sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Elosalama -ja superpalloaksaa

Onkohan jäänyt kirjaamatta peräti kahden viikon treenimerkinnät? Olen päättänyt etten kirjoita treeneistä enää jokaisesta erikseen, vaan koostan esim.Hekan ja Sykkeen harjoituksista yhteisiä blogitekstejä. Näin ollen jää tilaa ja näkyvyyttä myös muille jutuille.

Aloitetaan Hekasta. Olin viikko sitten sunnuntaina Haukkuvaarassa tuuraamassa agilityn alkeis -ja jatkoryhmän kouluttajaa hänen ollessa Top Team-leirillä. Haukkuvaara on ottanut jälleen kesäkaudeksi ulkokentän käyttöön, joten menin hallille reilusti aikaisemmin. Hekalle olin tehnyt jopa ihan suunnitelman mitä harjoitellaan - irtoamista sekä estelukitusta kauempaa, vaikka ohjaaja lähtisi vedättämään. Tämän idean sain Asunnan Iinan treenistä. Sen kerran kun treenit menee hyvin, en niitä tietenkään videoi. Hekalle tuntuu sopivan tämä "treenataan silloin kun on tarvetta"-ajattelutapa ja takaisin JATille siirryttyämme hommaan alkoi tulla ihan uudenlaista virtaa sekä toimivuutta. En tosiaan tiedä, mutta nyt kun minulla on valta päättää mitä treenataan (minähän sen koiran + sen vahvuudet sekä heikkoudet tunnen), treenaaminen sen kanssa on alkanut tuntua ihan erilaiselta. Keinua otettiin vielä erillisenä esteenä siivekkeen kierron kautta ja nyt se näyttää juuri siltä, millainen se on ennen ollut ja millaisena sen pitää pysyä. 

Täysillä päähän saakka ja poistua saa vasta sitten, kun keinu on osunut maahan. Vielä hetki sitten tuntui, että kaikki treenien suhteen on sekavaa + ohjeita lenti suuntaan sekä toiseen. Nyt ei ole sellaista tunnetta ollenkaan. Päinvastoin, nyt vaan uutta plääniä kehiin.

Sykkeen kohdalla on vähän samankaltaisia ajatuksia. Pentukurssia on enää hieman yli kuukausi jäljellä ja olen päättänyt, että sen jälkeen jatkan itsenäisellä treenioikeudella ja etenen sen kanssa toistaiseksi itsekseni. Uskon ja luotan siihen, että minulla on tietoa sekä taitoa koulia juuri sellainen agilitykoira, mitä haen. Sitten kun Syke täyttää vuoden, pohdin ryhmäpaikan hakemista. Olen kahden viimeisimmän pentukurssin treenikerran aikana saanut jo todella paljon asioita treenilistalle ja näiden kanssa kuluukin kesä kuin siivillä. Toissa viikolla aloitettiin muurin tolpilla takaakierrot ja kolmella aidalla eteenmenon harjoittelu + uutena esteenä rengas. Tuolloin Syke otti ensimmäisen kerran omasta liikkeestäni häiriötä. Tähän mennessä se ei ole reagoinut asiaan mitenkään. Näitä harjoitteita ollaan sitten tehty kotiläksynä oikein urakalla. Renkaan idean Syke hoksasi kymmenessä sekunnissa ja sitä olikin sitten kiva hyppiä edestakaisin.

Viime viikolla tarkastettiin takaakiertojen tilanne johon kouluttaja totesi "tämän ryhmän paras suoritus." Syke hakeutuu takaakiertoihin jo yllättävän kaukaa ja sitähän tässä tavoitellaan. Toiselle puolelle kenttää oli rakennettu koirien oma "DogLop" mistä löytyi pressua, rimaviidakkoa, tasapainotyynyä, lankkuja + ponnari jonka päällä oli lauta. Vähän sellainen alkeellinen keinu.


Tarkoitus oli, että pennut vain tutustuvat ja kävelevät eri pinnoilla kukin omaan tahtiinsa. Oli rapinaa, räminää ja tutisevia pintoja mutta Syke ei ollut millensäkään. Ainoastaan kahden lankun välissä olevaa väliä se hieman mutusteli, mutta noin muuten Syke oli omasta mielestään kuin huvipuistossa. Loppuun tutustuttiin uutena esteenä vielä pussiin. Muutaman kerran Syke juoksi pussin läpi hyvin (kouluttajan pidellessä kangasta ylhäällä), mutta sitten tuli stoppi. Vaihdettiin puolia, että kouluttaja piteli Sykettä toisessa päässä ja minä menin kutsumaan sitä ulos. Silloin Syke pisti työmoodin päälle uudelleen ja se tuli pussista läpi jo niin, että kangas kosketti sen selkää. Edes juoksupöksyt eivät haitanneet sen menoa.

Voi että kun minä NIIN nautin näiden kahden kanssa harrastamisesta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti