keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Miten huollan koirani? Osa 1 - peruskuntokausi

Muistin että Tiina-kaimani heitti minulle joskus viime vuoden puolella idean, että voisin kertoa yleisesti siitä miten huollan koiriani. Teen tämän neljässä eri osassa, sillä jos yrittäisin tiivistää asiat yhteen ja samaan tekstiin, tulisi tästä kaikesta kuvineen päivineen ainakin kilometrin mittainen sepustus. Tämä aihe tulee keskittymään Hekaan, sillä se on pääasiallinen harrastus ja -kisakoirani.

Kuten moni varmasti jo tietääkin, harrastan Hekan kanssa fyysisesti vaativia lajeja; Agilitya sekä koirafrisbeetä kilpailutasolla. Pidän Hekasta huolta kuin huippu-urheilijasta, jos sen niin voi ilmaista. Olen äärimmäisen tarkka mm.ruokinnasta, mahdollisista lisäravinteista, lämmittelystä, jäähdyttelystä, koiran lämpimänä pitämisestä talvisin, lenkkien vaihtelevuudesta, lihashuollosta yms. Olen jo vuosien ajan rytmittänyt mitä tehdään mihinkin aikaan vuodesta ja se jakautuukin neljään eri osa-alueeseen.
  1. Peruskuntokausi
  2. Kisoihin tähdentävä kausi
  3. Kisakausi
  4. Lepokausi

Tässä osassa keskitymme niistä ensimmäiseen eli peruskuntokauteen. Peruskuntokaudella aloitan luomaan pohjaa tulevalle. Nostatan Hekan kuntoa lisäämällä päivittäiseen lenkkeilyyn mm. enemmän vapaana juoksemista, hangessa tarpomista (meillä peruskuntokausi alkaa aina talvella) sekä kerran kuukaudessa uintia Koirasportilla. Mitä tulee itse varsinaiseen treenaamiseen, niin sitä tehdään max. kerran per viikko ja silloinkin mietin mitä tehdään. En oikeastaan ikinä lähde hallille ilman minkäänlaista treenisuunnitelmaa. Peruskuntokaudella keskityn hiomaan sellaisia tekniikkajuttuja, mm. erilaisia ohjauskuvioita ja frisbeeheittoja. Jos johonkin lähelle sattuu nyt vaikka agilityn epikset, niin siellä saatan käydä tekemässä kisanomaista ratatreeniä, mutta noin muuten peruskuntokaudella harvoin tehdään mitään pidempää rata tai -ohjelmatreeniä. Peruskuntokausi kestää suurinpiirtein tammikuusta helmi/maaliskuun kieppeille. Jos päätän peruskuntokauden aikana käydä kisaamassa, niin korkeintaan yhden radan jolloin minun on helpompi pitää Heka lämpimänä eikä tule pitkää odottelua ratojen välillä. Ja vaikka tuo koira jaksaisikin vetäistä esim. kolme rataa, olisi se todennäköisesti väsyneempi kisojen jälkeen sillä kuntoa vasta kohotetaan tässä vaiheessa. Lisäksi hieron ja venyttelen Hekan jokaisen treenin/kisan jälkeen jolloin huomaan välittömästi jos sen liikeradoissa tai esim.istuma-asennossa on jokin vinossa. Osteopaatti yms fyssarikäynnit olen ajoittanut myös eri kausien välille, mutta jos koira tässä vaiheessa tarvitsee osaavampia käsiä niin silloin se tottakai hoidetaan.

Mitä ruokintaan tulee tässä vaiheessa, niin mennään ihan normaalilla määrällä raakaa lihaa, luita ja nappuloita 50/50-periaatteella. En oikeastaan koskaan ns. mittaile ruuan määrää sen kummemmin, sillä Heka toimii hyvänä mittarina sen suhteen. Liikunnan määrä kuitenkin vaihtelee kausittain ja mitään tarkkaa annoskokoa on ollut vähän vaikea määrittää tiettyyn ajankohtaan nähden. Seuraan Hekan yleiskuntoa ja aktiivisuustasoa, se kuitenkin liikkuu niin paljon joten mitään yli-lihomisen vaaraa sen kanssa ei ole ollut koskaan ja tuskin sellaista edes tuleekaan. Sille voi siis ihan hyvällä omalla tunnolla kipata ruokaa kuppiin vaikka yli äyräiden. Lisäravinteina Heka saa kuuden viikon kuureina sekä glukosamiinia että magnesiumia ja oikeastaan lähes jatkuvasti Nutrolin-öljyä. Sain aikoinaan Hekan hierojalta Erikalta hyvät suositukset tuon magnesiumin sekä glukosamiinin määrästä ja samalla kaavalla on menty tähänkin asti. Hekasta onneksi näkee välittömästi jos ruokinnassa jokin on pielessä.

Tämmöiseltä kuullostaa meidän peruskuntokausi ja tämä nyt oli tosiaan se yksi osa siitä miten huollan koirani. Seuraavassa osassa keskityään sitten kisoihin tähdentävään kauteen ja mitä se oikein pitää sisällään.

4 kommenttia:

  1. Liityin tässä hetki sitten teidän lukijakuntaan kun bloginne vahingossa osui kohdalle, kumma kun ei ole aikaisemmin löytynyt. Hyvä postausidea ja hyödyllinenkin! Nyt on alettu onneksi pikkuhiljaa agilitynkin osalla kiinnittää enemmän huomiota juurikin siihen, että se koira oikeasti on URHEILIJA ja esim. agilityn harrastaminen on muutakin kuin se radalla huitominen. Harmikseen vieläkin näkee paljon etenkin aloitelevia harrastajia, jotka nostavat koiran suoraan autosta kentälle ja treenien jälkeen takaisin autoon ja agility treenejä pidetään viikon liikuntana...Onneksi Hekalla on hyvät eväät kotoa koska se on ne ansainnut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että olet liittynyt meidän blogin lukijakuntaan :) Olen oikeastaan hirmuisen vähän mainostanut omaa blogiani missään eli lähinnä muiden kautta on sitten ihmiset tänne tiensä löytäneet.

      Itse koen tämän aiheen harrastavan koiran kannalta erittäin tärkeäksi ja ajattelin tuoda omia käytäntöjäni julki, jotka olen todennut erittäin toimiviksi. Koulutan agilitya JATilla ja aina puolen vuoden välein kun uusi jakso vaihtuu, tietää se myös uusia koulutettavia ja joka kerta paasaan varmasti enemmän koiran huoltamisesta kuin itse agilitysta :D Hekaa olen pyrkinyt hoitamaan harrastusten vaatimalla tavalla ja viime syksynä oli ihanaa kuulla muiltakin tahoilta, miten hyvässä kuosissa tuo koira oikein on.

      Poista
    2. Meinasin juurikin tuosta kouluttajien osuudesta myös mainita :) Eihän aloittelevat mitenkään voi kaikkea tietää jos ei jaksa itse ottaa selvää. Olisi hyvä jos alkeiskursseilla seura ja yksityispuollella olisi aina ensi luento eri koiralajien vaatimuksista :) Hyvä kun jaksat siitä koulutettaville muistuttaa koska edelleen, se on iso osa harrastusta :)

      Poista
    3. Samaa mieltä! :)

      Ja kun tässä on useamman vuoden ajan kouluttanut erilaisia koirakoita, on minulle kehittynyt sellaiset silmät jotka huomaavat välittömästi jos koiraa ei ole esim. lämmitelty ennen treenejä. Korostankin aina että treeneihin tulisi varata aikaa jonkun verran enemmän että koiran ehtii rauhassa lämmitellä sekä jäähdytellä. Se on samalla sitä koiran hyvinvoinnista huolehtimista ja näin olen sen aina ilmaissut^^

      Poista