Koirailuviikko - osa 1

Hehkutin jo sunnuntaina instastoryssa, että tämä viikko on lähestulkoon täynnä pelkkää koirailua. Ihan ei sentään minuutti -tai tuntiaikataululla mennä, mutta kyllä sekin aika vielä koittaa. Kevät sekä tuleva kesä on meille sitä kulta-aikaa harrastaa, reissata ja kilpailla.

Yksi varma kesän merkki lisää on se, että Sykekin pääsi viime lauantaina näyttelypuuhkastaan eroon. Alunperin oli tarkoitus pitää sitä turkkia pidempään, mutta toukokuun ensimmäinen lämpöaalto muutti suunnitelmia. Plus Syke alkaa olla siinä iässä, että se jokaiselle villakoiralle tietyssä ikävaiheessa iskevä takkukausi olisi ollut ihan kohta käsillä. Pieniä takunalkuja meinaan tuli jo turkkia ajellessa vastaan. Ihan näön ja "tyttömäisyyden" vuoksi jätin jalkoihin pallot.

Viikon koirailuihin mahtuu ylivoimaisesti eniten agilitya. Maanantaina seuramme järjesti hallilla epikset, missä itse tuomaroin ensin mölliluokan ja sen jälkeen kävin kahdesti juoksemassa Hekan kanssa kilpailevien radan kenraaliharjoituksena. 2.lk:n tasoinen hyppyrata oli oikein virtaava, pienillä kikkailuilla höystettynä. Siinähän kävi sitten niin, että otettiin Hekan kanssa MURSKAVOITTO miniluokassa ajalla -27,60 s! Kyllä muuten pisteli 10-vuotias feikkiveteraani menemään sellaista kyytiä että huhhuh. Hyvillä fiiliksillä skabaillaan täällä Jyväskylässä äitienpäivänä.

Tiistaille olin varannut Hekalle kropan tsekkausajan Marjolle. Syystä että Syke juoksi viime viikon loppupuolella sen kylkeen sillä seurauksella, ettei Heka suostunut seuraavana päivänä ravistelemaan kunnolla. Huomaa, että minulle itselleni on jäänyt pelko persiiseen kaikista noista loukkaantumisista yms. Hekan asiat eivät olleet lainkaan huonosti. Päinvastoin. Ottaen huomioon pitkään jatkuneet suolisto-ongelmat ja sen tammikuun loukkaantumisen, oli enemmän kuin positiivinen yllätys kuulla myös Marjon suusta se, että kuinka paljon paremmassa kunnossa tuo koira on nyt. Oikeanlainen ruokavalio, treenialustan vaihto luonnolliselle kivituhkalle sekä ennen kaikkea kevään uimalakäynnit ovat tehneet ihmeitä. Minulla on terve, lihaksikas ja hyvinvoiva koira. 

Heka saakin nyt oikeastaan koko loppuviikon ennen sunnuntaita vain olla ja palautua hoidosta.

Sopiva ruokavalio on itseisarvo

Koirien ruokinta. Mikä tunteita kuumentava aihe. Itse olen useasti joutunut muuttamaan käsityksiäni koirien ruokinnasta, Hekan suolisto-ongelmien myötä osittain pakon sanelemana. Heka innoittikin minua kirjoittamaan tämän blogitekstin, joka on "muhinut" luonnoksissa jo pidempään. Olen varautunut, että tästä(kin) tulee sanomista. 

Vertailin omaksi huvikseni Savon ja erään toisen koiranruokamerkin raaka-ainesisältöjä.

Pronature Holistic - viljaton ankka & appelsiini

Klikkaa kuvaa isommaksi

Tarkoitukseni ei ole millään tasolla sanoa, että yllämainittu ruoka olisi jotenkin huonoa. Silti mieleen herää kysymys: Ovatko kaikki nuo raaka-aineet oikeasti tarpeellisia? 

Dagsmark Petfood Oy - Savo

Olen tässä kevään aikana keskustellut paljon suolistollaan oireilevien ja närästysalttiiden koirien omistajien kanssa. Jokainen heistä on tehnyt saman havainnon kuin minä. Mitä yksinkertaisempi raaka-ainesisältö on, sitä paremmin koira pystyy sen hyödyntämään ja voi hyvin. Varsinkin Hekan suolisto on Savon myötä kokenut melkoisen mullistuksen. Heka ei ole koko elämänsä aikana syönyt näin pitkään nappulaa ilman, että ilmenisi vatsan löysyyttä tai närästykseen viittaavaa oireilua. Poislukien se viime vuoden lopulla suoliston tilanteen nollannut allergianappula. Uskon todella vahvasti siihen, että syy on Savon yksinkertaisissa ja puhtaissa raaka-aineissa. Kotimaisuutta tietenkään unohtamatta.

Monille koiranomistajille tulee jossain vaiheessa se hetki, että sitä alkaa pohtimaan onko se kuivaruoka x sille omalle koiralle riittävän hyvä vaihtoehto. Jos juuri se oma koira voi hyvin vaikkapa nyt sillä hauhau:lla tai lupalla, miksi sitä pitäisi lähteä vaihtamaan? Koska kaikkitietävä facebook sanoo niin? Koska joku ruokintaguru toteaa, että tapat koirasi jos jatkat ko.ruualla? Tärkein mittari on mielestäni juuri se oma koira, jota pitäisi katsoa ja kuunnella. Sama asia liittyy myös lisäravinteisiin. Koirille syötetään usein hirveitä määriä sinkkiä ja kaikenmaailman vitamiineja suoraan purkeista, onko sekin kaikki ihan tarpeellista? 

Hekan ruokavalio kaikessa yksinkertaisuudessaan sisältää tottakai Savoa, mutta myös kypsennettyä kanan -ja kalkkunanlihaa, Nutrolin-öljyä ja ruusunmarjarouhetta. Ei muuta. Myönnän, että olen ennen ollut itsekin melkoinen "purkeista syöttäjä", mutta jouduin viime vuonna rankallakin kädellä miettimään millä tavoin koirani voi jatkossa hyvin. Alkuun tottakai pelkäsin sitä, että riittääkö noinkin yksinkertainen ruokavalio pitämään Hekan voinnin hyvänä. Nyt 2½ kuukautta myöhemmin voin sanoa pelkoni olleen täysin turhaa. 

Karsin kaikki teolliset lisäravinteet pois ja otin niiden tilalle luonnollisen ruusunmarjarouheen. Nutrolinia Heka on syönyt jo useamman vuoden ajan todella hyvällä menestyksellä, sen pois jättäminen ei ole tullut eikä tule kysymykseenkään. Se on ainoa öljy, minkä Heka pystyy hyödyntämään. Suomalaista laatua sekin.

Mikä tässä nyt oli pointtina? Se, että koiralle sopivan ruokavalion tulisi olla itseisarvo. Ei minkään muun.

Syke on nyt virallisesti agilitykoira

Näyttelyt on (ainakin toistaiseksi) näytelty, näyttelyremmi on heitetty nurkkaan ja Syke on päässyt tällä viikolla ihan virallisesti aloittamaan agilityn. Treenaamme JATin pentukurssilla viikottain ja lisäksi Sykkeellä on vielä toukokuun ajan puolitettu paikka Haukkuvaarassa.

Näin alussa pääpaino on tottakai agilityyn suuntaavissa harjoitteissa, ei niinkään esteosaamisessa, vaikka joitakin esteitä toki tullaan harjoittelemaan. Ensimmäisissä treeneissä tutustuttiin suoraan putkeen sekä opeteltiin mm. erilaisia eteenlähetyksiä lelupalkalle ohjaajan liikehäiriöllä höystettynä. Alkuun Syke ei lainkaan nähnyt itse putken suuta, sillä oli kova kiire minun perääni kouluttajan pidellessä sitä hihnasta. Nopeasti se oikea reitti löytyi ja lopuksi Syke juoksi putkea edestakaisin kuin tuulispää. Mitä tulee itse leikkimiseen, niin Syke on erittäin vietikäs eikä se anna ohjaajan liikehäiriön häiritä itseään. Kotiläksynä tullaan harjoittelemaan paikallaoloa sekä eteenlähetyksiä enemmän ruokapalkalla. Tuo lelu itsessään nostaa vireen melkoisin sfääreihin.

Tänään siirryttiin sitten Haukkuvaaraan, missä jatkettiin putkiharjoituksia. Suoran putken kanssa meni jo niin hyvin, että pystyttiin kääntämään putki puoliksi mutkalle. Plus minä siirryin jo ohjaamaan enkä ollut lelun kanssa palkkaamassa putken suulla. Ihan en tämmöistä edistymistä odottanut, mutta Syke fokusoi suoraan putkeen ja minä ihan oikeasti jo kerroin sille minne mennään. Tämä tuntuu aina yhtä hienolta, kun lähtee kouluttamaan uutta koiraa. Lisäksi aloitimme takaakiertojen harjoittelun naksuttelemalla, jonka senkin Syke tajusi hetkessä. Hieman se oli jo väsyksissä tuossa vaiheessa, sillä olimme hetkeä ennen tehneet apparin avustuksella hyppytekniikkaa. Lopuksi Syke tutustui vielä keinuun, erityisesti sen heijaamiseen. Taina piteli keinun alastulopäätä alhaalla ja Syke sai omaan tahtiin käydä nostamassa siihen etutassujaan, jolloin siihen tuli pientä liikettä. Ihan inasen verran Sykettä jännitti, kun tassujen alla liikahti, mutta nopeasti se kokosi itsensä ja totesi ettei tämä sen kummempi juttu ole.

Myös Heka kävi alkuviikosta treenaamassa, kun otin sen hallille mukaan ennen oman koulutusvuoroni alkua. Olen nyt ottanut sille projektiksi muistutella kontakteja, sillä meidän kisat tuntuu kerta toisensa jälkeen kaatuvan nimenomaan niihin. Omapahan on mokani, kun en ole niitä järjestelmällisesti pitänyt yllä. Toivottavasti tilanne nyt edes hieman korjaantuisi. Huomaa, että motivaatiota treenaamiseen on ihan eri moodilla nyt, kun halli on lähes naapurissa.

Tervetuloa meidän youtube-kanavalle

Seuraajien toiveisiin on vastattu. Meidän youtube-kanava muutti vapun kunniaksi muotoaan. Sisältöön saatte edelleen vaikuttaa. Minulla on itselläni jo useita ideoita odottamassa, mutta jos mieleen tulee jotakin toteuttamisen arvoista, heitä rohkeasti kommenttia tai viestiä vaikka ig:ssä.

Eloa & Sykettä Eläinystäväni-messuilla

Kaupallinen yhteistyö - Showlink Oy

Aloitin tämän tekstin kirjoittamisen ja editoimisen junassa kotimatkalla, mutta sitten iski väsymys ja jatketaan se loppuun sitten näin rauhallisesti kotona.

Matkaan lähdimme lauantaina ensimmäisellä junalla ja heti Pasilaan päästyämme paineltiin suoraan messukeskukseen. Bloggaamiseen ja sisällöntuotantoon liittyvä yhteistyömme jatkui Showlinkin kanssa, mihin yhdistettiin luonnollisesti myös nämä messut. Heka esiintyi messuilla molempina päivinä ja Syke osallistui sunnuntaina Royal Canin-pentunäyttelyyn. Meillä oli Jyväskylän tapaan myös oma osasto. missä ihmiset saivat käydä ohjelmien välillä moikkaamassa koiria sekä juttelemassa. Osasto oli mielestäni nyt sopivamman kokoinen kuin Jyväskylässä, pienempi ja "tiiviimpi" jolloin kävijät kiinnittivät siihen huomiota mielestäni paremmin.

Samaan aikaan eläinystävänimessujen kanssa järjestettiin myös lapsi -ja hupiconmessut sekä outlet-expo.

Hekan esitys lauantaina oli vasta klo 14.00, joten ehdittiin sitä ennen hyvin kierrellä messualueella. Heti ensitöiksi suunnistettiin Dagsmark Petfood Oy:n ständille, missä päästiin vihdoin ja viimein tapaamaan sen toimitusjohtajaa + meitä useamman vuoden ajan FitDogin toimesta sponsoroinutta Lauraa. Oli ihan mahtavaa käydä ihan livenä antamassa palautetta siitä, kuinka hyvää ruokaa tuo kotimainen Savo on Hekalle ollut. Heka esiintyi messuilla myös sunnuntaina, jonka myös Laura kävi katsomassa. Se on minulle itselleni se the moment, kun pystyy ihan konkreettisesti näyttämään koiriani tukeville yhteistyötahoille meidän osaamista. Saatiin Lauralta kotiinviemisiksi 4 kiloa lisää Savoa sekä Sykkeelle 2 kiloa Hämettä. Enemmänkin olisi annettu, mutta junalla matkustamisen vuoksi määrä piti pitää rajallisena.

Yövyttiin Sokos Hotelli-Pasilassa, jonne päästyämme koirat söivät sekä painelivat unille. Hyvä kun sain ne vielä iltalenkille herätettyä. 

Sunnuntaina oli edessä Sykkeen toinen pentunäyttely. Kehä alkoi jo klo 10.00 mutta ennen Sykettä oli muutama muu rotu, joten saatiin nukkua pidempään ja käydä rauhassa aamupalalla. Tuomarina oli Leni Finne, josta olin kuullut etukäteen pelkkää hyvää eikä kyllä yhtään turhaan. Hän käsitteli koiria kauniisti ja hänellä oli jopa lelu mukana, jota hän näytti jokaiselle pennulle. Syke oli oikein reipas ja käyttäytyi hyvin. Ainoastaan hampaita katsoessa Leni totesi "oho", mutta sehän nyt oli odotettavissa. Hänen mukaansa alapurenta ei ole lainkaan paha, piti jopa mahdollisena että se voi hyvinkin korjaantua.

Arvostelukin oli oikein hyvä ja sillä irtosi luokkavoitto.

"Riittävät mittasuhteet. Sopiva luusto. Tässä vaiheessa alapurenta. Hyvät, tummat silmät. Oikein kiinnittyneet korvat. Riittävä kaula ja eturinta. Hieman lyhyt olkavarsi. Oikean mallinen rintakehä. Hieman jyrkkä lantio. Aavistuksen alas kiinnittynyt häntä. Kaunis, punainen väri. Oikea askelpituus"

Erityisesti mieleeni jäi Lenin kommentti kehän jälkeen: "se alapurenta ei tämän koiran mahtavaa luonnetta pois vie."  Pakko kyllä sanoa että olen kuvitellut näyttelytuomarit ihan erilaisiksi, joten tästä jäi kyllä enemmän kuin hyvä mieli. Sanoin vielä Lenillekin, että kokemus oli oikein mahtava sekä minulle, että koiralle.

Hekan esitykset noudattivat samaa kaavaa kuin Jyväskylässä. Ei siihen tarvita sanoja. Heka on niin varma tekijä, että sen kanssa voi mennä ja tehdä kaikkea vaikka ihan kylmiltään. Kun meidän osuus messujen osalta oli paketissa, pisteltiin osasto purkukuntoon sekä käveltiin aivan järkyttävän tavaramäärän kanssa junalle. Onneksi äitini oli mukana "assarina", muuten olisi voinut itku päästä. No ei sentään, rakkaudesta lajiin. Ja koiriin.

Olipa kyllä kaiken kaikkiaan ihan huippumahtava viikonloppu. Tavattiin paljon myös meidän seuraajia ja ne on minulle itselleni ihan erityisiä hetkiä. Te olette yksi syy siihen, miksi tämä on niin siistiä. Kuvasin koko viikonlopun ajalta niin valokuva, -kuin videomateriaalia ja tulette saamaan myöhemmin tällä viikolla videokoosteen katsottavaksi. Yhteistyömme Showlinkin sekä messujen suhteen saa jatkoa myös ensi vuonna, katsotaan mitä silloin keksitään. Hyvin rullannutta yhteistyötä on ilo päästä jatkamaan.

Kiitos ja kumarrus.

WAO-epikset & laseterapia

Edelliseen viikkoon tuli sitten kertalaakista muutoksia suunnitelmiin. Tärkeimpänä se, että Sykkeen piti aloittaa nuorten koirien agilityvalmennus Haukkuvaarassa, missä meillä on jaettu ryhmäpaikka tämän ja toukokuun ajan. Maanantain pentutreffien jälkeen minulle nousi liki 38 asteen kuume ihan ykskaks ja vietin aikaani pääasiassa sängynpohjalla perjantaihin saakka. Halu parantua oli kova, sillä lauantaina meillä oli peräti neljä starttia juostavana Marin ja Hipun WAO-tukiepiksissä.

Koska kuumetta ei enää perjantai-iltana eikä lauantai-aamuna ollut, uskallettiin lähteä kisaamaan.

Gamblers, Tunnels, Power & Speed sekä Slalom. Nämä eivät olleet siis mitkään perinteiset epikset ja pakko kyllä myöntää, että noita edellämainittuja luokkia saisi järjestää enemmän. Ne tuo kivasti vaihtelua ja mietittävää niihin tavallisiin aksaratoihin. Kyllähän Hekassa vielä se tauko näkyi ja iso kenttä saa sen kirjaimellisesti "repeämään" liitoksistaan. Tuntumaa kuitenkin saatiin ja napattiin sitten vielä voitto Power & Speed-radalla sekä 2.sijat Gamblersissa ja Tunnels-luokassa ja 3.sija Slalomissa. Minulle tämä kisaformaatti ei ollut entuudestaan vieras, sillä vuonna 2016 voitin agilityn olympiakultaa bordercollie Luxilla ja pronssia Hekan kanssa juuri näillä radoilla.

Palkintoihin oli todellakin panostettu. 20 euron ilmoittautumismaksu kertaantui lähes viidesti. Saatiin mm.Hurtan tuotteita sekä herkkuja.

Maantaina käytin Hekan AlmaVetissä laseroitavana. Olen tänä vuonna entistäkin tarkempi ja tiukempi siitä, että pidän sen lihashuollosta -ja kunnosta erityistä huolta sekä annan reippaasti enemmän aikaa palautua kisoista ja treeneistä. Heka sai laserannokset niskaan sekä molempiin olkavarsiin. 

Heka ei nyt tule tekemään ennen viikonlopua oikeastaan mitään muuta, kuin vetämään lonkkaa. Sen sijaan nyt keskityn siihen, että Syke olisi valmis viikonlopun koitokseen.

Nähdään viikonloppuna Helsingissä!

Kaupallinen yhteistyö - Showlink Oy

Team Eloa & Sykettä pakkaa kimpsunsa sekä kampsunsa loppuviikolla ja suuntaa kohti Helsinkiä sekä Eläinystäväni-messuja!

Viime kuun Kids & Pets lapsi -ja lemmikkimessujen tavoin koostan tähän samalla tavalla myös Helsingin messujen ohjelman meidän osalta. 

Heka esiintyy Royal Canin-areenalla molempina päivinä: Lauantaina 21.4. klo 13.30-14.00 ja sunnuntaina 22.4. klo 14.00-14.30. Helsingissä tullaan näkemään sama ohjelmakokonaisuus kuin Jyväskylässä ja esityksemme kantaa nimeä:

Tiina & kääpiövillakoira Heka: "Meil on tää juttu joka kestää."

Syke sen sijaan osallistuu toiseen pentunäyttelyynsä sunnuntaina 22.4. ja se on kehässä arvioitavana n. klo 11.15-11.30. Syke on kuitenkin mukana mestoilla jo lauantaina, vaikka sillä ei mitään erityistä ohjelmaa silloin ole.

Meillä on näilläkin messuilla oma osasto, joka kantaa blogin ja facebookin mukaisesti nimeä Eloa & Sykettä. Osastomme löydät numeroyhdistelmällä 3n38. Sinne meitä voi tulla moikkaamaan koko viikonlopun ajan esitysten ja pentunäyttelyn välissä. Koiria saa (luvallisesti) rapsutella ja muutenkin voi kysellä sekä jutella mitä nyt mieleen juolahtaa. Noin 20 minuuttia ennen Hekan esityksiä pyrin kuitenkin rauhoittamaan tilanteen täysin valmistautumisajan puitteissa.

Teen edelleen sisällöntuottamiseen ja bloggaamiseen liittyvää yhteistyötä itse messujen sekä tietysti Showlink Oy:n kanssa. Koska Jyväskylän messuihin liittyen seurattiin aika paljon meidän valmistautumista itse koitokseen, nyt keskitän akut, patterit ja powerit itse viikonloppuun. Pyrin päivittämään mm.instaa ja facea enemmän reaaliajassa + aion kuvata koko reissusta myweekend-tyyppisen videon. Jäiks.

Ei kai tässä muuta sen ihmeellisempää. Syke menee vielä torstaina kenraalitreeneihin sekä perjantaina kasvattaja pesee ja trimmaa sen. Heka sen sijaan kävi tänään laseroitavana ja se tulee chillaamaan melko varmasti lähtökuoppiin saakka.