maanantai 6. marraskuuta 2017

1½ viikkoa yhteiseloa takana

Joo-o. Arvostan kyllä suuresti niitä ihmisiä, ketkä ehtii pentuaikana vielä (varsinkin siinä alkuvaiheessa) päivittämään blogiakin melko ahkerasti. Monesti on kyllä ollut työn alla tulla kertomaan meidän kuulumisista hieman tarkemmin, mutta aina se on vaan jäänyt.

1½ viikkoon on mahtunut vähän kaikenlaista. Syke täytti viime perjantaina 8 viikkoa ja kävimme samana päivänä AlmaVetissä rokotuksilla. Sykehän on mukana aikaistetussa rokotusohjelmassa, sillä se aloittaa tämän viikon torstaina Aprenderin pentukurssin. Painoa sillä on tällä hetkellä 1,5 kg ja korkeutta se kasvaa hurjaa vauhtia. Kuono pitenee, samoin leuat ja varsinkin se yläleuka. Purennan suhteen mennään päivittäin siis melkoisella arpapelillä. Mitä tulee itse rokotukseen, Syke ei noteerannut piikkiä niskassaan mitenkään. Ei siis niin mitenkään. Suvikin totesi, ettei muista koska olisi viimeksi kohdannut alle 2 kg painavan pennun joka ei huomaa rokotetta millään tavoin. Klinikalla on Sykkeen mielestä muutenkin ihan superia. Kaikki ihmiset on ihania, Suvinkin syliin on heittäytynyt selälleen. Ihan käsittämätön natiainen. Käytiin myös yhtenä päivänä tutustumassa Seppälän Mustiin & Mirriin, jonne kuljetaan sisäkautta, kauppakeskuksen käytävää pitkin. Mitä tekee hän? No kulkee hihnassa häntä tötteröllä kuin kokeneempikin koira. Sykkeellä on kyllä kaikki palikat päässä enemmän kuin kohdillaan. Sisäsiisteys on se asia, mikä tuottaa melkoisen paljon töitä mutta se nyt oli tiedossa kun vuodenaika on mitä se on. Hienosti Syke kuitenkin sinne ulos tarpeensa tekee joka kerta ja sisälläkin se hakeutuu suoraan joko lehdelle tai pissa-alustalle.

Syke on myös oppinut mitä naksuttimen kanssa tehdään ja se osaa jo mm.käsikosketuksen, istumisen ja tassun antamisen. En malta odottaa, että se kasvaa ja pääsen tekemään sen kanssa erilaisia, agilityyn suuntaavia harjoituksia. Yöt Syke nukkuu rauhallisesti omassa pedissään pentuaitauksessa. Muutenkin kotiutuminen sujui sen osalta aika vaivattomasti. Hampaitaan Syke käyttää vähän turhankin innokkaasti, on mm.roikkunut verhoissa ja milloin Hekan kintussa ja minun lahkeissa. Puremisvimmaa onkin sitten ohjattu enemmän sallittuihin kohteisiin (puruleluihin) ja se on toiminut erittäin hyvin. Mitä tulee ruokahaluun, tyttö syö kuin hevonen. Yksinolot ovat sujuneet hyvin ja toivottavasti jatkuvat samalla linjalla *koputtaa puuta kolmesti.*

Kaikkia kuitenkin tuntuu ehkä eniten kiinnostavan se, että miten Heka on ottanut pennun vastaan. Kuten osasin odottaa, pennun tulo meille oli sille melko iso järkytys ja se tiesi myös elämänmuutosta. Heka on ollut aika stressaantunut, mutta olen onneksi saanut aivan loistavia neuvoja sekä ohjeita miten toimia ja ne ovat olleet korvaamattomia. Pahimman alkujärkytyksen yli Heka on jo päässyt, se on jopa kerran innostunut vetämään Sykkeen kanssa lelua (kuvatodiste alla) ja ulkona ovat jo juosseet kilpaakin. Vielä tämän tekstin verran joudutte odottamaan Hekasta tarkempia kuulumisia, toivon että jokainen pentua unelmoiva (jos taloudessa on jo ennestään koira) saisi siitä ajattelimisen aihetta. Positiivisessa mielessä tietenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti