Kun vihdoin ja viimein aletaan pääsemään normaaliin elämään sekä harrastusrytmiin kiinni, kaikessa tapahtuukin yhtäkkiä täyskäännös. Näin on käynyt tänä vuonna valitettavan usein ja niin myös tällä(kin) kertaa. Tai no, ehkä pitäisi kuitenkin olla iloinen että kyse ei ole sentään elämästä ja kuolemasta. Mutta kyllä se kirpaisee kun hetkessä kaikki on taas yhtä stressiä ja huolta.
Kiinnitin jo sunnuntaina jonkin verran huomiota Hekan käytökseen, jolloin se ei ravistellut itseään täydellä voimalla. Mielessäni kävi heti, että ehkä sen niska on jotenkin jäkissä kun viime viikolla on kuitenkin esiinnytty kahdesti ja treenattu. Hieronnan aikana ei ilmennyt mitään normaalista poikkeavaa, joten en asiasta liiemmin huolestunut. Kunnes sitten eilen ravistelu hieman lisääntyi, mutta edelleenkään Heka ei tehnyt sitä ollenkaan normaalisti. Joskus se on vastaavalla tavalla ravistellut itseään, jos korviin on päässyt kasvamaan hieman pidempiä karvoja. Näppäränä ajattelin samantien tarkistaa ne korvat, nyppiä korvakarvat ja laittaa lopuksi molempiin puhdistusainetta.
Jo ensimmäistä karvarantua ulos vetäessäni mukana tuli tummanruskeaa, kuivuneen oloista eritettä ja mitä enemmän sain karvoja nypittyä, sen enemmän sieltä tuli ryönää ulos. Putsatessa tuppeloon tarttui vielä vähän lisää kuraa ja Heka kävi iltaa kohden vaisummaksi sekä selvästi kipeän oloiseksi. Viestittelimme Suvin kanssa ja rimadylin voimalla pystyttiin odottamaan tähän aamuun saakka, kunnes Teppo saisi konsultoitua Hekan ropelit. Onhan se Teppo kuitenkin oikea velho korvasairauksissa.
Minulla oli asiasta omat epäilykseni ja aavistukseni, että mistä oikein on kysymys. Teppo sitten vahvisti, että olin osunut täysin oikeaan. Koska Hekalla on ollut poikkeuksellisen pitkään ongelmia suoliston kanssa (ensin ruokavalio-ongelmat, sittemmin suolistotulehdus ja viimeisimpänä se ripuli -ja oksennustauti), sen elimistöstä ovat lähes kaikki hyvät bakteerikannat tuhoutuneet ja se on saanut hiivan repeämään liitoksistaan, joka on pesinyt oikeaan korvaan sekä vasemman etu -ja takajalan varvasväleihin. Liika hiiva ei ole koskaan hyvästä ja siinä on myös syy sille, että miksi ruoka ei odotetulla tavalla Hekaan tartu. Eihän se tartu, jos joku siellä sitä jarruttaa. Se jarruttaja on kirottu hiiva ja se täytyy nyt saada häädettyä Hekan elimistöstä. Tepon ottama mikrobinäyte antoi viimeisen vahvistuksen sille, että kyseessä todellakin on hiiva.
Hoitona on nyt 10-14 päivän korvatippakuuri, jonka aikana korvakäytäviä huuhdellaan lisäksi 2-3 kertaa viikossa Otoclean-liuoksella. Vaan ei tämä vielä tähän pääty, vaan Hekaa myös pestään 2 kertaa viikon välein Malaseb-shampoolla ja sen ruokavaliota buustataan maitohappobakteereilla. Paraneminenhan lähtee suolistosta ja kun tilanne siellä saadaan kohenemaan, vaikuttaa se automaattisesti kaikkeen muuhunkin. Kaapissa on myös jäljellä Anicolin boulardii-valmistetta joka on todettu hyväksi valmisteeksi hiivan häätämisessä, joten sitä laitetaan nyt tästä illasta eteenpäin iltaruuan sekaan. Kontrolli on tippakuurin lopussa ja nyt jos koskaan oikeasti toivon sitä, että tilanne on siihen mennessä rauhoittunut. Muutoin Hekalla on mahdollisesti edessään korvakäytävän video-otoskopia. Eli tähystys. Hekaa on jouduttu rauhoittamaan kuluneen vuoden aikana kolmesti ja ihan jo sen vuoksi toivon, ettei tähystystä jouduta tekemään. Toki jos tilanne ei rauhoitu ja muuta vaihtoehtoa ei ole, tietenkin se tehdään. Mutta siitä lähdetään, että tämä hoitosuunnitelma riittää saamaan hiivan kuriin ja korvan kuntoon. Vasen korva oli erittäin siisti ja puhdas kuin mikä.
Heka oli klinikalla aivan ihmeissään, kun Suvi ei ollut sitä tutkimassa. Suvihan ohjasi meidät samantien Tepolle, kun hänellä on se paras osaaminen korviin liittyvissä ongelmissa. Kun Heka yhdessä hetkessä kuuli Suvin äänen oven takaa, se terästi korviaan ja meni häntä pystyssä ovelle. Sitten kun sieltä tulikin Teppo, Heka veti liinat kiinni ja peruutti tuolin alle. Homma kuitenkin hoitui hyvin ja hienosti Heka antoi Tepon ottaa korvasta näytteen yms.
Mitäpä tähän nyt voi enää muuta sanoa? Harmittaa.
