on turha yrittää enää edes laskea. Jo pelkästään lähdössä pysyminen oli pienelle villaeläimelle ihan kamalan vaikeaa. 18.aidalle tehdyssä saksalaisessakin olin ensin törmätä koiraan. Se oli ihan nanosekunneista kiinni. Loppurata 19.aidalta 29 asti oli koko treenin varmasti sujuvin osuus, vaikka omat jalat oli ihan jossain muualla. Jotenkin jäi taas semmoinen fiilis että kuka sitä rataa siellä taas oikein suoritti? Minä vai Heka? Kumpi teki kumman duunit?
No oli siellä kuitenkin paljon positiivistakin, putkiin irtoamiset (myös pimeisiin) oli hyvät, samaten sylkkäriohjaus 13.putkeen sekä keinun kontakti. Bueno. Silti kuitenkin mietityttää koko touhu ylipäätään kun tässä kuitenkin kisakautta käynnistellään. Normaalisti mehän oltaisiin jo paljon paremmassa kuosissa, mutta Jimin vuoksi ei ole oma jaksaminen oikein tahtonut riittää kuin tekniikan hinkkaamiseen. Ei niinkään pidempään ratatreeniin. Ollaan käytännössä about kuukauden verran myöhässä aikataulusta, mutta en aio ottaa siitä stressiä.
Tulipas tylsää tekstiä, mutta väsyttää ja koko treenin ajatteleminen ahdistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti