Kun nyt tässä hieman lueskelen meidän blogia taaksepäin, huomaan melkoisen eron omassa tyylissäni kirjoittaa kun vertaa esimerkiksi vuosi sitten kirjoitettuihin teksteihin.
Pakko kyllä myöntää, että treenaaminen Hekan kanssa on viimeisen puolen vuoden aikana ollut vähän sellaista "on pakko tehdä jotain,ettei rutiini ihan kokonaan katoa." Uskomatonta mutta totta, treenien sujuvuuteen sillä ei ole ollut negatiivista vaikutusta. Pikemminkin päinvastoin. Olen jopa useana iltana miettinyt, että mitä kaikkea meidän elämässä on viimeisen puolen vuoden aikana tapahtunut.
Jimi Syötteellä maaliskuussa
Jimin kuolema, muutto, valmennusryhmäpaikan vastaanottaminen, menestys frisbeekisoissa, haastatteluja, yhteistyökuvioita ja tärkein kaikista; Olen töissä ja tunnen tekeväni juuri sellaista työtä mitä haluankin. Vielä puoli vuotta sitten pidin kynsin sekä hampain kiinni siitä ajatuksesta, että haluan itselleni koiriin liittyvän ammatin. En enää. Kasvoin keväällä henkisellä tasolla useita metrejä ja kun uskalsin kuunnella itseäni, tapahtui jonkinlainen läpimurto. Omien rajojen tunnistaminen ja kyky kuunnella itseään ovat tehneet minusta ihmisenä paljon vahvemman. Uskon sen olevan suurin syy siihen, miksi Hekan kanssa harrastaminen on tuntunut erilaiselta ja suorastaan ihanalta verrattuna vaikka siihen tilanteeseen mikä oli vielä keväällä päällä.
Toki silläkin on varmasti vaikutusta, että pidimme vakituisista ryhmätreeneistä melkein vuoden tauon mutta kun olen opetellut tuntemaan kahta edellä mainittua asiaa itsessäni, vasta sitten pystyn antamaan kaikkeni myös muille. Ja nyt se on oikeasti alkanut tuntua juuri siltä. Olen ollut iloinen siitä, että minulta löytyy voimaa sanoa ei. Eikä mitään pahaa ole ainakaan tähän mennessä tapahtunut.
Tämä kaikki on varmasti se syy siihen, miksi blogiin kirjoittelu on ollut vähän mitä on. Olen uhrannut enemmän aikaa itseeni ja itseni tuntemiseen. Tuntui hyvältä kirjoittaa se kaikki ylös. Sen voin kuitenkin luvata, että tästä tämä bloggailu alkaa taas ihan erilaisella tatsilla ja uusia kuviakin on luvassa. Hävettävän vähän olenkin kameran varressa roikkunut ja nytkin iskin tähän vanhempia kuvia. Huomenna mennään antamaan koirafrisbeehen liittyvä haastattelu erääseen koiralehteen ja tässä on kaikenlaista muutakin tiedossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti