Nenätreeniä & flippailu-aksaa

Heka on ollut viime päivinä todella TODELLA ärsyttävällä tuulella. Syyslenssu on pitänyt minua tiukasti otteessaan ja edellisellä viikolla Heka joutui tyytymään suurimmaksi osaksi pelkkään lenkkeilyyn. OnniDogin jälkeen ei olla käytännössä tehty juuri mitään. Kuitenkin lauantaina ajattelin, että nosework-treenin aikana minunhan ei käytännössä tarvitse välttämättä liikkua juuri mihinkään ja sillä saisi tehokkaasti purettua Hekan energiavarastoja.

Käytiin lähellä olevan koulun maastossa tekemässä laatikkoetsintää eukalyptuksella n. vartin verran. Hekahan käytännössä syöksyi laatikoille, joita olin laittanut näkösuojaan vaihdellen hajulähdettä aina toisaalle. Loppusuoralla sain onneksi tuulesta hieman haastetta, kun se kuljetti hajua eri suuntaan ja Hekakin joutui todenteolla keskittymään jotta löysi hajun lähteelle. 15 minuuttia riitti ja lauantai-iltana kotona makoili tyytyväinen sekä henkisesti väsynyt puudelilötkö.

Kuva - Salla Kuikka

Tänään käytiin vuorostaan aksavalmennuksessa. En oikein tiennyt mitä odottaa sillä as i said before, tuo koira on ollut aika ärsyttävää seuraa viime aikoina ja olen itse vasta pikkuhiljaa toipumassa. Radalla oli 33 estettä ja se sisälsi mm.flippejä, paljon sokkareita ja vaihtoehtoisesti vähintään yhtä paljon valsseja. Tuo flippi on oikeasti nopealla koiralla äärimmäisen toimiva ohjauskuvio ja vielä kaiken lisäksi helppokin kun vaan muistaa katsoa sitä linjaa sekä pysyä siinä. Hetkeen ei ole agilityssa tullut eteen tämmöistä wow-elämystä kuin tänään, Hekalla flippiä on ehdottomasti käytettävä jatkossakin. Sokkareiden kanssa meinasin hetkittäin sotkeentua jalkoihini ja samaten ennakoiva valssi aivan radan loppupäässä valui aluksi ihan liian pitkälle, mutta kun uskalsin lähteä rohkeasti keppien jälkeiseltä putkelta liikkeelle ja kääntyä, reagoi Hekakin paljon paremmin. Alussa tyyppi tosin vähän ihmetteli, että "missä vaiheessa sää sinne kerkesit?" ja se pudotti tästä aivopierusta johtuen yhden riman.

Muurin jälkeen tein ihan harjoitusmielessä valssin, kun siihenkin olisi ollut mahdollista tehdä se sokkari. Jäin turhaan odottelemaan Hekaa muurin eteen ja jaloillehan se sieltä rynnisti. Mutta kun toisella kerralla lähdin ajoissa liikkeelle kun koira oli merkinnyt muurin, Heka kääntyi todella sulavasti putkeen. Puomin kanssa meinasi homma levitä ihan alussa, mutta Julia pisti merkille että Hekalla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta onnistua kun en itse pidä kriteereistä kiinni. Heka kyllä stoppaa ja se osaa sen, mutta minähän se tässä möhlin koiraa suoriutumasta oikein. Sainkin nyt neuvoja sen suhteen, miten lähden viemään asiaa eteenpäin. Jälleen tuli uusi näkökulma asiaan ja lähden kyllä innoissani sitä työstämään. Valmennus meni kaikkia niitä kauhukuvia lukuunottamatta melko hyvin, koiraan olen tyytyväinen ja alan pikkuhiljaa arvostamaan myös itseäni asteen verran korkeammalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti