tiistai 7. kesäkuuta 2016

2 suoran putken pikajuoksu

Onpahan juostu, reissattu, oltu töissä ja tietysti treenattu. Karoliina kyseli perjantaina seuraa kisareissulle ja sen enempää asiaa miettimättä ilmoitin, että me lähdetään Hekan kanssa. Siispä eilen Karoliina poimi meidät työpaikaltani kyytiin ja huristeltiin Tampereelle Tamskin järjestämiin iltakisoihin. 3.luokille oli tarjolla 2 rataa, agility ja- hyppyrata ja olin ilmoittanut meidät molemmille tupla tai ei mitään-meiningillä. 

Tuomarina kisoissa toimi tuttu Salme Mujunen. Ko.tuomarin radat ei ehkä ole nopeimmille koirille parhaimmasta mahdollisesta päästä, sillä Salme on kuuluisan tunnettu suorista putkistaan. Mutta yrittänyttä ei laiteta, siispä tulta päin.

A-rata oli agility-sellainen ja ajattelin tekeväni sen lämmittelyperiaatteella. Ei mitään erityisempiä ansakohtia, mutta pari tiukkaa käännöstä ja kahden putken suora lopussa oli jäätävä. Ensimmäisen kerran tuomarilta nousi käsi pystyyn A:n juoksarin kohdalla, mutta videolta jälkikäteen tarkistaessa Heka kyllä koski kontaktipintaan mutta tuli sen verran sivusta ettei tuomari sitä nähnyt. Ennen kolmanneksi viimeistä putkea lähdin tekemään aidalle viskileikkausta, mutta olin liikaa Hekan edellä, rytmitys kärsi ja koira hyppäsi aidan takaisinpäin. Kerta se on ensimmäinenkin kun ohjaaja juoksee liian lujaa. Sen loppusuoran juoksupätkän voi jokainen pähkäillä omassa päässään. Meni vähän lujaa lienee tarpeeksi hyvä ilmaisu.


Karoliina otti myös molemmat suoritukset videolla ja ei se meno niissä niin pahalta näytä kuin miltä saattoi tehdessä vähän tuntua.

B-rata oli sitten hyppäri ja sinne mentiin jo ihan asenteen kanssa. Edelleen siellä radalla oli ne 2 suoraa putkea ja heti sen perään hypättävä pituus. Lisäksi ne 2 putkea juostiin vielä lopussakin. Voin kertoa että jalat oli ihan "vähän" hapoilla. Päästiin peräti 13.esteelle asti, kunnes välistäveto koitui kohtalokkaaksi. Itse tyrkkäsin Hekan keppien jälkeen 13.aidalle liian vahvasti ja tottakai se lähti hakemaan takaakiertoon. Tämä rata oli kokonaisuudessaan kuitenkin parempi kuin ensimmäinen, vaikka allekirjoittanut tekikin äärimmäisen ruman ja valuvan valssin heti alkuunsa. Lisäksi kepeille haku oli aika omituinen, Heka ikäänkuin pyöri ihan pöllönä ennenkuin se löysi tiensä sinne.

 

Oli kyllä kivaa käydä formuloimassa vaikkei tuloksia tällä kertaa saatu. Vastahan tässä rutiinia haetaan ja koko ajan tuntuu sekä näyttää paremmalta. Toisilta kisaajilta tuli kiitosta ja kehuja kuinka nopea ja irtoava tyyppi valkoinen elosalama on. Tein molemmilla radoilla sellaisia asioita, joiden eteen on tehty töitä monia tunteja ja olen saanut käännetty heikkouksia vahvuudeksi. Hitaasti, mutta varmasti. Mm. agilityradalla tein heti alussa pakkovalssin, vaikkei se mikään tyylipuhdas suoritus ollutkaan. Silti tuntuu hyvältä. Olen niin iloinen siitä millaisen koiran kanssa saan harrastaa ja kisata.

2 kommenttia:

  1. Toi A-radan viski kyllä toimi ihan tajuttoman hyvin teillä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, mitä nyt ohjaaja onnistui rytmittämään sen ihan piloille :D

      Poista