torstai 3. toukokuuta 2018

Syke on nyt virallisesti agilitykoira

Näyttelyt on (ainakin toistaiseksi) näytelty, näyttelyremmi on heitetty nurkkaan ja Syke on päässyt tällä viikolla ihan virallisesti aloittamaan agilityn. Treenaamme JATin pentukurssilla viikottain ja lisäksi Sykkeellä on vielä toukokuun ajan puolitettu paikka Haukkuvaarassa.

Näin alussa pääpaino on tottakai agilityyn suuntaavissa harjoitteissa, ei niinkään esteosaamisessa, vaikka joitakin esteitä toki tullaan harjoittelemaan. Ensimmäisissä treeneissä tutustuttiin suoraan putkeen sekä opeteltiin mm. erilaisia eteenlähetyksiä lelupalkalle ohjaajan liikehäiriöllä höystettynä. Alkuun Syke ei lainkaan nähnyt itse putken suuta, sillä oli kova kiire minun perääni kouluttajan pidellessä sitä hihnasta. Nopeasti se oikea reitti löytyi ja lopuksi Syke juoksi putkea edestakaisin kuin tuulispää. Mitä tulee itse leikkimiseen, niin Syke on erittäin vietikäs eikä se anna ohjaajan liikehäiriön häiritä itseään. Kotiläksynä tullaan harjoittelemaan paikallaoloa sekä eteenlähetyksiä enemmän ruokapalkalla. Tuo lelu itsessään nostaa vireen melkoisin sfääreihin.


Tänään siirryttiin sitten Haukkuvaaraan, missä jatkettiin putkiharjoituksia. Suoran putken kanssa meni jo niin hyvin, että pystyttiin kääntämään putki puoliksi mutkalle. Plus minä siirryin jo ohjaamaan enkä ollut lelun kanssa palkkaamassa putken suulla. Ihan en tämmöistä edistymistä odottanut, mutta Syke fokusoi suoraan putkeen ja minä ihan oikeasti jo kerroin sille minne mennään. Tämä tuntuu aina yhtä hienolta, kun lähtee kouluttamaan uutta koiraa. Lisäksi aloitimme takaakiertojen harjoittelun naksuttelemalla, jonka senkin Syke tajusi hetkessä. Hieman se oli jo väsyksissä tuossa vaiheessa, sillä olimme hetkeä ennen tehneet apparin avustuksella hyppytekniikkaa. Lopuksi Syke tutustui vielä keinuun, erityisesti sen heijaamiseen. Taina piteli keinun alastulopäätä alhaalla ja Syke sai omaan tahtiin käydä nostamassa siihen etutassujaan, jolloin siihen tuli pientä liikettä. Ihan inasen verran Sykettä jännitti, kun tassujen alla liikahti, mutta nopeasti se kokosi itsensä ja totesi ettei tämä sen kummempi juttu ole.


Myös Heka kävi alkuviikosta treenaamassa, kun otin sen hallille mukaan ennen oman koulutusvuoroni alkua. Olen nyt ottanut sille projektiksi muistutella kontakteja, sillä meidän kisat tuntuu kerta toisensa jälkeen kaatuvan nimenomaan niihin. Omapahan on mokani, kun en ole niitä järjestelmällisesti pitänyt yllä. Toivottavasti tilanne nyt edes hieman korjaantuisi. Huomaa, että motivaatiota treenaamiseen on ihan eri moodilla nyt, kun halli on lähes naapurissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti