maanantai 13. marraskuuta 2017

Hiljaa hyvä tulee

Päivittäin käy mielessä kerran jos toisenkin, että "pitäisi se blogikin päästä päivittämään", vaikka meidän kuulumisia kyllä pystyy edelleen ja enemmän reaaliajassa seuraamaan instan sekä facebookin kautta. Lupaan ryhdistäytyä bloginkin suhteen, tänne pystyn kuitenkin tarkemmin kertomaan mitä meille kuuluu. Paljon on taas kerrottavaa.

Aloitetaan vaikka Heksandeeruksesta tällä kertaa. Heka on nyt tasan viikon verran ennättänyt syömään uutta ruokaansa ja mistään oireiluista ei ole enää mitään jäljellä. Ripuli loppui kertalaakista, samaten ilmavaivat ja närästys. Myös hiiva katosi korvista, tassuista ja suupielistä alta aikayksikön. Ihan uskomaton muutos! Uskon Hekan saaneen myös menetettyä painoaan takaisin, sillä syliin nostaessa se tuntuu ihan selvästi painavammalta. Tuntuu kuin koko koira olisi puhjennut uudelleen kukkaan, ei oikein mitkään sanat riitä kertomaan kuinka onnellinen olen Hekan puolesta tällä hetkellä. Uskallettiin näin ollen viime keskiviikkona mennä myös omalla vuorollamme agilitytreeneihin. Minähän aloin nyt tämän kuun alusta puolittamaan meidän valmennusryhmäpaikkaa toistaiseksi, joten varsinaisia treenejä Hekalle kertyy kuukausittain joka toinen viikko. Ainakin viime kerralla tämä ratkaisu tuntui olevan erittäin hyvä, sillä saatiin Hekan kanssa juostua kokonaan Tainan suunnittelema, 31 esteen rata. Pieniä kauneusvirheitähän sinne kyllä mahtui, mutta jotenkin oletin Hekan olevan enemmän ylivireessä pennun aiheuttamien "patoutumien" vuoksi. Noin yleisesti tauothan on tehneet tuolle kiihkoilijalle enemmän kuin hyvää, joten odotan innolla onko tämä tosiaan näin toimiva ratkaisu harjoitella vain joka toinen viikko. Vapaakortinhan saan puolitetulla paikalla edelleen, joten hallille kyllä päästään halutessani useamminkin.

Myös Syke oli tutustumassa tulevaan treenihalliin ja vaikka haukkuvat koirat aluksi hieman jännittikin, nopeasti se siitä rentoutui. Leikki ja kykeni syömään ihan rennosti, ei paljoa tuntunut hetkauttavan mikään missään.

No entäpä sitten Sykkeen tarkemmat kuulumiset? Tuntuu, että tyttö on oppinut hieman yli kahdessa viikossa NIIN paljon kaikkea etten minä pysy enää laskuissa. Ehkä parhainta ja antoisinta on ollut se, kuinka Syke on jo näin varhaisessa vaiheessa todella hyvin ehdollistunut naksuttimeen. Se osaa jo monenomoisia asioita eikä se tunnu hätkähtävän oikeastaan mistään. Viime torstaina aloitettiin Aprenderin 6 viikon mittainen pentukurssi, johon Syke saa osallistua aikaistetun rokotusohjelman ansiosta. Meitä on kurssilla 4 muuta pentua ja se järjestetään AlmaVetin tiloissa. Kurssin sisältö on erittäin mielenkiintoinen (mm.hyvät treenikäytännöt, sosiaaliset taidot, toiminnan aikaansaaminen, käyttäytymisen vahvistaminen, hallinta ja itsekontrolli.) Voin jossain vaiheessa kirjoitella meidän treeneistä enemmänkin ja ihan omassa tekstissään jotta pääsette hieman kärryille mitä ollaan tehty. Syke on kuitenkin osoittautunut erittäin viisaaksi ja nopeasti oppivaksi pennuksi, ihan uskomaton työmyyrä. Toivon todella, että Syke pystyy tulevaisuudessa edes jonkin verran seuraamaan Hekan tassunjälkiä agilityssa. Nyt kuitenkin nautitaan tästä pentuajasta, mennään päivä ja kuukausi kerrallaan sekä opetellaan ihan arkielämässä tarvittavia taitoja. Syke opettelee vielä mm.erilaisia rutiineja (mikä ele viittaa mihinkin) ja senkin suhteen se on sisäistänyt tiettyjä asioita todella nopeasti.

Monia on kiinnostanut myös se, että kuinka Hekan ja Sykkeen välillä menee tällä hetkellä ja ylipäätään. Sanotaanko näin, että kaikki on sujunut jopa paremmin kuin mitä odotin. Toki Heka oli silloin alkuvaiheessa kipeä ja oikein mikään ei lähtenyt kovinkaan ruusuisesti käyntiin. Nyt kun Heka on parantunut, asiat menevät päivä päivältä koko ajan parempaan suuntaan. Heka on jo selvästi hyväksynyt pennun osaksi meidän porukkaa, mutta Hekalle Syke on sisätiloissa aikalailla ilmaa. Ulkona sen sijaan käy härkkimässä ja haastaa Sykettä leikkimään sekä juoksemaan. Että kai se sanonta tähänkin pätee, että hiljaa hyvä tulee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti