perjantai 18. toukokuuta 2018

4 kiloa täyttä elämäniloa

Syke täyttää aivan lähipäivinä 9 kuukautta ja sain facebookin kautta toiveen, että olisi kivaa pitkästä aikaa lukea millaista meidän arki on nykyään. Oikeastaan asia ikään kuin "unohtui", sillä kaikki tuntui etenevän nopeasti ja omiin odotuksiin nähden helpommin. Syke ei ole enää mikään pikkupikkupentu, vaan miltei jo sukukypsä tyttönen. 

Ylivoimaisesti eniten kysellään siitä, että miten Heka ja Syke tulevat nykyään keskenään toimeen. Voin kertoa, että oikein hyvin. Hekalta on jäänyt sekin natseilu pois, ettei se enää jaksa välittää vaikka Syke leikkii itsekseen sisällä. Jotenkin tuntuu siltä, että nuo koirat ovat kumpikin päässeet toistensa tavoista sekä piirteistä perille ja ne kunnioittavat toisiaan näiltä osin. Ulkona tykkäävät juosta kuin arojänikset toistensa perässä, mutta tässä on vielä Sykkeellä hieman opeteltavaa, ettei kaverin kylkeen noin vaan tulla ja taklata. Onneksi Heka osaa antaa tästä sille "palautetta" ja perille on kyllä mennyt. Ylipäätään olen erittäin tyytyväinen siihen, että kuinka nopeasti Heka sitten lopulta hyväksyi Sykkeen osaksi porukkaa. Minä nimittäin ajattelin, että vasta nyt oltaisiin siinä tilanteessa mutta se tapahtui jo paljon aikaisemmin. Lisäksi minusta tuntuu siltä, että Hekakin on voinut "henkisellä" tasolla paremmin kun se sai lajitoverillista seuraa.

Eikä Hekaa liiemmin kiinnosta, vaikka nykyinen lajitoveri onkin narttu. Käsittämätöntä. 


Mitä tulee sisäsiisteyteen, niin tämä oli Hekan lisäksi se asia jonka kuvittelin vievän hurjasti aikaa. Sykehän on alkutalven pentuja ja kun se oli ollut meillä yhden päivän, satoi ensilumi maahan. Eihän sinne kylmään maahan ole kiva kyykätä, ajattelin minä. Syke sen sijaan oli toista mieltä. Sisällä sillä oli sitten käytössä sellainen kengille tarkoitettu kurakaukalo, missä oli pissa-alusta ja uskokaa tai älkää...matot saivat olla rauhassa koko ajan! 

Jos en syystä tai toisesta ennättänyt viemään Sykettä ulos, se meni aina sinne kaukaloon ja teki hätänsä sinne. Tästä kiitos kuuluu tottakai kasvattajalle, joka oli jo ennen Sykkeen kotiutumista opettanut pentua tekemään tarpeensa tarvittaessa kaukaloon. Suosittelen muuten muillekkin joilla on pentu talossa tai tulossa, tuollaista kaukaloa ja pissa-alustaa. Taisi olla jotain tammi/helmikuun vaihdetta, kun Syke ei enää siitä kaukalosta välittänyt, se teki tarpeensa joka kerta ulos ja helmikuun lopussa otin koko helahoidon pois näkyviltä. Syke oli silloin n.5 kk ikäinen.


Ikää Sykkeellä on jo sen verran, että ensimmäiset juoksut voivat käytännössä alkaa ihan milloin tahansa. Kyselinkin kasvattajalta mistä "merkeistä" juoksujen voi odottaa olevan tulossa, mutta ainakaan vielä sellaisia ei ole näkynyt. Vaikka tuolla aiemmin kerroin, että Heka ei liiemmin välitä vaikka sen nykyinen lajitoveri onkin narttu, niin olen silti päättänyt että Syke lähtee juoksujen tärppiajoiksi kasvattajalle hoitoon.

Syke ei välitä lenkillä toisista koirista, ei pörise tai jää tuijottelemaan. Vilkaisee kyllä, mutta sitten jatkaa tyytyväisenä lenkkeilyä. Aivan kuten Hekakin. Autoilu on osa meidän elämää todella vahvasti ja sekin sujuu kuin vanhalta tekijältä. Kun auto starttaa, molemmat koirat kääntävät kylkeä sekä alkavat nukkua. Trimmaaminen, konetyöt, kynsienleikkuu ja korvien putsaaminen sujuvat kuin vettä vain. Oikeastaan koko tämän pentuajan olen keskittynyt suurimmaksi osaksi sellaisiin arjen perusjuttuihin - hihnakäytökseen, autossa/julkisissa matkustamiseen, trimmaamiseen jne. Heka osasi samassa iässä jo turhan paljon kaikkia ylimääräisiä temppuja, joten Sykkeen kohdalla olen tarkoituksella tehnyt asioita eri tavalla. Nyt kun ne alkavat olla sillä jo "selkärangassa", on ruvettu lisäämään juurikin agilityyn tähtääviä harjoitteita yms.

Syke on aivan mahtava! Ehkä hieman höseltävä, se ei mieti ennen kuin tekee mutta jäänee ajan myötä sitten pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti